Portti-inspiraatiota etsimässä

Nyt on hurja portin suunnittelu meneillään.

Hugo-pentua ei enää kauaa pidättele kompostikehikosta viritelty systeemi, eikä se oikein ole muutenkaan ihan sisustustyylien kärkeä:D 

Tässä näkyy ongelmatilanteemme. Tuossa ihan talon vieressä on jo pieni aika huomaamaton portti roskiksen tyhjentämistä varten.

Päätin kuvailla muiden portteja saadakseni inspiraatiota ja ideoita. Tässä kuvausreissuni satoa sekalaisessa järjestyksessä. Osa porteista on meille liian mahtavia, mutta inspiraation lähteeksi nekin sopivat.

Oli kiva löytää nämä viimeisissä kuvissa olevat hyvin meidän aitamme kanssa samankaltaiset yksilöt, ja niihin suunnitellut portit. 

Suunnitelu on kivaa hommaa, mutta tällä asialla alkaa olla kiire, eikä paineen alla luovuus oikein ole pulppuillut. Olen kyllä piirrellyt kymmeniä hahmotelmia, seikkaillut nettisivuilla, etsinyt ratkaisua myös valmiista mallistoista ja nyt siis kuvaillut ihania portteja pitkin kaupunkia. Vielä ei ole ratkaisua porttiongelmaamme löytynyt, joten ideointia ja inspirointia täytyy yrittää jatkaa - tämä postaus on osa tätä projektia. 

Vinkkejä otetaan vastaan!

Kodin pentupäivitystä

Koiraperheen arki on vienyt mennessään. Paljon on opeteltavaa ja ihmeteltävää tämän pikku Hugomme kanssa. 

Pihalla on yhdessä kiva puuhastella. Heiniä on taas ilmestynyt luvattoman paljon kukkapenkkeihin, ja niissä riittää repimistä. No revipä niitä pennun kanssa, niin sehän repii myös:D Tässä kuitenkin orvokkikori saa kyytiä.

Meillä on osittain luonnontilassa oleva piha, ja tutkin mielenkiinnolla uusien lajien ilmestymistä sinne. Usein ne ovat rikkaruohoja, ja niidenkin joukossa onkin paljon kaunista. Omenapuun alle oli ilmestynyt sormustinkukkaa. Olen antanut sen levitä, vaikka en sen lehdistä niin pidäkään. Nyt kukka sai kuitenkin kyytiä, sillä se on myrkyllinen koirille, ja pennuthan ne maistelevat ihan mitä vaan.

Kukinnot laitoin maljakkoon. Myös oleskelupaikan viereen levinneet kielot nappasin pois samasta syystä.

Aidan alapuolella oleviin rakoihin rakkauteni on viritellyt rautaverkot suojiksi, ja hän rakensi myös portin pihan autotallin puoleiseen  päähän. Siihen piti jo viritellä ylimäääinen alarima, jonka voi poistaa pennun kasvettua suuremmaksi. Maalaushommia on vielä tiedossa. Pääporttiin laitettiin väliaikainen kompostikehikoista tehty suojaviritelmä, mutta sen tilalle pitäisi rakentaa jotain vankempaa. En oikein ole keksinyt, millainen porttimalli sopisi tuohon aitaamme.

Emme ole vielä hankkineet pennulle kovinkaan paljon ns. koiratavaraa. Juomakupiksi se sai keraamisen kaapeista löytyneen kulhon - ainakin vielä se on pysynyt hyvin pystyssä. Samoin ruokakulho löytyi  astiakaapistamme.

 Itse olemme tehneet naruleluja ja palloja ja retuutusleluja löytyi valmiiksi omista kätköistä. Ihan jymylöydön teki poikani mökiltämme: meri oli tuonut mökkirantaamme koirille tarkoitetun narusta tehdyn lenkillisen solmulelun, joka pysyy pinnalla. Jos Hugo innostuu uimisesta, se voi noutaa tätä merestä tai sitten leikkiä sillä muuten vaan. Nyt sen vasta uskaltanut kastella tassujaan - aaltoihin täytyy vielä pikkuisen totutella.

Yläkertaan koira saisi muuten tulla, mutta raput ovat sisäkaarteessa tosi jyrkät ja maalattu puupinta liukas, joten putoamisen vaara melkoinen.

Tästä syystä yläkertaan vieviin portaisiin laitettiin vanha aikoinaan lapsillemme taaperoikäisenä tehty portti. Kummasti kaikenlaista tavaraa onkin alkanut kerääntyä portin taakse rappusille suojaan...

Hugo sai poikani vanhan ison lattiatyynyn lepopaikakseen. Se laitettiin eteiseen...

....mutta aika usein hauvelimme lepää olkkarin Ektorp-sohvien helmojen alla. Kyllä ensimmäisen kerran pelästyin tosi paljon, kun Hugo oli kadonnut sohvan uumeniin kokonaan, enkä nähnyt sitä missään.

Olohuoneen oviaukossa ei ole ovea, joten ompelin karmien väliin tosi jäykästä kankaasta tällaisen kangasportin, joka voi tarvittaessa kiinnittää oveen verhovaijerilla - olkkarissa kun on johtoja ja muuta, mitä ei kannattaisi nakertaa. Tämä on aika harvoin ollut käytössä, mutta tuntunut toimivan ihan hyvin. Niin ja aika pätevä menetelmä on ollut sivellä sitruunaa rottinkihuonekalujen jalkoihin on ollut, ne kun houkuttelevat pientä pureskelijaa kovasti.

Tällaisia sisustusjuttuja tällä kertaa...

pikkuisen olen nyt seonnut näihin pentujuttuihin♥

Harmaata ja valkoista

On ollut ihan mahtavat maalauskelit:) 

Urakka on tämännäköinen eli aitaa tässä on sutikoitu kaikki nämä kauniit syyspäivät. Meidän ja naapurin välinen pätkä aitaa piti uusia pari vuotta sitten lahoamisen vuoksi, ja se on odotellut maalia pintaansa.

Maalattu on yksin ja kaksin ja porukalla...

...huoh, eikä vieläkään ole valmista. 

Pohjamaalaus sentään on saatu jo tehtyä, mutta toinen maalikerros ei ole vielä ihan puolessa välissäkään.

Harmaata ja valkoista<3

Tässä on siis 40 metriä pitkä syy, miksen ole ehtinyt viettämään kovinkaan paljon aikaa täällä blogistaniassa;)

 Toivottavasti maalauskelejä riittää vielä, jotta saamme urakan loppuun

...tai sitten keväällä jatketaan...

 Lämmin syksy on saanut aidalla roikkuvan kärhön kukkimaan uudestaan.

Tällaiset pienet asiat tuottavat iloa urakan keskellä...

 ..kuten myös kommenttinne ja kaikki lukuisat piipahduksenne täällä<3

Halit ja hymyt teille kaikille ihanille♥