"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pieniä maalaushepuleja


Täyttyy kyllä sanoa, että vanhan puutalon pinnat kuluvat eri tahtiin, kun on koira talossa. Aloittelevina koiranomistajina olemme tehneet sellaisen virheen, että pallonheittelyä on leikitty myös sisällä. Niinpä puulattioiden maalipinta on kulunut innokkaiden koirantassujen sutiessa pallon perässä. Palloleikit sisällä ovatkin vaihtuneet rauhallisempiin kopitteluihin ja pallonvieritys- ja etsimisleikkeihin, jotka ovat ihan lattiaystävällistä puuhaa.

Hugolla on ollut myös tapana laittaa makuupaikkansa kuntoon raapimalla lattiaa tai uunineduspeltiä. No sen olemme kieltäneet, ja Hugo onkin onneksi keksinyt itse korvaavan toiminnon eli se käykin sohvan takana rapsuttamassa sohvan selkämystä - siihen ei jää jälkiä, joten hyvä muutos.

Vahinkoa oli kuitenkin ehtinyt tapahtua ennen kuin tajusimme tehdä näitä korjausliikkeitä.


No näistä johtuen olen saanut pari pientä hepulia, joiden seurauksena maalasin eteisen raapiutuneet kynnykset sekä olohuoneen ja keittiön uunineduspellit. Peltien maalipintaa ovat kuluttaneet myös puukorit ja pelleille pudonneet halot ja muutama kekäleen jälkikin niihin oli ilmestynyt.

Eipä tullut kolhiintuneista pelleistä otettua ennen-kuvia, mutta maalausvaiheesta huomasin napata kuvan. Siinä näkyy myös, miten olemme "integroineet" puu- ja sähköhellan kokonaisuudeksi.



Onneksi autotallistamme löytyi jotain maalinloppuja - tarkistin vain pikaisesti, että sopivat myös metallipinnoille.

Innostuksen iskiessä ei nimittäin maalikauppoihin ehdi sännätä - tämäkin maalaushepuli sattui osumaan viikonlopun myöhäiseen iltaan. Hmmmm...välillä tulee mieleen, että SisustEllenillä olisi tarvetta ympärivuorokautiselle päivystävälle maalikaupalle:D


Kynnyksistä pahin näytti näin hurjalta -  toki tätäkin ovat kuluttaneet ihan muutkin kuin Hugo.


Tässä kurkistus eteisestä olohuoneen puolelle.

Kynnysten maalaus siisteytti yleisilmettä ihan kivasti. Harmi, että lattian sävyistä harmaata maalia ei enää löytynyt kätköistämme - olisin voinut yrittää jotain paikkamaalausta, sillä tämä kuluminen on ollut hyvin paikallista. (lue: kohta, jossa olohuoneen sohvalta heitetyn pallon kiinnisaamiseksi Hugon on täytynyt joko jarruttaa tai kiihdyttää vähän ennen ja jälkeen kynnyksen)


Kuvassa näkyy olkkarin vanhan kaakeliuunin edustan suojapelti maalattuna. Lattiat ovat siis edelleen maalaamatta, mutta se on hommana sen verran laajempi, että siihen tarvitsen jo apujoukkoja ja aika paljon isompaa maalaushepulia.

Ulko- ja eteisenovessa on myös Hugon aiheuttamia raapimisen jälkiä. Niiden maalaus hoituu kyllä tässä varmaankin lähiaikoina, sillä WOHOO, meillä on aloitettu pikkueteisen remontti :) 

Siitä laittelen tänne jossain vaiheessa kuvia - vielä kun ei oikein ole saatu mitään kuvaamisen arvoista aikaiseksi.


Maalauspuuhien lomassa ihanista hiihtolomakeleistä nauttien

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Uskaltaisitkohan maistaa?


Meillä on käynyt kuluneen talven aikana visiitillä erilaisia kokoonpanoja ystäviä ja sukulaisia.  On ollut kiva kattaa ja tarjota pieniä herkkuja - kotikin on pysynyt siistimpänä kutsujen innoittamien siivouksien myötä.



Kaikille vieraillemme olemme tarjonneet yllätysmaistiaiset, joita suurin osa onkin innolla maistellut. 

Maistelun kohteena on ollut lapsilta joululahja, jonka kortissa luki Samu Sirkan joulutervehdys, ja paketin sisältä löytyi pussillinen paahdettuja suomalaisia kotisirkkoja.

Tämä oli tavallaan toivelahja, sillä olen jo jonkun aikaa kohistanut, että pitäisihän noita uutuuksia saada maistaa.


Tästä on nyt sitten tullut hauska maistelun ja keskustelun aihe illanviettoihimme - kaikille vieraillemme maistiaiskokemus on ollut ensimmäinen. Yhdelle porukalle tarjosimme myös kaupan hyllyltä löytyneitä sirkkanakkeja coctailpaloina.

Olen yllättynyt ennakkoluulottomuudesta, jolla ystävämme ovat popsineet sirkkoja -  visiitillä käynyt mummukaksikko taisi olla määrällisesti yksi innokkaimmista maistelijoista.


Yhdessäolon hetkistä on jäänyt mukavia muistoja. 

Siihen liittyen kuvailin tähän postaukseen Mamma Roosassa omalla tekstillä teettämiäni pellavakankaisia ruokaliinoja. Mahtavaa, että on mahdollista saada itse suunniteltuja yksilöllisiä tuotteita - kiitos Terhille onnistuneesta toteutuksesta<3


 Pellavaliinoja olen käyttänyt pullon ympärille sidottuna niin, että hetkissä mukana olevat huomaavat myös tekstin, joka pitää niin paikkansa:

Time together is my favourite time<3

halauksin



tiistai 13. helmikuuta 2018

Olympiaviesti 1952


Parhaillaan meneillään oleva olympiahuuma sai minut palauttelemaan muutaman kuukauden takaisia tunnelmiani tänne blogiin. 

Ilmassa oli tällöin kovasti vaarin eli isäni ikävää, joka aina välillä nostaa haikeana päätään. Se sai minut googlettamaan hänen nimeään netissä. Yllättäen haku johti urheilumuseon sivuille, josta löytyi vaarin kuva nuorena poikana olympiasoihtua kantamassa yhtenä oman kylänsä Pyhäjoen edustajana. 


Muistan kyllä vaarin puhuneen tästä upeasta kunniatehtävästä, mutta kuvaa en ollut aikaisemmin nähnyt. Ihan mahtava yllätys juuri vähän ennen uuden olympiavuoden alkua. Kihisin ihan innosta, kun sain idean antaa kuvan joululahjaksi kaikille läheisilleni. 

Ostin siis kuvan oikeudet urheilumuseolta itselleni ja tulostin tarvittavan määrän mustavalkokuvia. Kuvaan liitin alla olevan tekstin, josta kylläkin otin henkilökohtaiset osuudet pois ennen blogiin laittamista.



Soihtuviesti 1952


Helsingin olympiakisojen soihtuviesti kulki halki Suomen heinäkuussa 1952. Soihtuviesti lähti liikkeelle Lapista Pallastunturilta mm. Rovaniemen,  Oulun, Raahen ja 11.7. Pyhäjoen kautta  ensin rannikkoa alas, josta se jatkoi matkaa Keski-Suomen halki mm. Jyväskylän  ja  Tampereen kautta Helsingin olympiastadionille 19.7.1952

Soihtuviesti kesti kaikkiaan 13 vuorokautta, ja olympiatulta kuljetti yhteensä 1680  juoksijaa ja lisäksi tuhannet juoksivat soihdun saattueissa ja osallistuivat soihtujuhlien järjestämiseen.
Pyhäjoella juhla oli saanut kansan liikkeelle - paikalle oli saapunut olympian liekkiä ihmettelemään n. 2000 henkilöä Pyhäjoelta ja lähiseuduilta.  


Soihtuviesti saapui vaarin kotikuntaan urheilukentälle ja siellä pidettiin klo 15  alkaen tunnin mittainen juhla, jossa puheen piti soihtuviestin kuntapäällikkö ja osuuskaupanhoitaja Iisakki Marjomäki. Tilaisuudessa esiintyi naiskuoro ja Pyhäjoen Pyryveikkojen naisvoimistelijat antoivat näytteen voimistelutaidoistaan vannevoimisteluesityksessä.

Täältä soihtuviestiä lähti kuljettamaan kylän urheilijoita kukin n. kilometrin mittaisen matkan Kalajokea kohti. Yksi näistä tämän suuren kunnian saaneista oli vaarimme.  




Jokaisen soihdunkantajan rinnalla juoksi saattaja. Myös vaarin ystävistä ainakin Kalervo ja Veikko olivat saaneet myös soihdunkantajan kunniatehtävän.
Kylän raitille ja koko matkan varrelle oli kerääntynyt paljon ihmisiä, ja suuri joukko kulki koko soihtuviestin matkan seuraten mm. polkupyörillä. 


Vaarin ystäväpiiriin kuuluva Briitta on päässyt mopon kyytiin.

Alimmassa kuvassa vasemmalla taustalla näkyy Pyhäjoen osuuskauppa.

Kuvat ja teksti koottu urheilumuseon sivuilta sekä kirjasta ”Tuli olympiasta”

Tämä valokuvalahja ja muisto vaarin nuoruuden suuresta tapahtumasta tuntui olevan tosi mieluinen läheisilleni, joten antajalle jäi onnellinen olo<3



Vaikka kyllä oli muuten vaikuttava soihtukulkue ja sen saapuminen nyt meneillään olevien PyeongChangin kisojen avajaisissakin. Lähtemättömän vaikutuksen tekivät varsinkin yli tuhannen dronen muodostamat valokuviot taivaalle - ihan huikea idea ja toteutus!

Jännittäviä kisahetkiä !

Olympiahuumassa


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Lyhtyjä ja lisähyllyjä


Tyttären kanssa tehtiin shoppailukierros iloisen yhdessäolon, smootieiden siemailun ja huikeiden askelmäärien merkeissä. 

Tällä reissulla kauppakassiini sattui noiden kuvassa näkyvien Clasun alen loppumyynnissä olleiden viiden euron peltilyhtyjen lisäksi sujahtamaan pari Ikean metallista kaapin sisähyllyä. 


Uusi tuote minulle, mutta vastaavaa olen itse koettanut kehitellä milloin mistäkin kumolleen asetetusta laatikosta. Näistä intoutuneena olen nyt järjestelemässä ja inventoimassa keittiön kahden kaapin sisältöä. 

Joskus on kyllä pienestä kiinni, mistä asiasta milloinkin innostuu. 


Kivasti nuo lisähyllyt antavat tilaa sekä koriste- että ruokatavarakaappiin. Aika näppärä keksintö. Näitähän täytyy hankkia muutama vielä lisääkin ja ainakin yksi isompi "kulho-vuoka ym.rompe" -kulmakaappiin tuomaan helpotusta korkeisiin astiapinoihin. 


Samalla reissulla ostin varastohyllyjä ja kunnon satsin pahvilaatikoita järjestelyä ja inventointia innostamaan sekalaista tavaraa sisältävän sekamelskakomeroomme (lue: vanhoja vaatteita, leluja, pelejä, historian havinoita, kirjoja...) 

Nyt on täällä sitten käyty vähitellen läpi tavaroita - osa on lähtenyt heti kiertoon, mutta kyllähän sitä kaappeihin edelleenkin paljon turhaakin jää. Välillä tuo tunnepuoli sanelee päätöksiä järjen sijaan:D  


 Niin ja tulihan taas jotain uuttakin hankittua. Kynttilöitähän voi vielä iltaisin poltella, vaikka ihana valoisuus lisääntyy vauhdilla:)

Iloa uuteen alkavaan viikkoonne♥

halauksin