"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

lauantai 31. tammikuuta 2015

Kodinonni


Kävin tänä viikonloppuna Sisustustalo Kodinonnessa. Se on tällaisen haaveilijasisustajan onnela, joka sijaitsee kauniissa maailman perintökohteessa Vanhassa Raumassa torin laidalla. Esteetikkona minulle kauniisti ja kodikkaasti sisustettu liike on aina elämys, joka inspiroi ja auttaa ideoinnissa eteenpäin.


Liikkeessä on raumankielinen opastus, joita seuraamalla löytyy vaikka mitä ihanuuksia.


 Laajalta kangasosastolta löytyy pellavakangasta, johon on painettuna vanhan Rauman ikkunoita. Kuosista on saatavana valmiita tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja, mutta itse ommellen tai liikkestä tilaten saa ideoitua uniikista kankaasta mitä tahansa. Sen lisäksi jäin miettimään, mihin voisin laittaa kuvaamaani suloista höyhenkangasta.


Vanhan Rauman kaduilta on kuvattu myös seinällä näkyvät taulut. Ihan mahtavaa, että Kodinonni on luonut paikallisia sisustustuotteita kauniin ympäröivän miljöön inspiroimana.


Olen ostanut täältä useita lahjoja ja tietenkin ihanaa myös omaan kotiin. Silloin tällöin vain poikkean ihan vaan nauttimaan kauneudesta.


Tänne kannattaa tulla kauempaakin. Vanhassa Raumassa on paljon muitakin ihania putiikkeja ja ruokapaikkoja - suosittelen lämpimästi kokopäiväretkeä<3


Tällä kerta tämä reissu antoi inspiraation maalausprojektini loppurutistukseen, mutta siitä tarkemmion seuraavassa postauksessa, sillä nyt kuvien ottamiseen on jo liian pimeää.

Iloa ja inspiroivaa oloa kaikille täällä piipahtaville♥


lauantai 24. tammikuuta 2015

AjEllen-projekti

Blogiini tuli pieni tahaton tauko, kun oli niin suuria juttuja tässä arjessa. Olen opettanut poikaani ajo-opetusluvalla, ja tässä tammikuussa oli loppurutistus ennen 18-vuotispäivää, sillä tavoitteena oli saada ajokortti mahdollisimman lähellä syntymäpäivää. 


Ajeltiin joka päivä, käytiin liukkaan kelin radalla, tehtiin pimeän ajon harjoituksia ja hiottiin taskuperuutusta  -  heh, jota en muuten itse osaa tehdä muuten kuin teoriassa:D Siinä samassa valmisteltiin synttäreitä, johon sain laitettua itselleni lisäpaineita kaapinmaalausurakalla - tästä projekstista enemmän seuraavassa postauksessa... Niinpä tämä blogistania on jäänyt aika vähälle huomiolle.


Olen kyllä ollut todella innostunut tuosta ajo-opetuksesta. Niin valtavan mukavaa yhdessäoloa oman pojan kanssa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Suosittelen lämpimästi<3 


Tässä hommassa säästyi myös huomattavasti rahaa.

jarrupolkimen "vuokra" (oli lainassa tutuilta)....15 eur
jarrupolkimen katsastus.................................58eur
ajokoululaisen passikuvat..............................15 eur
opetuslupa poliisilaitokselta..........................30 eur
väliaikainen ajolupa.......................................60 eur
liukkaan kelin ratamaksu...............................75 eur
teoriakoe ja inssiajo.....................................111 eur
                                                               yht. 354 eur

Tähän ei ole laskettu bensakuluja. Niitä on vaikea arvioida, sillä ajoimme mahdollisimman paljon hyötyajoa esim. yhteisiä työ- ja koulumatkoja. Meiltä säästyi myös opettajan eli minun teoriakoemaksu, sillä vanha teoriakokeeni oli on voimassa voimassa tyttäreni opetuksen ajalta kahden vuoden takaa. Jarrupolkimen asennuksen teki mieheni, joten siitä ei aiheutunut kuluja. Oppikirjat lainasin kirjastosta, ja netistä löytyi ilmaisia teoriakokeen harjoitteluohjelmia, joita käytimme pojan valmistautuessa teoriakokeeseen. 

Autokoulussa ajokortin hinta olisi ollut 2000 euron kieppeillä - osan edellä mainituista maksuistahan joutuu maksamaan sielläkin autokoulumaksun lisäksi (valokuvat, väliaikainen ajolupa, liukkaan kelin ratamaksu, teoria- ja inssikoe).


Ajokorttiurakkamme loputtua poikani antoi isot halit ja kimpun valkoisia tulppaaneja. Ihana herkistelyhetki mukavan projektin päätteeksi♥


Kuvissa on muuten rakkauteni lapsuuden aikainen peltiauto - oikea automme, puhumattakaan jarrupolkimista ym. eivät ole tarpeeksi SisustEllen-tyylisiä, jotta pääsisivät blogini sivuille:D

Halauksin


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Uusi sohvalook


Kyllä nämä kodin sisustusmuutokset lähtevät usein aika pienestä liikkeelle. Ostin ystäväni kirppistavaroista uuden tyynynpäällisen ja innostuin uudistamaan yläkerran sohvan lookia - siis oli jo aikakin! 


En millään meinaa edes kehdata laittaa kuvaa "ennen"-tilanteesta. Laitoinkin kuvan mahdollisimman pienenä. Sitä vaan jotenkin turtuu... Yläkerrassa käy hyvin harvoin vieraita, joten se on tainnut senkin takia jäädä muutosjonon hännille.


No niin ja nopsasti seuraavaan kuvaan:D

Sohva mahtuu juuri ja juuri vinokaton alle. Aikaisemmin tämä oli koko talon pituinen kylmä käytävä. Tarvitsimme kuitenkin lisää huoneita, ja tuosta käytävän loppuosasta tehtiin minulle oma työhuone tai oikeastaan työkomero, joka sekamelskansa ansiosta on saanut siellä pistäytyviltä aika kauhistuneita kommentteja. Säästän liikaa tavaraa, ja pieni sivutoimisen yritykseni lisää tavaramäärää melkoisesti.  Parempi pitää kamera kaukana tästä kohteesta ja ovi tiukasti kiinni:D


Peitin siis vanhan sohvan valkoisella päiväpeitolla. Nyt heitin muutaman vanhan tyynyt uuden seuraksi, mutta nekin saavat jossain vaiheessa uudet päälliset. Jotain voisi tuohon seinällekin viritellä ja muutenkin miettiä tätä tilaa. Tämä kuvaaminen on siitä näppärää, että itsekin huomaa ja näkee paremmin sisustusmuutoksen tarpeen.


 Sanomme tätä yläkerran portaiden yläpäässä olevaa käytävänpätkää lasten olkkariksi. Nimi on tainnut tulla siitä, että lasten ollessa pieniä he katsoivat täällä omia leffojaan ja pelasivat pelejään.


Oviaukosta näkyy pikkuisen makuuhuonettamme.


Toiseen suuntaan katsottuna näyttää tältä eli tosi pikkuisesta tilasta on kysymys.


Sivupöydän hyllyllä olevat pehmokoirat ovat minun ja rakkauteni lapsuuden aikaisia aarteita.


Isovaarin tekemä ankkakeinu oli ahkerassa käytössä lasten ollessa pieniä. Nyt siinä keinutelee lasten vanhoja pehmoja -   niihin on tuhlattu paljon rakkautta ja niissä on paljon muistoja<3

"Koti ilman nallea on kuin kasvot ilman hymyä"
                                                    Gill Davies

...ja meillähän noita nalleja löytyy...myös komeroista ja varastoista. Hmmm... ehkä olisi aika vähentää näkyvillä olevien lelujan määrää, kun nuorimmainenkin saa jo pian ajokortin:D

Tässä kävi nyt niin, että sisustelenkin tätä tilaa vähän vielä lisää...

Hymyillen uuteen viikkoon:)


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Winterwhite


 Ihana pakkastalvi ehti piipahtamaan täälläkin. 


Innostuin napsimaan kuvia pihaltamme aikamoisen satsin. 


Sen kummempia sensuroimatta laitan ne tänne kaikki.


Nyt tosin nämä talven huurruttamat kuvat ovat pelkkää haavetta, sillä lämmin sää on sulatellut melkein kaiken lumen pois. 


En vain saanut aikaiseksi laittaa kuvia niiden ottohetkellä.


 Kasvihuoneen ikkunat ovat niin kauniita huurtuessaan.


 Nyt vaan odotellaan uusia pakkasia ja kunnon talven tuloa.


Talvinen kasvihuoneemme vähän kauempaa kuvattuna.


 Taustalla näkyvän aidan motivoiduimme rakentamaan lasten myötä, piti saada piha pienille turvalliseksi. Luulimme saavamme aidan tehtyä isyysloman aikana, mutta emme arvanneetkaan, miten pieni vauva sai meidät täysin lumoihinsa täyttäen arkemme pitkäksi aikaa - siis onneksi! Kyllähän tuo aita saatiin tehtyä vähän myöhemminkin.


Sama talonnurkka ja katajat vähän vielä kauempaa kuvattuna. 


Kyllä näissä vanhoissa taloissa on nähty paljon vaivaa rakennusten yksityiskohtien tekemisessä. On käytetty monenlaisia listoja, sormipaneelia ja räystään allakin on valtava määrä sorvattuja puupalikoita. Niiden olemassaololle en ole keksinyt muuta syytä kuin koristeellisuuden. En voisi kuvitella näitä tehtävän uusiin taloihin.


 Pihan perällä näkyvän ulkorakennus on uudisrakennus. Olemme pyrkineet saamaan sen vanhan talon kanssa samanhenkiseksi. 


Siellä on muun muassa saunatilat, joita emme halunneet päärakennukseen tilanpuutteen ja myös kosteusvaarojen vuoksi. Emme välittäneet myöskään muuttaa talon alkuperäistä huonerakennetta niin radikaalisti, että sauna olisi saatu mahtumaan sinne. 

 Ennen rakentamista pihallamme oli pikkuinen mäntymetsäalue. Yritimme säästää mahdollisimman paljon mäntyjä - surin jokaista kadettua puuta. 


Nyt meillä on jäljellä tällainen puolen aarin metsä:D

Niin ja porttimme on muuten pikku hiljaa valmistunut. Vielä puuttuu muutama yksityiskohta, joten siitä kuvia sen valmistuttua.


 No tulipa näitä kuvia tosiaan otettua ja kirjoiteltua niitä näitä. Kiitos teille, jotka jaksoitte katsoa loppuun saakka:D

Iloa ja onnea uudelle vuodelle, olkoon se täynnä niitä asioita, joista tällä alkaneelle vuodelle haaveilet♥

Lämmöllä