"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

lauantai 25. tammikuuta 2020

Elämyslahjakortti koko suvulle ja suvun koirille:D


Kolmen ruokalajin menu juomineen koko suvulle -  elämyslahjakortti, jonka omalta osaltamme lunastimme viime lauantaina.

Tämän mahtavan lahjaidean takana oli sisareni miehineen eli kyse oli heidän antamastaan joululahjasta.



Osa suvusta pääsee herkuttelemaan tänä viikonloppuna.



Kuten jo aiemmin olen kertonut, pyrimme jouluna antamaan toisillemme perinteisten pakettien sijaan lahjoja, jotka eivät jää kerryttämään pölyä - siis mm. herkkuja, elämyslahjoja tms.

Tässä  yhdistyivät nuo molemmat.



Lahjakortti oli rakkaudella ja myös lämpimällä huumorilla tehty, sillä suvun kaksi koiraa saivat oman lahjakorttinsa:D


Hugo saikin elämänsä ensimmäisen kolmen ruokalajin koiramenun oikein hopeanhohtoisilta lautasilta tarjottuna:D  Tässä hänen karvaisuutensa heijastuu katelautasen pinnasta.


Nappuloiden lisäksi Hugo sai lihapateeta ja jyrsimisherkkuja.


Edellen naurattaa ajatus Hugosta syömässä herkkuannoksiaan puhumattakaan siitä, mitä Mustissa ja Mirrissä on mahdettu tuumaillla sisareni käydessä pyytämässä myyjien neuvoja koiramenun laatimiseen:D


Huomaan, että olen blogissani kirjoitellut aika paljon erilaisista lahjaideoista, mutta tästä(kin) hymyä ja hyvää mieltä pitkäksi aikaa tuoneesta jutusta oli ihan pakko saada kertoa huolimatta liian tummiksi jääneistä kuvista.

Eikä tämä edes jää viimeiseksi, sillä lapsemme antoivat meille vanhemmille mahtavan lahjakortin, jonka lunastus on jo pikku hiljaa aloitettu. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää.

Hyvän mielen halauksin





maanantai 6. tammikuuta 2020

Loppiaisen tunnelmissa


Minulle näihin loppiaisen tunnelmiin liittyy oikeastaan jonkinlaisia haikeudenkin sävyjä.

Kuvailin joulukuustamme ennen sen pois vientiä. Itse kuusi haettiin veneellä mökkisaarestamme -  siis vaihteeksi joulupuun osalta mentiin perinteisemmällä linjalla.  



Tänä vuonna muiden koristeiden joukkoon ripustelimme muutaman talostamme löytyneen wanhan enkelikellon osan, joista hopeinen tähti pääsi latvatähdeksi. Kolhuinen ja pienihän se oli, mutta ihan pätevänä hoiti hommansa.



Huoh, en oikeastaan malttaisi luopua vielä kuusesta, enkä ylipäänsä näistä joulun tunnelmista.



Loppiaisena on maisteltu vielä viimeisiä joulusuklaita - tämä itse tuunattu tumma suklaa kesäkukkaströsselillä oli osa toisen sisareni perheen upeaa joululahjapärettä, jonka päälle oli aseteltu muitakin herkkuja. 


Tätä ihanaa tyttären tekemää kakkuluomusta glögin kera maisteltiin hänen luonaan. Huoh, nyt vaan muistellaan kaikkia näitä kaikkia ihania ilahduttamisen, yhdessäolon ja herkuttelun hetkiä. 

Minulle ihan parasta koko tässä joulun ajassa on ollut se, että molemmat lapset ovat olleet kotona eli koko oma rakas perheeni on ollut taas kasassa - ihan huippua ja niin onnelliseksi tekevää. Tuon yhdessäolon väheneminen nyt arjen alkaessa taitaakin olla juuri se, joka loppiaiseen näitä haikeuden sävyjä aiheuttaa <3

loppiaishalauksin