"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Valkoisia pihakukkia ja sirkkelin ääniä


Laitoin pääsiäiseksi pihakukkia kuistille. Heh, ihan yllättäen ostin valkoisia helmihyasinttejä ja valkoisia pikkuorvokkeja:) Valkoinen on lempparivärini kukkasissakin<3


Rikki mennyt kukkaruukku saa olla mukana asetelmassa ja tietenkin nuo menen sileäksi hiomat kivet<3


Ihanaa, kun on ollut muutama päivä vapaata♥


Pääsiäispäivänä saimme kutsun  ystävien luo kahville. Tuliaisina tietenkin jotain pientä itse tehtyä:) Maalasin metallipurkin valkoiseksi, hioin kuluneen näköiseksi ja kuvansiirtotekniikalla etiketti paikoilleen. Kummasti kahvihetki venyi ihan puoleen yöhön saakka -  oli kyllä niin kiva ilta<3 Kiitos mukavasta juttuseurasta - ihanaa, että olette olemassa♥


Illanistujaisten jälkeisena aamuna olisi ollut mukava nukkua pitkään. Toisena pääsiäispäivänä heräsin kuitenkin sirkkelin ääneen pikkuisen närkästyneissä tunnelmissa: olisi ihanaa ollut saada nukkua pyhäpäivänä ja herätä vasta unen loputtua. Yritin kääntää kylkeä, mutta sirkkelöinnin ääni alkoi taas - onpa ajattelematonta! Olin itsekin ajatellut puuhailla jotain pientä pihapiirissä, mutta häiritsemättä muiden pääsiäisen viettoa luonnonääniä kuunnellen....

No hetken päästä selvisi, että kuuntelin juuri parasta aikaa luonnonääniä: käpytikka hakkasi katuvalotolpassa metallista lampunsuojaa!!! Ääni kantautui todella voimakkaasti ja kauas - aivan kuin sirkkelin ääni !!! Heh, sattuuhan näitä :D No oli syy mikä tahansa tuli kuitenkin herättyä aikaisin :)


Muut kevään merkit eivät ole ihan yhtä äänekkäitä:) Pikkulinnut sirkuttavat jo kovasti, ja nämä hiirenkorvat ilmestyivät pääsiäisen aikana angervoomme.


Kärhö on nyt jo kaunis<3

On niin kevät - ei voi olla hymyilemättä♥

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pääsiäishaleja

Meillä on suunnitelmissa perinteinen pääsiäinen: Olemme menossa sukupäivällisille mummin luo, mutta muuten vietämme aikaa perheen kesken kotosalla herkutellen ja puuhaillen leppoisissa tunnelmissa.


Pääsiäismunien syönnissä on edellisten vuosien tapaan annettu perheelle huumoripitoiset syömisohjeet värien mukaan:  keltaiset ja vihreät munat saa syödä ja sisustukseen sopivat sävyt jätetään sulostuttamaan pääsiäistä :D Hmmm... aika vähän enää kipon pohjalla...hih, sattuikin pussissa olemaan paljon noita syötäviä sävyjä...


Lähtötilanne :)


Pääsiäisruohon virkaa toimittaa herneenversot, jotka kylläkin päätyvät osittain salaatin joukkoon pääsiäisaterialla...


...ja viime vuonna sanomalehdellä päällystämäni pääsiäismunat ovat päässeet esille.


Pääsiäishaleja kaikille ihanille lukijoilleni<3

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuparipellin tuunaus

Olohuoneemme kaakelitakan alkuperäinen eduspelti on hävinnyt edellisten asukkaiden aikana todennäköisesti silloin, kun takka oli muutettu sähköllä toimivaksi ilmeisesti joskus 1970-luvulla. Kun palautimme takan puilla lämmitettäväksi, nappasimme varastosta löytyneen kuparisen pellin takan eteen.


Eihän se siihen värinsä puolesta yhtään sopinut, mutta pääsimme näin heti polttelemaan tulta uunissamme ja nauttimaan puulämmityksen tuomasta tunnelmasta. Niinpä siinä sitten kävi niin kuin monessa muussakin asiassa, että väliaikaiseksi aiottu ratkaisu on ollut käytössä kolmisen vuotta:D Kummasti silmä voi tottua.


Havahduin tähän olohuoneen sisustukselliseen epäkohtaan kuvatessani näitä blogikuvia: yritin tosi tarkasti rajata suojapeltiä pois kuvista sen kamalan värin vuoksi ja yhtäkkiä tajusin, että siinähän se väliaikaiseksi ajateltu kuparinvärin edelleenkin on ja että siitä sävystä on vihdoinkin aika päästä eroon!


Sen enempää miettimättä vanha resepti käyttöön: pyyhkäisy maalipesulla ja valkoista maalia pintaan:)

Nyt en ole kuitenkaan ihan varma, oliko perusvalkoinen väri paras mahdollinen vai pitäisikö sittenkin sutaista pelti lattian väriseksi harmaaksi tai ainakin pikkuisen sävyttää valkoista harmaaseen taittuvaksi...

No kuparin sävy oli kolme vuotta, joten voin tätäkin versiota vähän aikaa katsella...jos silmä ei totu, maalaan uudestaan tai hankimme takkaluukkuihin sopivan sinkin tai teräksen värisen uuden eduspellin:D


Valkoista takkavälinesarjaa en sentään ole itse maalannut:)


Se on löytö paikkakunnalla aikoinaan toimineesta sisutusputiikista.


Valkoiseksi maalattu metalli jotenkin viehättää samoin kuin tämä ihana keväinen sää, joka jo houkutelee pihahommiin<3 Toivottavasti aurinkoinen sää hellii meitä kaikkia:)

Hugs&smiles♥

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Tekstinsiirtoa ja kylppärikuvia


Kokeilin pitkästä aikaa tekstinsiirtoa. Ostin Tokmannilta 3-4 euroa maksavan valkoisen saippuapullon ja tulostin netistä hakusanalla "vintage soap" löytämäni tekstin peilikuvana.



En välittänyt oliivinkuvista, joten leikkasin ne ja nuo kehykset pois. Kuvansiirtolakkaa tekstiin ja etiketti pullon kylkeen kuivumaan. 


Seuraavana päivänä hieroin paperin varovasti irti, ja tässä tulos:)
Tällä kertaa tekstinsiirto onnistui, mutta tähän väliin on mahtunut muutama epäonnistunutkin kokeilu - en vain ihan kaikkia mokia tunnusta täällä blogistaniassa:D


Saippuapullo löysi paikkansa yläkerran kylppäristä.


Kylpyhuone on remontoitu vinokaton alle käyttämättömänä olleeseen tilaan. Sinne johtava ovi on alunperin ollut kylmänä olleeseen tilaan rakennetun pieneen komeron ovi. Nyt se  johtaa makuuhuoneesta kylpyhuoneeseen, jonka toisessa päässä on kodinhoitohuoneen tapainen tila ja toisessa kuvissa näkyvä suihku ja wc.


Seinäkaappi on Ratian Saaristolaissarjaa - kuultovalkoista sävyä ja rouheista lautapintaa. Kylpyhuoneen toisessa päässä on vielä kaksi samanlaista kaappia. Tykkään niistä edelleen, vaikka remontistamme on jo aikaa melkoisesti.

Yrityksistäni huolimatta en löytänyt ennen remonttia otettuja valokuvia - kuvat ovat paperiversioita, joten ne harmillisen helposti katoavat kaappien uumeniin.


Valkoiseksi maalattu metalli vetoaa minuun<3 Kylpyhuoneessa sitä on  pyyhekoukuissa...


 ...ja saippuakupissa - ja olisi kyllä saippuapullossakin, jos sellaisen vain jostain löytäisi. Halpissaippuapullosta tuli  tuunaamalla kuitenkin aika kivasti kokonaisuuteen sopiva.

Kylpyhuoneen toisesta päästä on muutama kuva aikaisemmassa postauksessa täällä, mutta enemmäkin kuvia voisi ottaa. Yllättävän paljon nurkkia on kodistamme edelleen kuvaamatta, vaikka yli kaksi vuotta olen näitä sisustuskuvia tänne ladannut:D

Kiitos käynneistänne ja kommenteistanne! Saan niistä kyllä niin paljon hyvää mieltä ja iloa - ihanaa, että olette olemassa<3

Hugs & smiles♥

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Voi(d)Ellen

Meillä on käyty jo pidemmän aikaa taistoa siitä, mitä levitettä ostaisimme. Minä olen ollut kevyemmän vaihtoehdon eli margariinin kannattaja ja muu perhe valitsisi mieluummin voi-kasvisöljysekoitteen (Oivariini, Keijuriini). Lisäaineita haluaisin tietenkin välttää.


Kylläpä innostuin, kun löysin täältä blogistaniasta kotimargariinin reseptin! Eipä ollut tullut itselleni mieleen valmistaa itse margariinia - siis lisäaineetonta tietenkin!


Resepti ja koko idea löytyy lähiaikoina löytämästäni uudesta blogista "Elämisen sietämätön keveys", jonne pääsee klikkaamalla tästä KLIK! Näin ne hyvät ideat tarttuvat muiden blogeista - terkkuja ja kiitoksia vaan sinne Saksaan Hannaliinalle<3


Kotimargariini
100g voita
1 dl omavalintaista terveellistä kasviöljyä
1 dl vettä
suolaa oman maun ja tarpeen mukaan ja vain jos haluaa

Anna voin lämmetä huoneenlämpöiseksi, täysin pehmeäksi. Sekoita kaikki sekaisin mahdollisimman kapeassa astiassa sauvasekoittimella. Laita jääkaappiin jähmettymään.



En malttanut odotella voin lämpenemistä huoneenlämpöiseksi, joten sulattelin tuon voin puuhellan lämmössä pehmeäksi ja lisäsin öljyksi auringonkukka- ja rypsiöljyä, puolet molempia. En laittanut ollenkaan suolaa, sillä sitä oli ostamassani voipaketissa itsessään.


Nyt meillä sitten maistellaan leivän päällä omatekoista kotimargariinia:) Tällä kertaa tein suoraan tuon reseptin mukaan, mutta taidan yrittää keventää seuraavaa seostani vielä vähentämällä voin määrää suhteessa kasviöljyihin. Osan seoksesta voisi  myös ottaa erilleen ja valmistaa maustevoiksi. 



Pojan kommentti kotimargariinin mausta Jorma Uotista imitoiden: 
"Ei huono. Kymmenen!":D 
Myös muu perhe tykkäsi levitteen mausta, joten uskallan suositella muillekin!

Kurkistetaanpa tämän hetken tilannetta jääkaapissa...
...enää tämän verran jäljellä:D 
Päätelmä: säilöntäaineita ei tarvita!

On kyllä niin hauska innostua ja kokeilla uusia juttuja!

Iloa ja innostusta kaikenlaisiin kokeiluihin teille täällä piipahtaville ihanille♥

halauksin

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Huikeita elämyksiä


Reissasimme lauantaina Helsinkiin koko perheen voimin - tällä kertaa myös pojat siis raahattiin mukaan:) 


Ohjelmassa oli kaupoissa kiertelyä ja ihania makucappuccinoja Starbucksissa...


...ja Tarzan musikaalia. 
Oli kyllä niin tunteisiin vetoava esitys: aivan mahtavat lavasteet, Phil Collinsin ihana musiikki, huipputanssijat ja laulajat ja pääosissa ihan parhaat valinnat: Tarzanina ihana Saska Pulkkinen<3 

Tässä Phil Collinsin versio musikaalisävelmistä.

Esityksessä sai kokea isoja tunteita: naurusta itkuun, varsinkin Tarzanin ja hänen kasvattiäidin yhteinen hetki sai vedet valumaan aika vuolaasti silmistä. Kannattaa mennä katsomaan tätä huikeaa musikaaliesitystä, mikäli lippuja on vielä saatavilla. 


Mukaan reissusta elämysten ja yhdessäolon lisäksi tarttui jotain pientä mm. sisustuslehti ja pikkuradio keittiöön.


 Class Ohlssonilta löytyi edullisia pallokuosisia muffinssivuokia. Nyt siis vaan odotellaan leipomisvimmaa saapuvaksi:)


Kartutin myös muovisten viinilasen kokoelmaamme muutamalla uudella kappaleella - nämä ovat hyviä terassilaseina tai veneessä.


Olin niin päättänyt, että en haali näitä sisustuslehtiä itselleni, koska blogeissa inspiroivaa katseltavaa riittää ihan loputtomiin. 


Mutta kuinkas ollakaan sisustuslehden lukeminen on kuitenkin tämän sunnuntain ohjelmistossa:)


Nämä muutamat sisustuskuvat taltioin kameralleni lehden sivuilta.


Yhdessä koettujen huikeiden elämysten jälkimainingeissa ja sisustuslehden herättämissä unelmointitunnelmissa täällä haaveilee...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kiiltokuvanostalgiaa


 Sunnuntaina iski nostalgiabuumi. Ihan muuta etsiskellessäni käsiini osui lapsuudenaikaisia vanhoja kiiltokuviani. 


 Osan niistä olen antanut aikoinani kummitytölleni ja melkein kaikki loput omalle tyttärelleni, joten on ihan ihme, että näitä on vielä jäjlellä.


Hmmm...mahdoinko tarkoituksella säästää itselleni muutaman ihanimman :D


Kiiltokuvien keräily ja vaihtaminen olivat kova villtys lapsuudessani. Jännä miten vieläkin muistaa tunnelmia ja tilanteita, jotka liittyvät yksittäisiin kiiltokuviin.



Kissa- ja koirakiiltokuvat olivat kaikkein ihanimpia. Ihmisten kuvat eivät olleet minusta oikein minkään arvoisia  - vaihdoin ne pois heti, jos joku niitä vain huoli. 


Niin paitsi suloiset vauvakiiltokuvat, jotka olivat kissojen ja koirien veroisia.

Lintukiiltsut ja kukkaset joutivat vaihtoon, samoin enkelit, joita saatoin antaa enkelikiiltokuvista pitävälle äidilleni. Joulupukkikiiltokuvat annoin vaihtarin kaupanpäälisiksi - ne olivat arvoasteikollani todella alhaalla.


Neliskanttiset (nimi tuli kiiltokuvan muodosta) eivät olleet ihan yhtä hyviä kuin muut, vaikka niissä olisikin ollut ihania kuvia. Hopeahileellä koristellut olivat puolestaan ihan superihania<3


Järjestelin kiiltsuni osuuskaupasta saamaani kansioon omiin lokeroihin luokitellen kissat, koirat, vauvat, neliskanttiset, sekalaiset ja vaihdettavat.


Sen lisäksi järjestelin kuvat ihanuusjärjestykseen niin, että päällimäisenä oli kaikkein suloisin kiiltokuva. 
Yllä sekalaisista kiiltokuvista  ihanin<3


Nyt hymyilyttää tuo pikkutyttönä laatimani kiiltokuvien arvostusasteikko:)

Tykkäsin myös tarroista, mutta niitä tuli liimailtua kouluvihkojen kanteen, polkupyörään ja milloin mihinkin. Olihan minulla tarravihkokin, mutta sen olopaikasta ei ole varmaa tietoa. Kaikenlaisia keräilyvimmoja tuli ja meni, mutta näihin kiiltokuviin liittyy ehkä eniten tunnesiteitä ja muistoja<3

Suloista sunnuntaita täällä piipahtaville ihanille♥

Nostalgisissa tunnelmissa