"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

lauantai 21. lokakuuta 2017

Tervantuoksuinen kokeilu



Tästä taitaa tulla tämän syksyn viimeinen mökkipostaus, sillä mökki on nyt laitettu talvikuntoon ja venekin on nostettu talviteloille.

Oli mukava puuhailla kauniissa syyssäässä -  niin kaunis viikonloppu auringonpaisteineen. 


Kuten edellisessä postauksessa tuli mainittua, meillä on mökillä hiiret olleet ikävänä riesana - siis lähinnä talviaikaan, jolloin ne hakeutuvat sisätiloihin. Mökkiremontin myötä niiden käynnit ovat mukavasti harventuneet, mutta remontoimattomassa salissa, komerossa ja myös eteisessä ne ovat vilistelleet lähes joka talvi.


Viime talvena oli kokeilussa hiirten yksinkertaiset ekologiset tervakarkottimet.


Rakkauteni keksi viime syksynä laittaa tervaa kertismukeihin huoneiden nurkkiin ja hiirten kulkureiteille, ja keväällä olikin ihana yllätys huomata, että hiiret olivat pysyneet pois mökistämme. Siivousurakka tuntui niin pieneltä, kun ei tarvinnut tolulla käydä joka nurkkaa läpi.




Siirsin tervantujaukset kertiksistä vähän tukevampiin kahvikuppeihin ja savituoppeihin, ja ne ovatkin tuoksuttaneet mietoa tervantuoksua koko mökkikauden ajan.


Lisäsin joka kuppiin tuoretta tervaa ja toivotaan, että tämä luonnonmukainen ja itseasiassa myös hiiriystävällinen DIY hiirenkarkottimen teho ei olisi ollut vain sattumaa.

Onkohan kenelläkään muulla kokemuksia tästä tervantuksuisesta hiirenkarkottimesta?


Vähän on haikeutta ilmassa muillakin kuin Hugolla.




Näillä laitureilla tassutellaan todennäköisesti seuraavan kerran vasta, kun jäät alkavat kantaa.


Syksyisissä tunnelmissa<3

halauksin

lauantai 16. syyskuuta 2017

Retrolöytöjä mökkikomeron kätköistä


Kuvailin mökin komerorempan yhteydessä löytyneitä vanhoja tavaroita, sillä ne tuntuivat mukavilta löydöiltä ja saivat hymyilemään, vaikka eivät arvokkaita olekaan.

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy rautalankahäkkyrä, jonka voi kivasti ripustaa komeron seinälle.



Sitten vähän oranssimpaan suuntaan:D 
Komeron kätköistä löytyi puiset retrosävyiset taittojakkarat...


...oranssinpunainen pihapatja...


...ja samalla sävyllä maalattu jakkara, joka on ollut käytössä remonttijakkarana. Ensin ajattelin maalata oranssit piiloon, mutta kaikkien näiden oranssien tavaroiden joukossa se alkoi näyttää ihan hauskalta. Niinpä se saa olla tuollaisenaan komerossa odottamassa seuraavia remontteja.

Huomaan, että näissä väriasioissa itselläni sietokynnys kasvaa, kun ympäristö ei enää ole niin räikeä. Harmoonista taustaa vasten oranssin ja keltaisen pilkahdukset näyttävät ihan kivoilta:)


 Naulakon päältä löytyi alkuperäispakkauksessaan Riemuset aurinkosuihku, jonka muistan isäni tuoneen kovalla innolla ja kohinalla mökille. En kuitenkaan kohistuksesta huolimatta muista, että sitä koskaan olisi käytetty.


Tämähän olisi ihan tämän päivän trendituote: lämmintä vettä aurinkoenergian avulla! Testattavahan tämä on ensi kesänä:D


 Iloiset värit loistavat myös komerosta löytyneissä siivousvälineissä. 


Tässä lattianpesuväline Taru-Liisa pesusieni n:o 2.


Tuon liikuteltavan puuosan avulla sieni pysyy suorassa ja sen avulla myös  pesusienen saa rutistettua kuivaksi. Näppärää:D Vielä en ole testannut tätä lattiapesuria, mutta tuntuisi hauskalta käyttää wanhan talon pesu-urakoissa tällaisia wanhoja wälineitä.


Olisikohan tämä vähän uudempaa mallistoa? 


Pitkän puuvartensa ansiosta tällä saa katonrajoistakin hämähäkinseitit pyyhittyä pois. 


Niin ja eihän tässä nyt mekaanisilla välineillä pelkästään tarvitse pärjäillä, sillä Nilfisk sähköimuri otetaan komerosta esiin tarvittaessa. 

Täällähän on tätä siivousvälinearsenaalia enemmän kuin kotona:D 


Komerosta löytyi myös tällaisia muovihenkareita, joiden vuosilukua en ihan hahmota. Olisivatkohan nekin 70-luvulta?



Vaatteita komerossa oli myös - niistä osa sai jäädä ja osa pakattiin muualle. Nämä 70- tai 80- luvun sen ajan modernit ja muodikkaat kotimaiset tikkikangashousut saivat kuitenkin jäädä meille varavaatteiksi. 


En ihan muista, minkä ikäisinä vanhempani ovat näitä käyttäneet, mutta sovittelin heti valkoisia housuja, ja mitämitämitä, housujen vetoketju tuskin meni kiinni ! Arvaatte varmaan kriisini, sillä olen aina pitänyt itseäni huomattavasti äitiäni hoikempana, jonka muistan aina kamppailleen kilojensa kanssa ...hmmm...pitäisiköhän siis minunkin...kamppailla??:D  


 Porin rullakartiinitehtaan KARE- paperikaihdin säilytetään komeron kätköissä, vaikka sille ei kyllä mitään todellista käyttöä olekaan. Siellä mahtuu olemaan muutama tavara ihan vaan iloksi ja vanhan säilyttämiseksi.


Kiinnitysohjeet ovat seikkaperäiset ja toteavat, että "Tämä kaihdin on tehtaallamme koiteltu..." - siis varmasti laatutavaraa. 

Paljon tavaraa kannettiin varastoon, joten näiden säilytettävien lisäksi saamme komeroon mahtumaan käytössä olevia takkeja, aurinkotuolin patjoja ym. omaa tavaraa. Mielestäni otin kuvia komerosta tavaroiden järjestelyn jälkeen, mutta eipä niitä löytynyt kamerasta eikä kännykästä. 

No tulihan tässä jo aika monta kuvaa tänne laitettuakin, joten sanonkin teille kaikille ihanille heipat ja toivottelen hyvää mieltä viikkoonne♥

halauksin 





lauantai 9. syyskuuta 2017

Komeroremppaa


Olimme päättäneet, että remppahommia ei mökillä yhteisen loma-ajan vähyyden vuoksi yritetä tehdä tänä kesäkautena, vaan keskitytään enemmänkin kesäfiilistelyyn ja muutaman puun kaatamiseen. 

No en ihan malttanutkaan olla tarttumatta pensseliin, joten rakkauteni hoiteli puuhommia - minä puuhasin omiani.


 Innostuin inventoimaan ja päivittämään mökin komeroa, joka oli täynnä käytön kannalta turhia, lähinnä vanhempieni vanhoja tavaroita. Ehkäpä olisi aika ottaa komero aktiiviseen käyttöön. 

Harmillista kyllä en taaskaan huomannut ottaa kuvaa lähtötilanteesta, mutta tyhjennetystä komerosta sentään tuli räpsyjä otettua. 


Nurkassa kökötti tiiliskivi, ja sen takana oli ihan klassisen mallinen hiirenkolo - ei ihme, että hiiriä on välillä näkynyt mökissä. Naulasimme nurkkaan lautapalan ja muuallekin lattianrajaan muutaman listan rakoja tukkimaan. 


Lattia oli muutenkin aika ikävän näköinen, eikä tilanne pesunkaan myötä parantunut, joten ryhdyin maalaushommiin.

 Valmiista lattiasta ei tullut napattua lähikuvaa, mutta  postauksen viimeisessä kuvassa sen uusi harmaa pinta kuitenkin näkyy vähän kauempaa otetussa kuvassa. 


Komerossa ei ole valaisinta, ja se tuntui kovin pimeältä edelleen lattian maalauksenkin jälkeen - seinien maalaus alkoi tuntua hyvältä vaihtoehdolta. 

En halunnut seinälautoja umpivalkoisiksi, eikä siihen mukana olleet maalitkaan olisi riittäneet, joten päätin tehdä itse ohuen maalin ja veden sekoituksen ja sutia sitä seinään. 


Puinen naulakko oli seinässä kiinni niin valtavilla nauloilla, ettei sitä olisi rikkomatta saanut irti. Niinpä se piti jättää paikoilleen maalauksen ajaksi. Naulakko sai jäädä puun väriseksi, vaikka oli vähän haastetta saada seinää maalattua sen takaa sotkematta valkoista maalia siihenkin. 


Myös katto sai jäädä käsittelemättä - seinien maalaus toi jo valoisuutta lisää, ja tähän päätökseen vaikutti myös maalin ja omien paukkujen loppuminen:D

Komeron katon rajassa näkyy komerossa oleva ripustustanko.


Kuten kuvasta näkyy, maalauksen jälki ohuella vesimaalilla ei ollut kovinkaan tasaista. Olen kuitenkin itse tyytyväinen tulokseen, enkä ajatellut enää vetää toista maalikerrosta pintaan. 


Olin elokuussa blogitapaamisessa, jossa tuli esille paljon erilaisia mielipiteitä bloggaamisesta. Yksi näkökulma jäi mietityttämään, joka koski postauksen kuvien määrää - se kuulemma on hyvässä postauksessa kaksi-kolme kappaletta. Itse pyrin laittamaan tänne paljon kuvia ja luen ja katselen mielelläni muiden kuvapainotteisia postauksia. 

Mieltymyksiä on varmasti monia, enkä aio muuttaa bloggaamistapaani, mutta näkökulma vaikutti kuitenkin sen verran, että päätin näiden yhdeksän kuvan jälkeen jättää komeron aarteiden esittelyn seuraavaan postaukseen:D

halauksin

lauantai 26. elokuuta 2017

Viimeisiä kesäpäiviä


Nyt ollaan viettämässä viimeistä kesäviikonloppua ja juhlistetaan näitä venetsialaisia ystävien kanssa veneilyn ja mökkeilyn merkeissä. Pikkuisen on haikeutta ilmassa, sillä syyskuun puolella mukavat veneilykelit alkavat olla aika vähissä. 


Veneilymme on tänä kesänä suuntautunut pääasiassa lähivesille, sillä yhteisen loman vähyys on rajannut pidempien reissujen tekemisen mahdollisuuden aika minimiin. Venereissut ovatkin suuntautuneet aika usein mökkirantaan, ja siellä ollaan paatissa vietetty öitä ja paljon aikaa muutenkin.

Nämä kuvat ovat kuitenkin ulkosaaristosta.


On näissä tutuissa lähisaarissakin niin kaunista luontoa, ja välillä tekee mieli kaivaa kamera esiin. Meren sileäksi hiomia kallioita on aina vaan pakko pysähtyä ihailemaan - niissä on jotain niin puhuttelevaa.


Kamerani etsiytyy usein myös aallokon ja tyynemmän veden pinnan kontrasteihin.


Nämä vedessä kelluvat höyhenet vetoavat myös aina... 


..niin kuin myös  harmaantuneet saaristolaiturit ja tyrnipensaat.


Veneretkiemme saaristolaismenu on usein yksinkertainen: savukalaa, uusia perunoita ja vesimelonia.

 Löysimme tyttären kanssa ihan yllättäen muun kesäshoppailun lomassa meistä kivan näköisen veneastiasarjan, jonka pojatkin kuvien välityksellä hyväksyivät.


Lautasista onkin ollut pulaa, sillä veneastiamme menivät vanhan veneen mukana. Tämän veneen kaapeista löytyi aterimia ja iso satsi juomalaseja, joten niitä ei ole tarvinnut hankkia.

Ihan eivät aterimien värisävyt stemmaa, mutta näillä mennään:D


Mökillä on myös tehty pieniä muutoksia, mutta niistä laittelen kuvia tänne myöhemmin - en sittenkään ole malttanut olla ilman remppaprojektia:D

Tunnelmallista venetsialaisviikonloppua ihanille lukijoilleni♥

loppukesän halauksin