"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

lauantai 30. tammikuuta 2016

Mini-DIY: Seepiakuvat jääkaappimagneeteiksi



Halusin laittaa seinäkalenterimme seuraksi omista lapsista pienenä otetut kuvat.  Nämä ovat värikopioita, jotka ovat jääneet ylimääräisiksi sukupuusta, jossa roikkuu koko suvun talviaiheiset lapsuuskuvat. 

Sukupuita olemme antaneet molemmille mummeille lahjaksi - kuvia niistä tästä KLIK!


Näin talviaikaan sopivat kuvat hiihto- ja pulkkaretkiltä. Voisikin olla mukavaa vaihtaa kuvat vuodenaikojen mukaan. Näiden kuvien taakse laitoin magneettitarraa. 


Siellä ne nyt ovat omat rakkaamme pikkuisena ilahduttamassa jääkaapille menijää<3

Tänään emme kuitenkaan enää avaa jääkaappia, sillä lähdemme ystävien kanssa ulos syömään ja nauttimaan yhdessäolosta:) Samalla kuittaamme heiltä allergian takia saadut koiranruuat maksetuiksi:D

Ihania helmikuisia hetkiä teille, rakkaat lukijani♥

lauantai 23. tammikuuta 2016

Parasta ennen päivämäärien pauketta tuunausrintamalla




Parasta ennen päivämäärät ovat pahasti paukkuneet rikki tämän postauksen osalta. Tuunailuprojektini  päivämäärää en edes kehtaa tunnustaa.

Jostain syystä en vaan saanut otettua kuvia valmiista hommasta, ja sitten se jäi jonkun muun jalkoihin. Edelliseen postaukseen viitaten tätä on ollut  liikkeellä:D


Varaston siivouksen yhteydessä silmäni osuivat vanhaan työkaluarkkuun, joka on yksi talomme mukana tulleista tavaroista. Tummanvihreänä ja huonokuntoisena sitä ei ole kelpuutettu sisätiloihin. Hmmmm...tästähän vosi saada ihan kivan maalaamalla.

Maalipinta oli tosi paksu, joten päätin pitkästä aikaa käyttää kuumailmapuhallinta ja kaapia maalit kokonaan pois.


Aikamoista mömmöä tämä maali olikin.


 Sisäpuolen maalipinta oli myös vihreä - näissä kuvissa se näyttää todellisuutta paremmalta sävyltä. Pinta oli melko huonokuntoinen, joten päätin maalata arkun kauttaaltaan. Pohjatyöksi sisäpinnoille riitti kuitenkin pelkkä maalipesu.

Irrottelin varovasti nahkasta tehdyt osat, jotta maalaminen olisi helpompaa.


Heloja en edes yrittänyt ottaa irti, sillä ne ajattelin maalata samalla sävyllä.


Tässä pohjatyöt tehtynä ja mukavin homma eli maalaaminen oli vuorossa. Hmmm...ja pohjatöiden ajankohtakin käy kuvasta ilmi:D



Tumma pinta vaati useamman maalikerroksen, mutta hyvin sain vihreydet piiloon.



Maalina käytin Teknoksen Futura Aquaa. Maali on oikeastaan ajateltu kesämökin lipaston maalaamiseen, mutta ajattelin pikkuisen testailla ennen tuota isompaa urakkaa, ja hyvältähän tuo vaikutti. Mökkituunailuthan ovat kylmyyden vuoksi tauolla,


Nahkaosat naputtelin varovasti takaisin paikoilleen nupeineen päivineen. Vanha vasara sopi vanhojen nupien naulaamiseen hyvin.


Olen jonkin aikaa haaveillut sänkymme päätyyn jotain kivaa penkkiä tms, jonka päälle voisi asetella päiväpeiton ja tyynyjä silloin, kun ne eivät ole paikoillaan. 

Päätinkin testailla, sopisiko  työkaluarkku tuohon hommaan.


Arkku ei oikeastaan ole tarpeeksi suuri sängyn päätyyn, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden. Jos kiva penkki osuu myöhemmin kohdalle, tälle löytyy kyllä joku muukin paikka. 


Harmaan vanhan pärekorin kelpuutin sen rikkinäisyydestä huolimatta myös makkariin.  En ole malttanut heittää sitä pois ja nyt sitä katsellaan ainakin vähän aikaa arkun kaverina sängyn päädyssä. Sen tarkoitus on kompensoida arkun liian pientä kokoa.


Taas on sudittu valkoista maalia. Saapa nähdä, miten kauan tätä jatkuu :)

There is something about white:D

Hymyjä päiväänne :)

torstai 14. tammikuuta 2016

Pieniä blogi-pohdintoja ja kuurankukkia


Kyllä tuo loma-aika oli niin terapeuttista.  Oli mukavaa ehtiä kiertelemään muidenkin blogeissa ja päivittää omaani useamman kerran viikossa. Instargamin sain myös alulle loman aikana.

Lomalla luovuus pulppuilee, ja ideoita ehtii toteuttamaan.  Tällä hetkellä blogin luonnoksissa onkin kymmeniä postausaiheita odottelemassa. Minulla on nimittäin tapana, että laitan sinne ylös ideat, joista haluaisin kirjoitella tänne blogiin. Useimpiin on myös kuvatkin otettuna jossain kameran uumenissa. 


Aika ei vaan millään tahdo riittää tehdä noita postauksia valmiiksi, sillä  työ vie tältä harrastukselta niin paljon aikaa. Itse asiassa teen kahta työtä eli päätoimen rinnalla minulla on oma pikkuruinen sivutoiminen yritys, joka työllistää muutaman illan viikossa. Olen myös siitä tosi innostunut :)


Minulle tämä bloggaamista ohjaa jonkinlainen tajunnanvirta, jonka logiikkaa en itse aina pysty seuraamaan. Vaikka laitan ideoita ylös luonnoksiin, en kuitenkaan tee tätä hommaa kovinkaan suunnitelmallisesti. Tartun aiheeseen, joka juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja inspiroivalta. 

Ehkäpä tästä syystä minun on ollut vaikea ottaa mukavalta kuulostavia blogihaasteita vastaan. Vaikka ne innostavat, aiheet tulevat kuitenkin tavallaan ulkopuolelta, ja niin ne tulevat helposti ohitetuiksi innostuessani tekemään uutta postausta jostain päähäni pälkähtäneestä ideasta. Monta haastetta olen aloittanut tekemään, mutta vain muutama on päässyt tänne saakka :D


En tiedä saako tästä vähän huonosti esitetystä ajatuksesta kukaan kiinni, mutta minulle tällainen tapa tuottaa sitä jotain, jota tältä harrastukselta haen ja varmaankin tekee blogistani juuri sen mikä se on.

 Nämä pienet pohdinnat syntyivät huomatessani, että SisustEllen täyttää tänään 4 vuotta.

Kiitos teille kaikki ihanat, jotka käytte täällä:)
♥You just make my day♥ 

Innokkaana aina seurailen, saavatko tuotokseni vastakaikua täältä ja ilahdun niin paljon jokaisesta käynnistänne ja kommentistanne :)

Halein ja hymyin


Niin ja vielä: Tällaiset ihanat kuurankukat syntyvät vain, jos lasin pinnassa on epäpuhtauksia. Hmmm...pitäisiköhän olla näistä kasvihuoneen ikkunan huurteista onnellinen vai ihan jotain muuta?:D


lauantai 9. tammikuuta 2016

Jääkaappimagneettien tuunailua uuden kalenterin innoittamana


Ostin joululahjarahoilla itselleni huippuihanan Joel Jyringin seinäkalenterin. En ole aikaisemmin nähnyt tai huomannut näitä - ihastuin samantien <3 


Kuvat ovat herkkiä ja koskettavia, ja mukana kauniit mietelauseet. Olen monena vuonna ostellut Minna Immosen kuvittamia kalentereita, mutta nyt vaihdoin tuon lempparini tähän ihastuttavien valokuvien sävymaailmaan.


Kalenteri on meillä ollut magneeteilla kiinnitettynä jääkaapin ovessa. Näin kauniiden kuvien kanssa ei mitä tahansa voinut kelpuuttaa jääkaapin oveen, joten innostuin pienestä tuunausprojektista.


Näin suuri kalenteri tarvitsee vahvat magneetit, jollaisia meiltä löytyi kolme valkoista. Ne kuitenkin näyttivät likaisilta kalenterin värimaailman kanssa. Tämä tuunaus kävi nopsasti: liitutaulutarraa pintaan ja kirjoittelua liitutaulutussilla.




Tämä toinen tuunaus ei saanut kotiväeltä varauksetonta kiitosta, sillä maalasin siniset savisydänmagneetit tuunausvimmassani.


Hmmm, välillä maalaan ensin ja mietin vasta sitten:)


No homma tuli tehtyä, ja nämä ovat nyt kalenterin sävyihin sopivia. Ei kaduta, ainakaan vielä.



Maalina käytin Vanha-Vantosta kotiin kantamani Vintage-maalia. Pinnasta tuli ihanan mattainen. Sävynä oli helmenharmaa, mutta aika valkoiselta maalattu pinta näyttää.



Tyttären pienenä tekemä nallemagneetti sai jäädä tuunattujen seuraksi :)


 "Eilinen seuraa mukana, huominen on usein mielessä, 
mutta sinun lähelläsi sydämeni on läsnä tänään."

 

 "Puolikkaat hymyt tulevat ja menevät. 
Anna niiden mennä, 
sillä tarvitset sydämessä 
tilaa  kokonaiselle."


"On uskallttava kulkea särkyvän kautta, 
mutta lähellä rantaa. 
Ensin tunnusteltava askelia, 
sitten luotettava, että elämä kantaa."

Näiden ihanien mietelauseiden myötä toivottelen mukavia tammikuun tunnelmia teille kaikille ♥

tiistai 5. tammikuuta 2016

Kuumaa omenasiideriä ja cocktail-paloja


En malta olla laittamatta muutamaa kuvaa vuodenvaihteen juhlien herkuista. 

Alkujuomaksi keittelin kuumaa omenasiideriä. Juoma ei itse asiassa ole siideriä nähnytkään, vaan se keitellään mausteiseksi puolen tunnin ajan omenatuoremehusta, jonka seurana kattilassa on aniksen kukkia, kanelitanko, kokonaisia neilikoita ja maustepippureita. Keittelystä tuli ihana tuoksu koko kotiin. Tarjosimme kuuman omenasiiderin glögilaseista, joissa oli piparitikkarit koristeeksi.


Muuta lämmintä ei sitten tarjoiltukaan, sillä innostuin väsäilemään erilaisia coctailpaloja tarjotavaksi - tämä villityshän on jo aiemmin vallannut piknik-korimme ja monet muut juhlamme. Alkusalaattina oli katkarapuja avocadopedillä.


Ostin kertakäyttöisiä hopeanvärisiä lusikoita, ja tarjolla olikin elämäni ensimmäiset itse tehdyt lohilusikat. 


Lohimassaan käytin lämminsavulohta, sipulia, tilliä sekä creme fraichea ja koristeeksi lusikkaan laitoin persimonin siivun.



Joululahjaksi saamamme siemennäkkärit jalostin pieniksi suupaloiksi - nämä saivat paljon kehuja osakseen. Kiitos vaan kummitytölle ja Lapalle, joka oli paistellut nämä herkkunäkkärit.



Muuten menu sisälsi mm. erilaisia coctailtikkusia: leipäjuusto-lakkahillo, himosilakka-peruna sekä päärynä-homejuusto-viinirypäle.


Jälkiruuaksi tein pätkiskakkua, johon lisäsin pätkismurujen lisäksi vähän vahvaa kahvia ja Baileys-likööriä. 


 Menu oli juhlissa esillä liitutauluun kirjoitettuna. Sen verran oudon näköisiä osa tarjoilusta oli, että lueskelimme tarkasti liitutaululle kirjoittamaani menua. Tästä hommasta tulikin vähän kuin ohjelmannumero, ja istuimmekin pöydän ääressä tuntitolkulla.


Nyt on osa näistäkin tarjoiluista taltioituna täällä blogissa. Palailen aina välillä tänne katsomaan, mitä missäkin tilaisuuksissa on tarjoiltu - näitä kun ei välttämättä itsekään muista aikojen päästä:)

Näitä juhlia oli kiva järjestää - kiitos ystävillemme tosi mukavasta seurasta<3


halauksin

lauantai 2. tammikuuta 2016

Haleja ja hymyjä uuteen vuoteen :)



Mitähän uusi vuosi 2016 tuokaan tullessaan...

No SisustEllenillä jatkuu ainakin liitutauluvillitys. Lapsilta joululahjaksi saatu liitutaulutussi on jo ollut kovassa käytössä. 


Taululle on tuunattu kirpparilta vaaleansinisenä löytynyt oma telineensäkin - tästä tuli tietenkin valkoinen.


Toivottavasti nyt alkanut vuosi antaa mahdollisuuden joidenkin haaveiden ja unelmien täyttymiselle.


Valoimme ystäviemme kanssa uuden vuoden tinoja ja yritimme tulkita tinojen muotoja.


Rakkauteni tina muistutaa kovasti aallokossa kulkevaa venettä - jospa saamme hallipalossa palaneen paattimme tilalle uuden !


Omassa tinassani näen joutsenen ja kaksi poikasta. Vaikka poikasemme ovatkin jo isoja tuo tunnetila vastaa yllä olevaa. Sitä niin toivoo, että siipien suoja lapsuudessa kantaa heidän elämänsä poluilla - edelleenkin äitinä olo on ihan parhautta♥


Toivon rakkailleni ja täällä piipahtaville ihania haaveiluhetkiä ja unelmien toteuttamisen vuotta.


Haleja ja hymyjä uuteen vuoteen ♥