Minulle näihin loppiaisen tunnelmiin liittyy oikeastaan jonkinlaisia haikeudenkin sävyjä.
Kuvailin joulukuustamme ennen sen pois vientiä. Itse kuusi haettiin veneellä mökkisaarestamme - siis vaihteeksi joulupuun osalta mentiin perinteisemmällä linjalla.
Kuvailin joulukuustamme ennen sen pois vientiä. Itse kuusi haettiin veneellä mökkisaarestamme - siis vaihteeksi joulupuun osalta mentiin perinteisemmällä linjalla.
Tänä vuonna muiden koristeiden joukkoon ripustelimme muutaman talostamme löytyneen wanhan enkelikellon osan, joista hopeinen tähti pääsi latvatähdeksi. Kolhuinen ja pienihän se oli, mutta ihan pätevänä hoiti hommansa.
Huoh, en oikeastaan malttaisi luopua vielä kuusesta, enkä ylipäänsä näistä joulun tunnelmista.
Loppiaisena on maisteltu vielä viimeisiä joulusuklaita - tämä itse tuunattu tumma suklaa kesäkukkaströsselillä oli osa toisen sisareni perheen upeaa joululahjapärettä, jonka päälle oli aseteltu muitakin herkkuja.
Tätä ihanaa tyttären tekemää kakkuluomusta glögin kera maisteltiin hänen luonaan. Huoh, nyt vaan muistellaan kaikkia näitä kaikkia ihania ilahduttamisen, yhdessäolon ja herkuttelun hetkiä.
Minulle ihan parasta koko tässä joulun ajassa on ollut se, että molemmat lapset ovat olleet kotona eli koko oma rakas perheeni on ollut taas kasassa - ihan huippua ja niin onnelliseksi tekevää. Tuon yhdessäolon väheneminen nyt arjen alkaessa taitaakin olla juuri se, joka loppiaiseen näitä haikeuden sävyjä aiheuttaa <3
loppiaishalauksin





























































