Joulugranolaa ja muita omatekoisia pikkulahjoja

Makusiirappien lisäksi teimme joululahjoiksi kotitekoista joulugranolaa eli paahdettua mysliä. 

Sen valmistuksessa oli helppo ottaa huomioon lahjan saajien allergiat eli teimme pähkinättömän version ja muokkasimme reseptiä niin, että laitoimme pähkinöiden tilalle kuivattuja hedelmiä.

Etiketit teimme samaa sarjaa kuin jouluisessa makusiirapissamme.

Joulugranola

1 1/2 dl  kuivattuja hedelmiä (karpaloita, omenaa, aprikoosia, rusinoita ym.)

5 dl isoja  kaurahiutaleita

1 1/5 dl kurpitsansiemeniä

1 1/5 dl auringonkukansiemeniä

250 g  omenasosetta

1/2 dl rypsiöljyä

1/2 dl fariinisokeria

2 rkl tummaa siirappia

1 1/2 tl kanelia

pieni ripaus neilikkaa ja inkivääriä

Sekoita kaikki ainekset kulhossa lukuunottamatta kuivattuja hedelmiä. Levitä pellille leivinpaperin päälle. Paahda 150 asteessa 15 minuutin välein sekoitellen, yhteensä 60–70 minuuttia. Paahtamisen jälkeen sekoita joukkoon kuivatut hedelmät.Pakkaa jäähtynyt granola tiiviisti pusseihin tai kannelliseen lasipurkkiin. Granolalle voi luvata ainakin kuukauden säilyvyysajan. Reseptissä voi vapaasti vaihdella kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä oman maun mukaan.

Hugo antoi ystävälleen Alpolle maistiaiset omista lempparinappuloistaan.

Pikkulahjoina annoimme vielä tyttären tekemiin karkkikortteihin liitettyjä lahjakortteja luistinten terotukseen, sillä meillä sattuu autotallista löytymään oma luistintenterotuskone, joka on hankittu pojan harrastaessa aktiivisesti jääkiekkoa.  Joulupukki taisi toteuttaa myös mummin toiveen isosta satsista pieniä takkapuita:)

Painopiste oli  siis omatekoisissa lahjoissa. Näitä oli kyllä niin mukava antaa - toivottavasti niitä oli yhtä mukava saada

.

Oi, miten tämä joulunaika onkaan niin vienyt mukanaan - taidan vielä jatkaa näissä tunnelmissa seuraavissakin postauksissa<3

halauksin

Joululahjasalaisuudet paljastuvat

Joulun salaisuuksia voi vihdoinkin alkaa paljastella:)

Tavoitteenamme oli antaa joululahjoja, jotka tulee syötyä tai muuten kulutettua arjessa pois. Viime vuonna teimme kotitekoista pyykkipulveria ja tänä vuonna päätimme keskittyä herkkulahjoihin.

Toteutukseen päässeet lahjat tulivat loppujen lopuksi tyttäreni idealaarista. 

Toinen ideoistamme sai sysäyksen, kun  löysin  kirppareilta kassillisen käyttämättömiä kahden desin pikku pulloja ja lopullista menoa oli, kun maistelin kahvilassa ennen joululoman alkamisen kunniaksi piparilattea, joka oli maustettu makusiirapilla. 

Arvaattekin varmaan siis, että tuo lahjaidea oli jouluinen makusiirappi. 

Siispä keittelimme fariinisokerista siirappia, joka sai makunsa kanelitangoista, kokonaisista kardemumman siemenistä ja neilikan kukista ja tähtianiksen kukista. Tästä hommasta tulee koko kotiin huumaavan ihana tuoksu, joten suosittelen lämpimästi keittelyyn joulun tunnelman jatkamiseksi.

 Siivilöimme siirapiksi keitetystä liemestä mausteet pois ja pullotimme pestyihin ja uunissa desinfioituihin pikkupulloihin.

Sitten vaan itse tehdyt etiketit pulloihin ja lahjat kääröiksi.

Jouluinen makusiirappi

3-6 dl sokeria tai fariinisokeria

3 dl vettä

3 tähtianista

1 kanelitanko

4 neilikan kukintoa

hyppysellinen kokonaisia kardemummia

Mittaa ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljalleen noin puolen tunnin ajan, kunnes seos muuttuu siirappiseksi. Jäähdytä hetki ja siivilöi siirappi.

Joulun tuoksuisissa tunnelmissa <3

Helpot DIY joulukortit

Löysin servettikätköistämme muutaman säilytyksessä vähän reunoistaan runttaantuneen Minna Immosen jouluservetin. En malttanut heittää kauniita servettejä pois, vaan niistä inspiroituneena innostuin tekemään joulukortteja.

Olin ajatellut ostaa kortit tänä vuonna, joten innostus pääsi vähän yllättämään itsenikin.

Lähettelemme joulukortteja enää vain pienen satsin entiseen verrattuna, sillä olemme jo monena vuonna antaneet postimerkkirahat hyväntekeväisyyteen.

Kivahan näitä oli väsäillä ja olivat nopeasti tehtyjä - yhdestä servetistä sai tehtyä neljä korttia. Nyt vaan postimerkkejä hankkimaan ja muihin joulun valmistelupuuhiin.

Niin ja onhan tässä viikonlopussa mukavaa juhlahumuakin: eilen olimme juhlistamassa Suomen itsenäisyyspäivää suvun perinteisellä itsenäisyyspäivän brunssilla ja tänään kokoonnumme ystävien illanviettoon pikkujoulutunnelmissa. On tämä joulunaika vaan niin tunnelmia tulvillaan.

Ihania joulunajan tunnelmia myös teille kaikille ihanille❣️

halauksin

Banaanileipää ja suklaaneliövohveleita

Ihailen niin tätä meidän nuorison intoa kokeilla tehdä uusia herkkuja ja välillä vähän poiketa myös tutuilta reiteiltä.

Tyttären tekemää herkullista banaanileipää on maisteltu useammissakin kahvihetkissä - nyt viimeksi isänpäivänä itse tekemänsä kortin ja halien kera.

Pojallamme oli puolestaan hauska herkkukokeilu suklaaneliötaikinan merkeissä.

Herkkunälkä siivitti nopeuttamaan suklaaneliöiden paistamista. Ensin poika testasi kypsentää taikinaansa paistinpannulla vähän huterin tuloksin. Seuraavana käytössä olikin jo vohvelirauta, jolla hän paisteli taikinan vohveleiksi.

Enpä ole aiemmin törmännyt suklaaneliövohveleihin.

Ihan päteviä ja mahtavan makuisia kuitenkin olivat.

Näissä herkkutunnelmissa tällä kertaa - täytyypä tehdä Hugon kanssa vähän ylimääräistä lenkkiä, jotta tasapaino säilyy.

Hmmm.. jokohan pitäisi siirtää enemmän ajatuksia jouluajan odotukseen?
Omatekoisten lahjojen ideointi on kyllä jo pitkällä, mutta toteutus jää kyllä joulukuun puolelle   - olenkohan tässä asiassa muita myöhempää liikkeellä?


marraskuisin halauksin

Syyskässää ja muita juttuja

Tämän syksyn koiralenkit Hugon kanssa ovat useamman kertaa viikossa suuntautuneet merenrannan sijasta metsään.


Myös tämä pikku puronvarsi on kiva kohde.

 Tunnelmista nauttimisen lisäksi metsään on minua houkutelleet sienet ja olenkin tuonut usealta lenkiltä niitä tuliaisiksi - lähinnä suppilovahveroita, mutta myös minulle vähän harvinaisempaa orakasta. 

Se on siitä mukava sieni, että sen tunnistaa ihan varmasti lakin alapuolen piikkkimäisyydestä. 

Tästä onkin tullut uusi lempparisieni, jossa on mukava kiinteä rakenne ja sopii hyvin paistettavaksi pihvinä tai tällaisina kuutioina. 

Nyt taitaa sienestys kuitenkin jäädä taka-alalle, sillä täällä satoi nyt kuluneella viikolla ensilumi. Suppilovahverot kestävät kyllä kylmyyttä jonkin verran, mutta muut sienet taitavat olla sille herkempiä.

Pimenevät illat innostivat myös aloittamaan pienen syyskässän eli tekemään Hohde-langasta pimeässä heijastavaa pipoa.

Tein ensin taitteen verran kaksi oikein, kaksi nurin ja sen jälkeen yksi oikein yksi nurin -neulosta. 

Vielä pörrötupsu paikoilleen ja valmista tuli. 

Aloitin jo samasta langasta vielä kaulahuivin teon, mutta sen valmistuminen taitaa tällä verkkaisella käsityöntekijällä kestää aika tavalla kauemmin.

Nyt vaan hohdepipoa päähän ja iltalenkille Hugon kanssa.

Rouhean rustiikkisia tuliaisia

Nyt on huikeita elämyksiä koettuna, sillä olimme viime viikonloppuna katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Pieni Merenneito -musikaalia. Niin mahtava esitys, joka kyllä sai lumoutumaan ja hämmästelemään, miten tekniikka on onnistuneesti saatu tukemaan taianomaisia hetkiä. Eipä esitystä ole turhaan määritelty suurmusikaaliksi. 

Reissuun sisältyi hotelliyöpyminen, joka mahdollisti pitkäksi venyneen herkkuaamiaisen lisäksi myös visiitin uuteen Tripla-ostoskeskukseen. 

Nautin myös kävelyistä Helsingin rantakaduilla. 

On täällä vaan niin kauniita kivitaloja - kuvauksellisia yksityiskohtia on vaikka kuinka. 

Poikkesimme reissulla myös Salossa Ylhäisten sisustustehtaassa, ja sieltä löytyi tuliaisiksi eteiseen rouhean rustiikkinen Panama Juuttimatto harmaan sävyisenä. Olen kyllä tyytyväinen tähän luonnonmateriaalista valmistettuun hankintaani, ja mukava olo jäi myös niin tosi ystävällisestä palvelusta.

Meillä sisustaminen alkaa tuntua yhteiseltä harrastukselta, sillä Hugo testaili mattoa sellaisella innolla, että oli iso haaste saada napattua kuvia ilman karvakuonoa. 

Matto on ollut rullalla, joten reuna vielä vähän kipristelee - en vaan malttanut odotella sen tasoittumista vaan nappasin kuvat heti maton levittämisen jälkeen.

Nyt on siis räsymaton tilalla vaihteeksi juuttimatto, jonka rouheisuudesta pidän tosi paljon. 

Näitä reissun jälkitunnelmia on fiilistelty koko kulunut viikko ja viikonloppu tuokin taas rakkaimpien yhdessäolon hetkiä - ainakin ruokailujen merkeissä♥

Mukavia syksyisiä päiviä teille kaikille ihanille:)

halauksin

Hiekkasadetta ja hiirikomeroremppaa

Nyt ovat voimia vievät syystuulet tuivertaneet elämässäni sen verran vahvoina, että olen joutunut pitämään pienen tauon sekä oman että muiden blogien osalta - pahoitteluni tästä. 

Nyt kuitenkin pieniä mökkikuulumisia, vaikka aktiivisempi mökkikautemme on tältä syksyltä jo ohitse. 

Pitkään on ollut mielessä, että pitäisi hankkia pellavarivettä. Rautakaupasta sitä kysellessäni en yhtään osannut ajatella minkälaista tuote mahtaisi olla. No sehän myytiin rullana ekologisesti ilman suojapapereita, ja sellaisena vähän rapisevana pehmoisena käärönä sen sitten kannoin kotiini. 

Niin ja mökillä tätä pellavarivettä oli ajatus käyttää. 

Puuhellan yläpuolella olevasta kattolistan reunasta on nimittäin ripsinyt hiekkaa hellalle ja lattialle niin, että aina tullessamme on jouduttu harjaushommiin. Ajattelinkin tunkea pellavarivettä noihin rakosiin. 

Leikkasin leveästä nauhasta suikaletta ja tungin sen ruuvimeisselillä paikoilleen. Siihenpä on tämä paikallinen hiekkasade loppunut eli ihan onnistunut pieni uudistus. 

Pellavarivettä tarvittiin myös eteisessä sijaitsevan hiirikomeron kattoon, sillä sen lautojen raoista puolestaan on rapissut turvetta ja sahanpurua komeron hyllyille ja lattialle. Tosin tämä ei suinkaan ole ollut tuon komeron suurin haaste vaan ihan muut jutut, kuten sen nimestä voi arvata. 

Komeron kunnostus on jäänyt mökin remppaurakoista muiden kivammalta tuntuneempien hommien jalkoihin.  Etenen yleensäkin mökin uudistuksissa aina innostukseni mukaan, koska vapaa-ajalla haluan tehdä itselleni mieluisia asioita - vaikkakaan etenemistahti ei tällä periaatteella aina ole ollut ihan järkevimmästä päästä.

Ruokakomerossa on vanhempieni täällä isännöidessä ollut jääkaappi. Se oli esteettisesti hyvä ratkaisu, mutta käytännöllisyydestä ei ollut tietoakaan, sillä ruokien kuskaaminen eteisen kautta ruokakomeroon tuntui hankalalta. Hankimmekin keittiöön retrotunnelmaisen jääkaapin, jota voin käydä katsomassa aiemmista postauksistani täältä: klik ja klik

Huh, miltä komeron lattian tilanne näyttikään poistettuamme sen lattiasta vanhat epämääräiset pellinpalat ja erikokoiset listanpätkät.

Puupalikka poikineen piti vuolla peittämään koloja.

Ennen maalamista useamman pesukerran ja listojen laiton jälkeen näytti tältä. Kummasti sitä vaan pienen komeron lattian kunnostukseenkin saa menemään tunteja.

Nyt on kuitenkin lattia maalattu harmaaksi, ja komero otettu säilytyskäyttöön. Seinät ja katon jätin vanhoille komeroille tyypillisesti käsittelemättä, mutta hyllyihin vedin ohennetulla maalinlopulla valkaisukerroksen. 

Nyt odotellaan jännityksellä talven yli - toivottavasti saamme keksiä komerolle uuden nimen:)

Syksyisin halauksin <3