"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Jäähyväiset frozen-tunnelmille


Lumet ovat sulaneet niin huimaa vauhtia, että taitaa olla viimeisten lumikuvien aika. Jos olisin luontokuvaaja, keskittyisin varmasti veden eri olomuotojen kuvaamiseen, sillä huomaan kamerani suuntaavan talvisin kohti huurretta, jäätä ja lunta ja kesäaikaan merta ja aaltoja. 

Niin no meren sileiksi hiomat kalliot ja kivet päätyvät myös usein kameraan kuviksi. Niinpä, siis jos joskus ryhdyn luontokuvaajaksi.























Kovin ovat samannäköisiä, mutta siis kaikki kuitenkin eri kuvia:D

Rakastan lumista maisemaa, ja tämän postauksen myötä jätän jäähyväisiä huurteisille pakkaskeleille. Rakastan myös kevättä, sillä kesäihmisenä se on minulle ihanimman vuodenajan odotusta ja täynnä lupausta auringosta, merestä, yhdessäolosta ja tulevasta lomasta<3

On se vaan iso onni, että saa nauttia neljästä vuodenajasta ♥

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Hibiskusta ja Elliksen ylläri


Menivätkö ne jo, nimittäin monokelit ja laskiaispullaherkuttelut?  

Tämä länsi-rannikon talvi on välillä kovin haastava, sillä lumen pysyvyydestä ei ole takeita. MM-kisatunnelmissa tässä kuitenkin postailen vielä ihan talvisissa tunnelmissa. 


Täällä kotikatsomossa on grillailtu takkatulen hohteessa ja juotu hibiskusteetä pullavahvistuksella.


Laiton väliin laskiaisesta jäänyttä mantelimassaa. Se jakoi perheen mielipiteet, mutta minulle se oli lapsuuden herkku, jota sai tosi harvoin laskiaispullan välissä.


Hibiskuskukat antavat vähitellen vahvan punaisen sävyn juomaan.


Tämä on lakritsateen lisäksi yksi lemppareistani. 


Herkkua löytyi myös postilaatikosta, jonne viime viikolla ilmestyi blogiarpajaisvoittoni ihanan Elliksen lähettämänä.


Hän oli pakannut Ellismäisen yllätyksen, jossa oli kaikkea pientä ihanaa kauniiden sanojen ja käsialan saattelemana.



Olen ihaillut tätä ystäväkirjaideaa Elliksen blogissa - ihan mahtava:) Näitä ja muita kivoja juttuja voi käydä kurkkimassa tästä Klik! Kiitoshalit vielä bloginkin välityksellä<3


Hymyjä ja haleja maaliskuuhun ♥

perjantai 24. helmikuuta 2017

Vanhan talon ulkopintaa


Ihanaihana lumipeite on sadellut tännekin saaden maiseman taas niin kauniin pehmeäksi. Minulla on kahdella päivällä pidennetty viikonloppu hiihtoloman kunniaksi, ja mukavalta on loma tuntunut. Mukava herätä aamuun pitkällä koiralenkillä ilman kiireen tuntua. 


Päätin, etten sovi itseni kanssa mitään kummenpia näihin kahteen päivään - teen mitä mieleen juolahtaa. No aika ihmeellisiä juolahti: lusikkalaatikoiden ja astiakaappien inventointia - olisin luullut enemmänkin haluavani laiskotella:D Pari laatikollista tavaraa lähti varastoon tilaa viemästä. 


No ulkoilua on tullut harrastettua koiran kanssa peuhaamisen lisäksi lumitöiden merkeissä. Ne ovat mukavin kotityö, mitä tiedän. Jos viettää aikaa omalla pihallaan, onko se kotoilua vai kenties pihailua?


Pihailun lomassa tuli napsittua muutamia kuvia kodistamme talvisessa olossaan. Tässä näkymä kuistilta pihalle päin. 


Talomme on rakennettu joskus vuoden 1929 kieppeillä, ja julkisivu on säilynyt pienistä remonteista huolimatta ennallaan.


Rännit olemme uusineet kaikki - ne olivat ruostuneet puhki talon oltua vuosia tyhjillään ennen sen siirtymistä meille. Myös peltikaton olemme joutuneet uusimaan.


Katonharjan alapuolen päätyristikot olivat romahtaneet alas autiotaloaikoina. Rakkauteni nikkaroi uudet alkuperäisten mallien mukaan. Samoin muutamia ulkolautoja olemme joutuneet uusimaan, mutta ihmeen hyvin kaikki pienet yksityiskohdat ovat vuosien saatossa säilyneet.


Länsipuolella olevat tikapuut ovat alkuperäiset.


Sormipaneelia nurkkalaudoissa - kyllä on joskus ollut taitavia puuseppiä tekemässä monimuotoisia rakenteita.



Kaikki ikkunat ovat edelleen alkuperäisiä - toki olemme muutaman lasin joutuneet vaihtamaan. Olemme pitäneet niitä arvokkaina ja kunnostamisen arvoisina. Kyllä ikkunakauppiaat aina hämmästelevän, kun emme ahkerasta markkinoinnista huolimatta ole kiinnostuneita uusimaan ikkunoitamme:) 





Kuvia kadun puolelta. Joskus on saanut rakentaa rakennuksen ihan kadun reunaan.





Vanhassa talossa on paljon yksityiskohtia, joita tulee harvemmin kuvattua, mutta nythän niitä tuli tännekin laitettua aikamoinen satsi ja niiden mukana pikkuisen talon tarinaa. Varsinainen historiapostaus odotuttaa edelleen itseään:)


Laitan vielä tähän loppuun kuvan pojan helmikuisesta valatilaisuudesta Upinniemestä. Bloggerissa on ollut jonkun aikaa hankaluuksia liittää kuvia, joten kuva jäi laittamatta ajallaan.  

Kyllä oli juhlava tilaisuus. ja silmät ihan kostuivat, kun pojat lauloivat isänmaalleen "...ollos huoleton, poikas valveil on". Lähdenkin hakemaan poikaa kotiin viikonloppua viettämään. Mukava taas kuulla army-kuulumisia:)

Lumisia talvilomatunnelmia teille kaikille ♥

halauksin