"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Maalauksen kohteena mökin eteistila


Kesämökillä on maalausurakka vähän edistynyt, ja hurjat sävyt ovat osittain saatu piiloon. Viime kesältähän laitoinkin kuvia tänne mökkimme pikkueteisen muutoksesta - siitä kuvia klikkaamalla tästä, KLIK!


Seuraava kohde on ollut tämä eteinen. 

Kyllä on tuo edellinen omistaja ennen vanhempiani rakastanut värejä ja maalannut kaikki alkuperäiset minusta niin ihanan kauniit pinnat harmillisesti piiloon. Eteistilan sävyt ovat heidän jäljiltään olleet pikkueteisen tapaan vihreitä, ja erityisesti lattian tumma vihreä on vienyt valoisuutta. 


Maalausurakka alkoi takaseinästä, jonka sai uudeksi pinnaksi valkoista Uula-maalia, jonka olen voittanut kauan sitten sitten blogiarpajaisista. Maali ei ollut kovin peittävää, ja maalaushommaan pestattu nuorisomme joutuikin maalaamaan kirkkaan vihreään seinään aika monta kerrosta ennen kuin viherrykset saatiin piiloon. 

Pikkueteisen lattiamaalia oli edelleen jäljellä, ja se riitti hyvin myös tähän tilaan. Tämä oma urakkani olikin paljon helpompi, sillä tarvittiin vain yksi maalauskerros. Tämä molempien eteistilojen lattiasävy ei ollut ihan suunniteltu juttu, sillä purkki on jotain vanhaa jämämaalia, joka oli kiva hyödyntää. Olisin ehkä voinut valita pikkuisen vaaleamman sävyn valoisuuden vuoksi, jos olisin päässyt uutta maalia ostamaan, mutta vaakakupissa painoi tällä kertaa enemmän olemassaolevan maalin hyödyntäminen. Joka tapauksessa harmaa oli toiveväri lattiaan.


Tässä lattia on saatu jo kokonaan maalattua. Punainen ovi on joskus ollut siniharmaa, mutta nyt se saa jäädä, sillä minusta se sopii ihan hyvin eteistilan sävyihin. Ovesta on käynti keittiöön ja sen perällä olevaan pikkuiseen peräkamariin.  Toisessa takaseinän ovien takana olevissa komeroissa on piilossa jääkaappi ja toisessa imuri ja sekalaista rompetta. Myös ne sisältöineen täytyy joskus ottaa käsittelyn kohteeksi. 


Vasemmalla puolella olevassa ovessa oli ruskeaa, vihreää ja sinapinsävyistä pintaa. Vähän huono kuva, mutta värit kuitenkin näkyvät. Tässä kohtaa availin valkoista maalipurkkia, koska myös sitä sattui olemaan varastossa, ja aloitin seuraavan maalausurakan. 


Niin ja kun yhtä kohtaa sohaisee, niin lisää maalattavaa löytyy. Pitihän nuo ovilistat ja kynnyksetkin maalata. Tämä nyt olisi ollut ehkä ihan siedettävä sävy, mutta keittiöön johtavan oven listat oli maalattu...tietenkin kellertäviksi...


Toinen puoli ovesta on jo valmis, ja tässä on meneillään viimeinen maalikerros toiselle puolelle.
 Ovi johtaa saliin, jossa onkin kirkkaan punainen lattia ja lakattu mäntykatto... Kyllä tätä maalausurakkaa riittää, mikäli haluaa saada pinnat entisöityä edes vähän 1800- luvun lopun sävymaailmaan tai tähän päivään sopiviksi oman maun mukaisiksi.


No, mutta UPS! En löytänyt kamerasta yhtään kuvaa valmiista eteisestä. Ollaan kylläkin jo pakattu pensselit ja maalipurkit, ja huomenna veneillään taas mökille puuhailemaan. Kamera pitääkin muistaa ottaa mukaan ja napsia lisää kuvia mökkiprojekteistamme.

Lomaterkuin

torstai 18. kesäkuuta 2015

Syreenilastissa fillaroiden juhannukseen

Pihallamme kaikki on pikkuisen myöhässä ajankohtaan nähden - sekä kasvit että puutarhuri itse.


Pensasmustikkamme on juuri nyt kauneimmillaan. 


En muistakaan siinä aikaisempina vuosina olleen näin paljon kukintoja. 



Miten paljon pidänkään sen suloisesta valkoisesta herkkyydestä. 


Juhannusruusut ovat yleensä aina täydessä kukassa tähän aikaan vuodesta, mutta nyt löytyi vasta nuppuja. Olen onnellinen näistä meitä ennen tänne pihalle istutetuista pensaista. Ne ovat sinnitelleet pihan hoitamattomien vuosien ajan vadelmien, heinien  ja nokkosten joukossa ja kukkivat nyt iloksemme niin kauniisti joka kesä.


Syreenit ovat myös edellisten omistajien lahja meille. Olemme uudistaneet niitä joka vuosi muutaman vanhimman rungon leikkaamisella, sillä emme ole halunneet vetää niitä yhdellä kertaa kokonaan mataliksi. Ne antavat niin mukavasti näkösuojaa ja niiden muodostaman syreenimajan sisään on saatu piilotettua komposti ja mattoteline.


Tänä kesänä syreeni ihan notkuu kukinnoista, ja sateella oksat melkein viistävät maata painon lisääntyessä. Kukinnan jälkeen täytyy kyllä karsia puskaa lisää, sillä se yrittää jo viedä elintilaa vieressä kasvavilta katajilta.

Ups, yritin ottaa kuvat niin, ettei Hugon kaivama juhannusmonttu tulisi kuviin, mutta siinähän se näköjään näkyy tässä ja myös alla olevassa kuvassa :D



Vietimme työpaikalla hieman etukäteeen juhannuksen kunniaksi pihajuhlia, joihin lupasin tuoda pihaltamme syreeninoksia koristeeksi. Olen pyrkinyt pyöräilemään työmatkat aina, kun se on mahdollista, eikä yksi syreenilasti tuntunut olevan tarpeeksi painava syy jättää pyöräilyä väliin tälläkään kertaa. Napsin puskistamme yli metrin mittaisia kukkivia oksia ja tungin ne isoon kassiin. 

SisustEllen oli kyllä aikamoinen näky valtavassa ylileveässä ja ylikorkeassa syreenikuljetuksessaan ja sai paljon katseita osakseen kaupungin läpi kiitäessään:D


Nyt kiidetään seuraavaksi juhannuksesta alkavaan kesälomaan! Ihana saada enemmän aikaa yhdessäololle, suunnittelemilleni tuunauksille ja kaikelle kivalle kesäpuuhalle. Juhannuksen viettoomme kuuluu perinteisesti veneily, joten loma alkaa paatin varustelulla, sillä emme ole vielä ehtineet (lue:tarjenneet) yöpyä veneessä tänä kesänä.

Kesäpäivien iloa ja suloista suven juhlaa, ihanat ystäväiseni ♥

juhannushalauksin

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Hymystä sinä heidät tunnet...


Sain vähän aikaa sitten niin ihanaa postia: kuoren täynnä ihania kortteja. Lähetys tuli Villejä lupiineja-blogista, jonka järjestämässä arvonnassa onni osui omalle kohdalleni.


Niin ja millaisia kortteja! Oli ihan pakko kuvata niitä tännekin.


Tunnelma korteissa on jotenkin pysäyttävä.


Yksitellen ja tunnelmaan uppoutuen luin jokaisen kortin.

"Eilinen seuraa mukana, huominen on usein mielessä, mutta sinun lähelläsi sydämeni on läsnä tänään" Joel Jyrinki


Ihania ajatuksia, lumoavia kuvia. 

Kiitos Maritalle Villejä lupiineja-blogiin lähetyksestä ja siitä, että tutustutit minut tähän Joel Jyringin ihastuttavaan mietelauseiden ja kuvien maailmaan.

"Hymystä sinä heidät tunnet. Heidät, jotka pyytämättä jäävät viereesi, jakavat onnesi. 
Enkelin kuvia koko elämän ajaksi." Joel Jyrinki



lauantai 6. kesäkuuta 2015

Liian hentomielinen haaveilija


Pihatyöt ovat täällä jatkuneet.


Raivasin heinittyneen kivikkokukkapenkin kaiken kasvuston ja kippasin tilalle kompostin tuottaman mullan. Istutinkin kukkapenkkiin mansikantaimia ja näköjään omenapuun kukat ovat jo pudotelleet terälehtiään - erottuvatkin hyvin mustasta mullasta.


Kuva ennen raivausta. Heinittymisen aste on ollut melkoinen:)


Harvoin kuitenkin pystyn näin radikaaleihin kitkemisiin, sillä pidän joistakin rikkaruohoiksi luokitelluista kasveista ja saatan antaa niiden kasvaa ihan väärissä paikoissa. Yksi tällainen on hiirenvirna. Se on niin siro ja kivasti kukkiva, mutta toisaalta siitä on hyvin vaikea päästä eroon. Suloiset lemmikit ja kissankellot saavat kasvaa siellä, mihin itse päättävät asettua. Myös sinne tänne tupsahtavia männyntaimia en tahdo pystyä kitkemään pois.

Listalla on muitakin kasveja - myös tuntemattomia, joille vain tahdon antaa mahdollisuuden näyttää kukintonsa. Tälläisella asenteella ei viivottimella vedettyjä kukkapenkkejä luoda, eikä myöskään saada kovinkaan hyvää satoa hyötykasveista:D 


Myös lasten vanhaan hiekkalaatikkoon muutama kesä sitten istuttamani mansikkamaan on vallannut muutama ihana, mutta myös aika moni vähemmän toivottu rikkaruoho. Päätin myös sen kohdalla kovettaa sydämeni ja revin kaikki pois - myös mansikat, jotka siis siirsin tuohon juuri raivattuun kivikkokukkapenkkiin.


Tuohon hiekkalaatikkoon mietin vielä kasveja... mahtaisikohan avomaan kurkku viihtyä siinä... Kaksi kesäkurpitsaa ehdin jo tänään sinne istuttaa.


Meillä on aika pieni piha, ja olenkin yrittänyt sujauttaa noita hyötykasveja ihan muiden kasvienkin joukkoon, jotta saadaan pieniä maistiaisia itsekasvatetusta. 

Pihapöytäryhmää rajaa punaviinimarjapensasaidanne, ja viime kesänä revin koivuangervon tuosta pihakeinun vierestä kokonaan pois ja istutin tilalle kuvassa näkyviä mustaviinimarjapensaita. Myös kesäkukkalaatikot on lähes kaikki vähitellen siirtyneet hyötykäyttöön: niissä kasvaa monivuotisena raparperia ja tänä kesänä olen laittanut salaattia ja retiisiä jo tulemaan.


Olen ihan liian hentomielinen haaveilija saadakseni pihallemme jonkinlaista järjestystä. Sitä hankaloittaa myös syvä rakkauteni pikkuruiseen puolen aarin metsäalueeseemme.


Sitä täytyy myös vaalia, jotta se säilyisi: revin tukahduttavia heiniä pois hitaasti kasvavien varpukasvien kanervan, sianpuolukan, variksenmarjan ja puolukanvarpujen joukosta.


Eikä tässä vielä kaikki: en millään malttaisi kaataa yhtään puuta pihaltamme. Vanhat männyt ovat olleet täällä ennen meitä, ja kunnioitan niiden soraharjulla kituuttaen saamaansa komeaa pituutta.


Huoh, minun ei ole helppoa tehdä päätöksiä, mutta olen tyytyväinen, että olen pystynyt raivaamaan kuitenkin kaksi pikku aluetta hyötykäyttöön.


Tähän loppuun vielä mud dog-resepti:

-ota koiranpentu mukaan pihatöihin
-nauti sen puuhakkuudesta ja energisyydestä
-anna sen raivata rikkaruohoja, avata multapusseja ja kaivaa kuoppia multaan
-ota se mukaan hakemaan vettä sadevesisaavista
-viimeistele kuonon ja tassujen kuoputuksilla märässä mullassa

Aurinkoista oloa ja iloa viikkoonne♥


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Löytöjä kirppikseltä ja kompostorista


Tein kivoja löytöjä kirpparilta tosi edullisesti. Tämä suloinen pitsiliinanen lähti mukaani eurolla.


 Sinivalkoraitainen astiapyyhe maksoi 50 senttiä. Nämä molemmat ajattelin kiikuttaa mökille.


Löysin myös Pentikin Halla-sarjan kulhon, josta olin valmis maksamaan vähän enemmän, koska valmistus on lopetettu, ja astiastostamme puuttuu juuri noita kulhoja.

Lisää löytöjä tein omasta kompostistamme. Kompostia tyhjentäessäni mullan joukosta löytyi kadonnut kuorimaveitsi ja ruokalusikka, jota ei oltu osattu edes kaivata. 


Totesin myös, että hedelmätarrat on nykyään tehty ilmeisesti hajoamattomasta materiaalista. Siellä ne Bruno ja Rainbow-tarrat loistivat iloisissa väreissä multamme joukossa vuoden kompostoinnin jälkeen. Saisivat kyllä vaihtaa materiaalin helpommin hajoavaan. 

Ups.. kuva kompostorista on näköjään otettu aikaisemmin keväällä, sillä syreenit ovat jo ihan vihreitä ja kukinnotkin jo nupulla:)


Oikeasti pihallamme näyttää jo näin vihreältä:)

Biolan lämpökompostorimme on ollut tosi hyvä hankinta. Se on ollut nyt vuoden käytössämme ja toiminut hyvin myös pakkasilla. Säästöä se on tuonut jätemaksuihin, sillä nyt roska-auto käy meillä enää vain kerran kuussa. Olemme tyhjentäneet pitkin vuotta kompostorin alaosasta raakamultaa ja siirtäneet viereisen puukompostiin vielä jatkamaan multaantumistaan. Nyt onkin aika annos valmista multaa. 


Sitä ei kuitenkaan anneta näille kärhöille, vaan se tarvitaan heinittyneen kukkamaan uusimiseen. Ajatuksena on laitaa tilalle jotain pienimuotoista hyötyviljelmää. Nyt odotellaankin hyvää tarmonpuuskaa, jotta suunnitelmat toteutuisivat:D

Iloa ja intoa kevät...eikun kesätöihin kaikille täällä piipahtaville<3


lauantai 23. toukokuuta 2015

Piknik-juhlintaa meren rannalla

 Piknik- kausi on avattu:) 

Järjestimme työkaverille syntymäpäiväyllätykseksi piknik-tilaisuuden meren rannassa. Tilaisuus alkoi kiinnittämällä kaikkien osallistujien hiuksiin pienet kukkaset. 


Valtasimme leirintäalueella olevan vanhan huvimajan ja koristelimme sen viirinauhoilla ja jokainen toi herkkuja piknik-pöytään, ja tietekin kilisteltiin myös maljoja.


Pienissä paperipusseissa tarjoiltiin rieskarullia.


Itse toin juhliin mansikka-banaanivartaita, viininlehtikääryle-tomaattitikkuja ja ananaskirsikka-viinirypäletikkuja. Kuvassa näkyy myös leipäsipsejä, ruisnappimacaroneja ja kertismuksessa on mangolassia.


Iltaan mahtui herkutelun lisäksi aurinkoa, aika vilpoista merituulta, haleja, naurua, lahjoja ja hyvää mieltä. (Ups,  jotain kattaukseen kuulumatontakin näkyy kuvassa...)


Onnitteluhalit ihanalle työkaverilleni vielä näin bloginkin välityksellä♥

Poikani jo kyseli, onko blogini muuttunut ruokablogiksi:D Ne, jotka kauemmin ovat seurailleet blogiani, ovat ehkä huomanneet, että olen ihan hurahtanut piknik-herkkuihin, ja nyt oli vaan ihan pakko laittaa kuvia näistä ihanista herkuista:) Voihan niistä joku saada ideoita omiin juhlahetkiinsä.

Taidan kuitenkin seuraavaksi postailla jotain ihan muuta, jottei tule lisää ihmettelyjä...:D