Kurkistus siniseen kamariin

Tämän mökkikauden osalta maalausprojektit alkavat olla loppusuoralla. Huomenna menemmekin hakemaan maalipurkit ja pensselit pois odottelemaan seuraavaa kesää. Edelliskesään verrattuna sainkin aikaiseksi aika paljon vähemmän -  kohteina olivat edelliskesän remontin jälkeisen sisustelun lisäksi keittiön lipaston tuunaus ja sinisen kamarin lattian maalaus.

Tässä näkyy kamarin lattian sävy ennen maalausta - keittiössähän oli sama voimakkaan sininen lattia.

Lattiaa maalatessa sattui olemaan aurinkoinen päivä, ja ikkunoista paistoi niin kirkas valo, että se haittasi maalausjäljen erottamista. Mieheni piti mennä seisomaan ulkopuolelle pitämään aurinkopatjaa ikkunan edessä, jotta näin maalata pinnan tasaisen sävyiseksi. Aika yllättäviin hommiin sitä voikin joutua :D

Tässä lattia maalauksen jälkeen. 

Harmaan sävy on sama kuin keittiössä - aika hyvin näyttäisi maali sopivan myös oven sävyihin. Jalkalistat maalasin valkoisiksi.

Kauhun hetkiä koettiin juuri saatuani kaiken valmiiksi. Laitoin tuolit oven eteen muistuttamaan, ettei kamariin voi mennä, mutta eiväthän nuo Hugoa pidätelelleet. Se mönki tuolien alta ja ihan viime hetkillä se saatiin kovalla huudolla pysähtymään ennen tassujen osumista märkään maaliin.

Kamarin puolella sain aikaiseksi vain lattian maalauksen - sisustuksen uudistamiseen eivät paukut ja ideat enää kantaneet, vaan kannoimme samat huonekalut takaisin maalin kuivuttua. Sisustusprojekti jääkin seuraaviin kesiin.

Huonekaluissa on aikakausien sekamelskaa, tavaraa vähän liikaa sekä ahtaasti sijoitettuna ja väreissäkin myös rauhoittamisen varaa. 

Myös muistot vaikuttavat sisustuksen tulevaan muokkaamiseen. Tuo kaappi oli lapsuudenkodissani lelukaappina. Se oli silloin mielestäni niin vanhanaikainen ja nolo ilmestys - suorastaan inhokkihuonekalu. Nyt en oikein tiedä, pidänkö siitä vai en :D

Toisenlaisia muistoja taas tuovat mökille kannetut vanhan mummilan tavarat kuten tämän huoneen taulut - niistä olisi vaikea luopua. 

Ainoastaan noista kirkkolautasista en oikein pidä, kuten en yleensäkään seinälautasista. Tuohon upeaan Pyhäjoen vanhaan kirkkoon liittyy myös pelottavia lapsuudenmuistoja, sillä olimme Pyhäjoella mummilassa kirkon syttyessä salamaniskusta palamaan. Vanhempani lähtivät pelastamaan palavasta kirkosta irtaimistoa, ja muistan katselleeni ikkunasta kirkkopaloa ja pelänneeni ihan hurjasti.

Vanhat verhotangot ja pitsiverhot ovat ihania, ja ne saavat ilman muuta jäädä. Puusohvaa on mökin mukana tullut huonekalu, tyynyt ilmeisesti mummilasta.

Vaikka lattia on muuttunut harmaaksi, voidaan edelleen puhua sinisestä kamarista:)

Kamarissa on vanha kaakeliuuni, joka valitettavasti ei ole toimiva, sillä savupiippu on edellisten omistajien aikana häipynyt katolta. Onneksi tuota uunia ei kuitenkaan ole purettu sen ajan tapaan.  

Vaikka en ole räiskyvien värien ystävä, pidän tästä räsymatosta tosi paljon, ja se kuuluukin jäävien tavaroiden listalle. Nyt se pääseekin paremmin oikeuksiinsa, kun lattian hurja sininen ei enää ole sen taustavärinä.

  

Myöskään tapetteja emme ole ajetelleet muuttaa, vaikka aika voimakkaan sininen tuo huone edelleenkin on. No aika näyttää, millaiseksi huone muokkautuu.

 

Kamarista vielä kurkistus keittiön puolelle, ja sitten toivottelenkin teille kaikille ihanille leppoisaa viikonloppua ♥

halauksin