"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Banaanileipää ja suklaaneliövohveleita


Ihailen niin tätä meidän nuorison intoa kokeilla tehdä uusia herkkuja ja välillä vähän poiketa myös tutuilta reiteiltä.



Tyttären tekemää herkullista banaanileipää on maisteltu useammissakin kahvihetkissä - nyt viimeksi isänpäivänä itse tekemänsä kortin ja halien kera.


Pojallamme oli puolestaan hauska herkkukokeilu suklaaneliötaikinan merkeissä.

Herkkunälkä siivitti nopeuttamaan suklaaneliöiden paistamista. Ensin poika testasi kypsentää taikinaansa paistinpannulla vähän huterin tuloksin. Seuraavana käytössä olikin jo vohvelirauta, jolla hän paisteli taikinan vohveleiksi.


Enpä ole aiemmin törmännyt suklaaneliövohveleihin.



Ihan päteviä ja mahtavan makuisia kuitenkin olivat.



Näissä herkkutunnelmissa tällä kertaa - täytyypä tehdä Hugon kanssa vähän ylimääräistä lenkkiä, jotta tasapaino säilyy.

Hmmm.. jokohan pitäisi siirtää enemmän ajatuksia jouluajan odotukseen?
Omatekoisten lahjojen ideointi on kyllä jo pitkällä, mutta toteutus jää kyllä joulukuun puolelle   - olenkohan tässä asiassa muita myöhempää liikkeellä?


marraskuisin halauksin




sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Syyskässää ja muita juttuja



Tämän syksyn koiralenkit Hugon kanssa ovat useamman kertaa viikossa suuntautuneet merenrannan sijasta metsään.


Myös tämä pikku puronvarsi on kiva kohde.

 Tunnelmista nauttimisen lisäksi metsään on minua houkutelleet sienet ja olenkin tuonut usealta lenkiltä niitä tuliaisiksi - lähinnä suppilovahveroita, mutta myös minulle vähän harvinaisempaa orakasta. 


Se on siitä mukava sieni, että sen tunnistaa ihan varmasti lakin alapuolen piikkkimäisyydestä. 


Tästä onkin tullut uusi lempparisieni, jossa on mukava kiinteä rakenne ja sopii hyvin paistettavaksi pihvinä tai tällaisina kuutioina. 

Nyt taitaa sienestys kuitenkin jäädä taka-alalle, sillä täällä satoi nyt kuluneella viikolla ensilumi. Suppilovahverot kestävät kyllä kylmyyttä jonkin verran, mutta muut sienet taitavat olla sille herkempiä.


Pimenevät illat innostivat myös aloittamaan pienen syyskässän eli tekemään Hohde-langasta pimeässä heijastavaa pipoa.


Tein ensin taitteen verran kaksi oikein, kaksi nurin ja sen jälkeen yksi oikein yksi nurin -neulosta. 


Vielä pörrötupsu paikoilleen ja valmista tuli. 

Aloitin jo samasta langasta vielä kaulahuivin teon, mutta sen valmistuminen taitaa tällä verkkaisella käsityöntekijällä kestää aika tavalla kauemmin.


Nyt vaan hohdepipoa päähän ja iltalenkille Hugon kanssa.

perjantai 25. lokakuuta 2019

Rouhean rustiikkisia tuliaisia


Nyt on huikeita elämyksiä koettuna, sillä olimme viime viikonloppuna katsomassa Helsingin kaupunginteatterin Pieni Merenneito -musikaalia. Niin mahtava esitys, joka kyllä sai lumoutumaan ja hämmästelemään, miten tekniikka on onnistuneesti saatu tukemaan taianomaisia hetkiä. Eipä esitystä ole turhaan määritelty suurmusikaaliksi. 


Reissuun sisältyi hotelliyöpyminen, joka mahdollisti pitkäksi venyneen herkkuaamiaisen lisäksi myös visiitin uuteen Tripla-ostoskeskukseen. 


Nautin myös kävelyistä Helsingin rantakaduilla. 


On täällä vaan niin kauniita kivitaloja - kuvauksellisia yksityiskohtia on vaikka kuinka. 


Poikkesimme reissulla myös Salossa Ylhäisten sisustustehtaassa, ja sieltä löytyi tuliaisiksi eteiseen rouhean rustiikkinen Panama Juuttimatto harmaan sävyisenä. Olen kyllä tyytyväinen tähän luonnonmateriaalista valmistettuun hankintaani, ja mukava olo jäi myös niin tosi ystävällisestä palvelusta.


Meillä sisustaminen alkaa tuntua yhteiseltä harrastukselta, sillä Hugo testaili mattoa sellaisella innolla, että oli iso haaste saada napattua kuvia ilman karvakuonoa. 


Matto on ollut rullalla, joten reuna vielä vähän kipristelee - en vaan malttanut odotella sen tasoittumista vaan nappasin kuvat heti maton levittämisen jälkeen.


Nyt on siis räsymaton tilalla vaihteeksi juuttimatto, jonka rouheisuudesta pidän tosi paljon. 


Näitä reissun jälkitunnelmia on fiilistelty koko kulunut viikko ja viikonloppu tuokin taas rakkaimpien yhdessäolon hetkiä - ainakin ruokailujen merkeissä♥

Mukavia syksyisiä päiviä teille kaikille ihanille:)

halauksin



perjantai 11. lokakuuta 2019

Hiekkasadetta ja hiirikomeroremppaa

Nyt ovat voimia vievät syystuulet tuivertaneet elämässäni sen verran vahvoina, että olen joutunut pitämään pienen tauon sekä oman että muiden blogien osalta - pahoitteluni tästä. 

Nyt kuitenkin pieniä mökkikuulumisia, vaikka aktiivisempi mökkikautemme on tältä syksyltä jo ohitse. 


Pitkään on ollut mielessä, että pitäisi hankkia pellavarivettä. Rautakaupasta sitä kysellessäni en yhtään osannut ajatella minkälaista tuote mahtaisi olla. No sehän myytiin rullana ekologisesti ilman suojapapereita, ja sellaisena vähän rapisevana pehmoisena käärönä sen sitten kannoin kotiini. 

Niin ja mökillä tätä pellavarivettä oli ajatus käyttää. 



Puuhellan yläpuolella olevasta kattolistan reunasta on nimittäin ripsinyt hiekkaa hellalle ja lattialle niin, että aina tullessamme on jouduttu harjaushommiin. Ajattelinkin tunkea pellavarivettä noihin rakosiin. 


Leikkasin leveästä nauhasta suikaletta ja tungin sen ruuvimeisselillä paikoilleen. Siihenpä on tämä paikallinen hiekkasade loppunut eli ihan onnistunut pieni uudistus. 

Pellavarivettä tarvittiin myös eteisessä sijaitsevan hiirikomeron kattoon, sillä sen lautojen raoista puolestaan on rapissut turvetta ja sahanpurua komeron hyllyille ja lattialle. Tosin tämä ei suinkaan ole ollut tuon komeron suurin haaste vaan ihan muut jutut, kuten sen nimestä voi arvata. 


Komeron kunnostus on jäänyt mökin remppaurakoista muiden kivammalta tuntuneempien hommien jalkoihin.  Etenen yleensäkin mökin uudistuksissa aina innostukseni mukaan, koska vapaa-ajalla haluan tehdä itselleni mieluisia asioita - vaikkakaan etenemistahti ei tällä periaatteella aina ole ollut ihan järkevimmästä päästä.

Ruokakomerossa on vanhempieni täällä isännöidessä ollut jääkaappi. Se oli esteettisesti hyvä ratkaisu, mutta käytännöllisyydestä ei ollut tietoakaan, sillä ruokien kuskaaminen eteisen kautta ruokakomeroon tuntui hankalalta. Hankimmekin keittiöön retrotunnelmaisen jääkaapin, jota voin käydä katsomassa aiemmista postauksistani täältä: klik ja klik


Huh, miltä komeron lattian tilanne näyttikään poistettuamme sen lattiasta vanhat epämääräiset pellinpalat ja erikokoiset listanpätkät.


Puupalikka poikineen piti vuolla peittämään koloja.


Ennen maalamista useamman pesukerran ja listojen laiton jälkeen näytti tältä. Kummasti sitä vaan pienen komeron lattian kunnostukseenkin saa menemään tunteja.


Nyt on kuitenkin lattia maalattu harmaaksi, ja komero otettu säilytyskäyttöön. Seinät ja katon jätin vanhoille komeroille tyypillisesti käsittelemättä, mutta hyllyihin vedin ohennetulla maalinlopulla valkaisukerroksen. 

Nyt odotellaan jännityksellä talven yli - toivottavasti saamme keksiä komerolle uuden nimen:)


Syksyisin halauksin <3

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Vanhaa Arabiaa


Kesämökillämme on ollut vähän pulaa ruokalautasista, ja etsinnässä on jo jonkin aikaa ollut kivat lautaset. Vanhan kesämökkimme tunnelmaan sopivat vanhat astiat, joten kirppareita kierrellessä on katsasteltu vanhoja Arabian astioita sillä silmällä.

Lastasin spr:n kirppiksellä valkoisia siniraitaisia lautasia jo ostoskoriin, kun vielä jäinkin miettimään valintaani ja sinnehän ne jäivät.



Sattumalta myöhemmin samalla viikolla sain tyttäreltäni kuvaviestin samoista lautasista viestillä "ostanko mökille?"  Tämä ratkaisi asian, sillä selvästi lautasissa oli juuri sitä jotain, koska me molemmat satuimme tarttumaan niihin.


Myöhemmin löysin vielä yhden lautasen ja muutaman voisin vielä hankkia lisääkin. Tämä astiasarja on ollut Arabian tuotannossa ilmeisesti joskus 50-60 - luvulla.


Miettimään jäin ainoastaan sitä, että olikohan toisella sisareistani noita samoja lautasia mökillään - hmmm... välillä tehdään siskojen kanssa samansuuntaisia valintoja toisistamme tietämättä.


Osassa lautasista on Arabian leiman lisäksi tällainen teksti - mahtaakohan siitä päätellä jotain valmistamisvuodesta?



Olen saanut myös lahjaksi vanhaa Arabiaa. Edellisvuonna lapseni antoivat tämän upean valkoisen taikinakulhon joululahjaksi.


 Tänä kesänä synttäriyllätyksenä oli upea Kaj Frankin suunnittelema vanha maitokannu.



Voi että, miten tykkääkään näistä. Kulho ja kannu oli ajateltu mökille vietäviksi, mutta sopivat myös kotimme sisustushenkeen ja ovat ainakin vielä täällä ilahduttamassa.

 Niin ihanat lahjat ja löydöt.



Molemmat lahjani ovat kovasti käytössä - tänään vanha kulhoni täyttyi peratuista mustikoista:)


Elokuisin halauksin

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Köydet irti


Köydet ovat irronneet laiturista lukuisat kerrat loman aikana. Perheen yhteinen venereissu Ahvenanmaan saaristoon, mökkireissut ja päiväristeilyt veneellämme ystävien ja sukulaisten kanssa ovat saaneet loman tuntumaan lomalta. 



Reissuihin on sisältynyt lukuisia herkkuhetkiä, elämyksiä ja mukavaa yhdessäoloa, piipahduksia venesatamissa sekä lumoavaa luontoa.



Venereissuilla arkisetkin hommat tuntuvat niin mukavilta - nämä tiskit käytiin pesemässä Lappon sataman pesutuvassa, ja merituuli kuivatteli ne uimatasolla.









Viisi viimeistä kuvaa on Kylmäpihlajan majakkasaarelta, joka myös on jokavuotinen kestosuosikkimme. 

 Saimme siellä ollessamme hauskan uintivinkin, ja päätimme pulahtaa saaren ulkokallioon muodostuneeseen pieneen laguuniin uimaan - ihan uusi elämys tutussa saaressa. Oli kyllä ihanaa liota lämpöisessä merivedessä hmmm... siis olematta varsinaisesti meressä.

Kiitos teille kaikille ihanille, joiden kanssa olemme saaneet jakaa näitä hetkiä<3

Vielä on muutama lomapäivä jäljellä - onneksi venereissuja paljon sitä enemmän.

Kesähalauksin