"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

lauantai 24. syyskuuta 2016

Kurkistus siniseen kamariin


Tämän mökkikauden osalta maalausprojektit alkavat olla loppusuoralla. Huomenna menemmekin hakemaan maalipurkit ja pensselit pois odottelemaan seuraavaa kesää. Edelliskesään verrattuna sainkin aikaiseksi aika paljon vähemmän -  kohteina olivat edelliskesän remontin jälkeisen sisustelun lisäksi keittiön lipaston tuunaus ja sinisen kamarin lattian maalaus.



Tässä näkyy kamarin lattian sävy ennen maalausta - keittiössähän oli sama voimakkaan sininen lattia.


Lattiaa maalatessa sattui olemaan aurinkoinen päivä, ja ikkunoista paistoi niin kirkas valo, että se haittasi maalausjäljen erottamista. Mieheni piti mennä seisomaan ulkopuolelle pitämään aurinkopatjaa ikkunan edessä, jotta näin maalata pinnan tasaisen sävyiseksi. Aika yllättäviin hommiin sitä voikin joutua :D


Tässä lattia maalauksen jälkeen. 

Harmaan sävy on sama kuin keittiössä - aika hyvin näyttäisi maali sopivan myös oven sävyihin. Jalkalistat maalasin valkoisiksi.


Kauhun hetkiä koettiin juuri saatuani kaiken valmiiksi. Laitoin tuolit oven eteen muistuttamaan, ettei kamariin voi mennä, mutta eiväthän nuo Hugoa pidätelelleet. Se mönki tuolien alta ja ihan viime hetkillä se saatiin kovalla huudolla pysähtymään ennen tassujen osumista märkään maaliin.


Kamarin puolella sain aikaiseksi vain lattian maalauksen - sisustuksen uudistamiseen eivät paukut ja ideat enää kantaneet, vaan kannoimme samat huonekalut takaisin maalin kuivuttua. Sisustusprojekti jääkin seuraaviin kesiin.


Huonekaluissa on aikakausien sekamelskaa, tavaraa vähän liikaa sekä ahtaasti sijoitettuna ja väreissäkin myös rauhoittamisen varaa. 

Myös muistot vaikuttavat sisustuksen tulevaan muokkaamiseen. Tuo kaappi oli lapsuudenkodissani lelukaappina. Se oli silloin mielestäni niin vanhanaikainen ja nolo ilmestys - suorastaan inhokkihuonekalu. Nyt en oikein tiedä, pidänkö siitä vai en :D


Toisenlaisia muistoja taas tuovat mökille kannetut vanhan mummilan tavarat kuten tämän huoneen taulut - niistä olisi vaikea luopua. 


Ainoastaan noista kirkkolautasista en oikein pidä, kuten en yleensäkään seinälautasista. Tuohon upeaan Pyhäjoen vanhaan kirkkoon liittyy myös pelottavia lapsuudenmuistoja, sillä olimme Pyhäjoella mummilassa kirkon syttyessä salamaniskusta palamaan. Vanhempani lähtivät pelastamaan palavasta kirkosta irtaimistoa, ja muistan katselleeni ikkunasta kirkkopaloa ja pelänneeni ihan hurjasti.


Vanhat verhotangot ja pitsiverhot ovat ihania, ja ne saavat ilman muuta jäädä. Puusohvaa on mökin mukana tullut huonekalu, tyynyt ilmeisesti mummilasta.

Vaikka lattia on muuttunut harmaaksi, voidaan edelleen puhua sinisestä kamarista:)


Kamarissa on vanha kaakeliuuni, joka valitettavasti ei ole toimiva, sillä savupiippu on edellisten omistajien aikana häipynyt katolta. Onneksi tuota uunia ei kuitenkaan ole purettu sen ajan tapaan.  


Vaikka en ole räiskyvien värien ystävä, pidän tästä räsymatosta tosi paljon, ja se kuuluukin jäävien tavaroiden listalle. Nyt se pääseekin paremmin oikeuksiinsa, kun lattian hurja sininen ei enää ole sen taustavärinä.
  

Myöskään tapetteja emme ole ajetelleet muuttaa, vaikka aika voimakkaan sininen tuo huone edelleenkin on. No aika näyttää, millaiseksi huone muokkautuu.

 

Kamarista vielä kurkistus keittiön puolelle, ja sitten toivottelenkin teille kaikille ihanille leppoisaa viikonloppua ♥

halauksin

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Mainospaloja 1950-luvulta


Löysin laatikollisen vanhoja sanomalehtiä vuodelta 1957 ja innostuin selailemaan niitä. Nämä vanhat mainokset ovat vaan niin ihania <3 


Mainoksissa on paljon vinkkejä terveyden- ja kauneudenhoitoon...







... muotivinkkejä 50-luvulta...





...autokuumeen levitystä...




..mutta, jos autoonne tulee kuitenkin vikaa, apu on puhelinsoiton päässä.


 ...ja vielä tekniikan uusimmat vinkit...




Värimainoksia oli vain muutamassa lehdessä. Aku Ankka oli päässyt oikein etusivulle.


Kyllä sitä kameraan eksyykin kaikenlaista :D 

Nyt kyselenkin, mitä ihmettä te muut teette kaikille ottamillenne kuville - näitä on nimittäin ja paljon. Tallennatteko kaikki vai vain osan ja luotatte siihen, että tänne postatut säilyvät ? Minun pitäisi pitää kuvatiedostoissa suuri siivouspäivä, mutta yllättävän vaikeaa sitä vaan on pistää kaikkia roskakoriinkaan...apua!

 Hymyin ja halein

lauantai 27. elokuuta 2016

Tuplailoa sunnuntaibrunssilla


Meille on sattunut kuluneen vuoden aikana vähän kaikenlaista pientä harmitusta. Sen vastapainoksi jysähti oikea ilopommi molempien lasten saatua tiedon opiskelupaikoista yliopistosta.

Tytär paahtoi todella paljon kevään valmennuskurssin, pääsykokeen ja ennakkotehtävien parissa ja selvitti tiensä OKL:ään. Poika löysi erilaisen väylän. Hän suoritti abivuotenaan yliopistossa it-alan kursseja  niin paljon vaadituin arvosanoin, että pääsi niiden ja kirjoituksissa saadun pitkän matematiikan arvosanan avulla suoravalinnan reittiä teekkariksi yliopistoon. 


Tämä oli niin mahtava asia, että päätimme juhlistaa tätä tuplailoa ennen opintojen alkua sunnuntaibrunssilla Vanhassa Raumassa sijaitsevassa Cafe Salissa. Se on lempparikahvilani, jossa saa ihania salaatteja, ja sinne on kiva joskus piipahtaa kakkupalalle ja cappucinolle tai pienelle kuplivalle.



Kahvila on ihastuttava kombinaatio  kansainvälisyyttä ja vanhaa  tunnelmaa, ripausta yleellisyyttä ja leppoisaa tunnelmaa...







...esteetikolle silmänruokaa ihastuttavine yksityiskohtineen ja sisustus ratkaisuineen...



...herkuissa valinnanvaraa salaattiherkuista leivonnaisiin.



Nämä herkut on kuvattu sunnuntaibrunssilta Loungen puolelta.

Salin tiskiltä myytäviä ihania salaatitteja ja kakkupaloja maistellaan sitten taas joskus toiste.


Brunssin suosikiksi nousi mozzarellapiirakka.


Buffetvalikoima oli niin runsas, että vatsat täyttyivät ennen kuin kaikkea oli maisteltu - esimerkiksi vohvelinpaiston mahdollisuus jäi meiltä kokonaan väliin.

Kaikkia brunssiin kuuluvaa en kuvannut tänne, joten kannattaa itse käydä maistelemassa :)


Teetin itselleni rannekorun, jossa on sama mietelause kuin pojalle ylioppilaslahjaksi antamassamme avaimenperässä ja laitoin laitoin korun juhlabrunssillemme.

"Ajattele tiesi läpi haasteiden ja mene itse perässä"

 Mietelauseen ajatus sopii mielestäni myös juhlapaikkaamme, sillä nettisivujen mukaan "Cafe Salin perustaja Iida Lampi toi unelmansa Vanhaan Raumaan maailman metropoleista".



Näin ne unelmat tosiaan voivat toteutua. Tytär ehtikin jo aloittaa opiskekelunsa tällä viikolla, mutta poika siirtää aloitusta tammikuussa alkavan laivastoon astumisen vuoksi.


Oli kyllä niin mukava sunnuntaiaamu ja vähän erilainen ihana juhlahetki, josta ikimuistoisen teki esteetikon ja herkuttelijan unelmapaikka Cafe Sali Vanhassa Raumassa.

Suosittelen lämpimästi poikkeamaan ♥

Mukavia tunnelmia kesän viimeisen viikonlopun venetsialaisjuhlien viettoon :)

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kesäduuni blues

Sain kivan mahdollisuuden suunnitella ja toteuttaa pientä pintaremonttia 1920-luvulla rakennetun taloyhtiön pikkuruiseen yksiöön. Otimme haasteen vastaan yhdessä rakkauteni kanssa eli minä suunnittelin ja yhdessä toteutimme hommaan liittyvän olohuoneen, eteisen ja kylpyhuoneen muutoksen.

Minulla oli tavallista pidempi kesäloma työnantajani eli kaupungin määräämien talkoovapaiden (palkatonta) vuoksi, joten tämä kesätyö kuullosti hyvältä idealta.



Remontin tarve lähti oikeastaan liikkeelle putkivuodosta, jonka korjaamisen yhteydessä talossa huomattiin lahovaurio seinärakenteissa. Rakenteiden purku ja korjaus ei kuulunut meidän hommiimme, vaan taloyhtiö otti töihin urakoitsijan, jonka mukaan purkamiseen menisi viikko ja korjaamiseen toinen. Meidän hommamme eli pintaremontti alkaisi, kun urakoitsija saa oman osuutensa tehtyä. Kiva kesäduuni, ja aikaa toteuttaa muutaman kuukauden aikana vaikka sadepäivinä loman lomassa.

Homma kuitenkaan ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Urakoitsijan viivästyneen aikataulun vuoksi oma osuutemme pitikin tehdä yhdessä viikossa.

Se olikin todellinen kesäduuniviikko. Me kaakeloimme ja maalasimme ilman taukoja hurjia työpäiviä iltamyöhään saakka, ja saimme juuri ja juuri kaiken valmiiksi sovittuun päivämäärään mennessä.



Hässäkässä jäi olkkarin ja eteisen muutoksen kuvaminen aika vähälle, mutta kylpyhuoneesta tuli otettua jopa vaihekuvia.

Kylpyhuoneen suunnittelu lähti liikkeelle näistä luonnonkivilaatoista. Niitä oli jäänyt epämääräinen määrä tuttumme remontista ja olimme ottaneet ne talteen varastoomme. Valitsin seiniin valkoiset kaakelit ja suunnittelin näistä raitaa piristämään muuten valkoisia seiniä.



Kivet oli alunperin sommiteltu ja liimattu verkkoon valmiiksi paloiksi, mutta nyt ne piti irroitella ja sommitella uudestaan. Piirsin pahviin raidan kokoisen alueen ja tein sommittelun valmiiksi. Se kannatti tehdä, sillä kaakeloinnin aikana ei tätä sommittelua ehdi laastin kuivumisen vuoksi tekemään. Luonnonkivien sommittelu pahville muodon mukaan oli melko aikaa vievää, mutta koko remontin mukavin homma. Jossain vaiheessa tiukan aikataulun vuoksi mietimme luopumista koko koristeraidasta, mutta kyllä se sinne seinään kuitenkin tuli laitettua.


 Lattiaan valitsin harmaat klinkkerit, joiden väri oli mahdollisimman lähellä luonnonkivilaattoja.


Varsinainen kaakelointi tapahtui miehisin voimin, mutta luonnonkiviraidan halusin sommitella itse paikoilleen. Ihan uusi juttu minulle, mutta sinne ne kivet vaan jäivät kiinni. Ensi käytin taktiikkaa:laastia seinään ja kiviä päälle, mutta siirryin aika pian voitelemaan laastin kiven pohjaan ja painamaan sen suoraan seinään. Se tuntui helpommalta.




Jaoin kivisommittelupahvin kolmeen osaan ja kannoin yhden kerrallaan kylpyhuoneeseen. Tarkasta suunnitelmasta huolimatta joka satsista jäi ihmeekseni useampi kivi ylimääräiseksi. Seuraavaa osiota aloittaessa pitikin aika tavalla improvisoida, jotta sain kivet sopimaan toistensa lomaan.


Saumauksessa tuli tehtyä pieniä aloittelijan virheitä, sillä viereiset valkoiset kaakelit olisi kannattanut suojata paremmin. Tummanharmaata laastia oli työlästä pestä pois seinästä, ja muutama värjäytymä jäi kaakeleihin pesusta huolimatta. Olen kuitenkin niin iloinen, että uskalsin ottaa uuden opettelemisen haasteen vastaan.

Tämä homma ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna silikonisaumojen laittamiseen -  se oli kyllä koko remontin haastavin osuus.



Ennen purkamista katto oli ollut myrkynvihreäksi maalattua kipsilevyä. Sävy muutui valkoiseksi, kun saumausten jälkeen mieheni paneloi katon.



Tähän väliin urakoitsija kutsui putkimiehen, ja jossain välissä myös sähkömies piipahti hoitamassa oman osuutensa.



 Teimme ns. säästävää remonttia, jossa kaikki vanha kunnossa oleva pyritään hyödyntämään. Niinpä vanha suihkusetti kelpuutettiin takaisin seinälle.


Tässä lattian viimeistely enää ihan vähän kesken.



Suihkuhuoneessa ei aiemmin ollut mitään ripustusmahdollisuutta, joten tämä suihkunurkkaan laitettu  oskarinoksa tulee varmasti tarpeeseen.




Tässä kuvat ennen remonttia.

Seinissä oli vihreitä kaakeleita siellä täällä, alimmainen kaakelirivistö oli joskus vaihdettu hieman erikokoisiin ja sävyisiin kaakeleihin. Ne näkyvät kuvassa, jos oikein tarkasti tiirailee. Lattia oli vihreää klinkkeriä, ja katto maalattu räikeän vihreäksi - niitä ei näköjään kuvissa näy. Kamerani taitaa vältellä rumimpia kohteita :D





Tässä kuva samasta kohtaa remontin jälkeen. Seinälle laitettiin pieni kaappi pesuaineita ym. varten. Suihkutanko on myös tuota kromin sävyä ja verhoksi valitsin pienikuvioisen valkoisen kuosin - nämä kylläkin jäivät kuvien ulkopuolelle.



 "Ennen"-kuva suihkunurkasta.



"Nyt"-kuva samasta kohdasta remontin jälkeen.


Mieheni tehdessä noita kaakelointihommia minä hoidin maalauspuolta. Eteisessä maalattiin listat ja katto valkoiseksi, ja seinät harmaaksi.


Yllä kuva eteisestä ennen...


...ja nyt.

Tosin wc:n ovi ei ole vielä paikoillaan. Siellä ei urakoitsijan toimesta tässä yhteydessä tehty oikeastaan muuta kuin katon uusiminen eli se meidän piti maalata.

Eteisen harmaa seinä häivyttää hieman tuota sähkökaappia, joten minusta se on hyvä värivalinta.


Olohuoneessa oli ennen remonttia mäntyinen parvi ja sinikeltaiset tapetit boordeineen... 



 ,,,sekä silikonilla täytettyjä reikiä. Silikonin poistaminen olikin aikamoinen haaste - sitä oli jostain kumman syystä käytetty moneen muuhunkin paikkaan.

Parvisängystä luovuttiin, ja seinät päätettiin maalata harmaiksi.



Tapetit tuntuivat olevan tiukasti kiinni seinässä, joten maalaus tehtiin niiden päälle


Boordinauhasta revimme muoviselta tuntuneen pintakerroksen pois, ja sen jättämiin jälkiin laitettiin pakkelia ja hiottiin. Tässä ikkunaseinä on jo saanut maalikerroksensa.


Sama ikkunaseinä vähän kauempaa kuvattuna kolmen maalikerroksen jälkeen. Tämä vastavaloon kuvaaminen ei oikein ole vahvimpia puoliani.



Kyllä oli muuten vaikea löytää oikeanlaista harmaan sävyä. Selailin maalikarttoja wc:n kivilaattojen kanssa ja suunnittelin sävyn olevan samaa harmaata vaaleampana versiona. Löysinkin harmaiden maalien kartasta kohdan, jonka viereen oli laitettu ihania luonnonkiviä vinkiksi sävystä - varmasti juuri oikea sävy! Mutta, voih, ensimmäisen seinän maalaamisen jälkeen se näyttikin ihan vaaleansiniseltä.

Maalia oli ostettu iso määrä, joten uutta purkkia ei kyllä haettaisi. Meiltä kotoa löytyi tyttären huoneen remontista jäänyttä roosaan vivahtavaa beigeä seinämaalia sekä pieni purkillinen mustaa. Sekoittelin nuo jämät harmaan joukkoon, ja sävystä tulikin paljon parempaa. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että ehkäpä olisivat maalikaupassa suostuneet sävyttämään purkin uudestaankin.

Välillä SisustEllen toimii ennen kuin ehtii ajatella :D


Lopuksi paklasin ja maalasin vielä nuo ihanat ikkunansyvennykset. Tämä on mielestäni asunnon suloisin kohta <3


Vaikka kesäduunimme muuttui leppoistasta sadepäivien puuhastelusta hurjaksi puurtamisviikoksi, se oli mukava projekti. Tuli mieleen oman kotimme ensimmäiset remonttiajat mieleen, kun yhdessä teimme pitkää päivää oman kotimme hyväksi - meillä on hyvä työtiimi <3


Itse olen tosi ihastunut tähän pieneen kotiin - siellä oli mukava viettää heinäkuinen kesäduuniviikko:)

Terkut ja halit sinne tunnelmalliseen pikkuyksiöön - toivottavasti siellä ollaan tyytyväisiä muutokseen ♥

halauksin

...niin ja vielä: taisi tulla yksi blogiurani pisimmistä postauksista :D