"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Liian hentomielinen haaveilija


Pihatyöt ovat täällä jatkuneet.


Raivasin heinittyneen kivikkokukkapenkin kaiken kasvuston ja kippasin tilalle kompostin tuottaman mullan. Istutinkin kukkapenkkiin mansikantaimia ja näköjään omenapuun kukat ovat jo pudotelleet terälehtiään - erottuvatkin hyvin mustasta mullasta.


Kuva ennen raivausta. Heinittymisen aste on ollut melkoinen:)


Harvoin kuitenkin pystyn näin radikaaleihin kitkemisiin, sillä pidän joistakin rikkaruohoiksi luokitelluista kasveista ja saatan antaa niiden kasvaa ihan väärissä paikoissa. Yksi tällainen on hiirenvirna. Se on niin siro ja kivasti kukkiva, mutta toisaalta siitä on hyvin vaikea päästä eroon. Suloiset lemmikit ja kissankellot saavat kasvaa siellä, mihin itse päättävät asettua. Myös sinne tänne tupsahtavia männyntaimia en tahdo pystyä kitkemään pois.

Listalla on muitakin kasveja - myös tuntemattomia, joille vain tahdon antaa mahdollisuuden näyttää kukintonsa. Tälläisella asenteella ei viivottimella vedettyjä kukkapenkkejä luoda, eikä myöskään saada kovinkaan hyvää satoa hyötykasveista:D 


Myös lasten vanhaan hiekkalaatikkoon muutama kesä sitten istuttamani mansikkamaan on vallannut muutama ihana, mutta myös aika moni vähemmän toivottu rikkaruoho. Päätin myös sen kohdalla kovettaa sydämeni ja revin kaikki pois - myös mansikat, jotka siis siirsin tuohon juuri raivattuun kivikkokukkapenkkiin.


Tuohon hiekkalaatikkoon mietin vielä kasveja... mahtaisikohan avomaan kurkku viihtyä siinä... Kaksi kesäkurpitsaa ehdin jo tänään sinne istuttaa.


Meillä on aika pieni piha, ja olenkin yrittänyt sujauttaa noita hyötykasveja ihan muiden kasvienkin joukkoon, jotta saadaan pieniä maistiaisia itsekasvatetusta. 

Pihapöytäryhmää rajaa punaviinimarjapensasaidanne, ja viime kesänä revin koivuangervon tuosta pihakeinun vierestä kokonaan pois ja istutin tilalle kuvassa näkyviä mustaviinimarjapensaita. Myös kesäkukkalaatikot on lähes kaikki vähitellen siirtyneet hyötykäyttöön: niissä kasvaa monivuotisena raparperia ja tänä kesänä olen laittanut salaattia ja retiisiä jo tulemaan.


Olen ihan liian hentomielinen haaveilija saadakseni pihallemme jonkinlaista järjestystä. Sitä hankaloittaa myös syvä rakkauteni pikkuruiseen puolen aarin metsäalueeseemme.


Sitä täytyy myös vaalia, jotta se säilyisi: revin tukahduttavia heiniä pois hitaasti kasvavien varpukasvien kanervan, sianpuolukan, variksenmarjan ja puolukanvarpujen joukosta.


Eikä tässä vielä kaikki: en millään malttaisi kaataa yhtään puuta pihaltamme. Vanhat männyt ovat olleet täällä ennen meitä, ja kunnioitan niiden soraharjulla kituuttaen saamaansa komeaa pituutta.


Huoh, minun ei ole helppoa tehdä päätöksiä, mutta olen tyytyväinen, että olen pystynyt raivaamaan kuitenkin kaksi pikku aluetta hyötykäyttöön.


Tähän loppuun vielä mud dog-resepti:

-ota koiranpentu mukaan pihatöihin
-nauti sen puuhakkuudesta ja energisyydestä
-anna sen raivata rikkaruohoja, avata multapusseja ja kaivaa kuoppia multaan
-ota se mukaan hakemaan vettä sadevesisaavista
-viimeistele kuonon ja tassujen kuoputuksilla märässä mullassa

Aurinkoista oloa ja iloa viikkoonne♥


18 kommenttia:

  1. Suloinen apulainen sinulla siellä pihahommissa. Oma pihani kaipaisi myös kitkemistä, mutta luulen ettei 13 vuotias apulainen ole yhtä innokas kuin tuo teidän pentukoira :) Mukavaa illanjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apulainen on suloinen, mutta kyllähän kaikki hommat kestävät paljon kauemmin, kun on tuollainen sähläri mukana puuhissa. Tulee ihan mieleen ajat, jolloin lapset olivat pieniä ja yhdessä tehtiin kaikkea, vaikka yksin tehden hommat olisivat hoituneet paljon helpommin:D
      Kiitos ja samoin sinne♥

      Poista
  2. Voi miten toinen on suloinen <3 Meillä on helppohoitoinen ja kallioinen piha ja se sopii minun ei hortonomin pirtaan. :)

    Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin piha on melko helppohoitoinen, mutta kyllä jotain pientä pitäisi silloin tällöin tehdä. Olen aina keväisin ja kesän alkaessa intoa täynnä, mutta se lopahtaa kesän loppua kohden, jolloin heinät ja muut alkavat vaivihkaa vallata alueita itselleen.
      Rakastan kallioita, joten kalliopihanne kuulostaa ihan parhaalta♥
      Kiitos samoin!

      Poista
  3. Voi mikä apulainen,heh! en kyllä vielä taida meidän 12vko:sta kultsia jässiäistä ottaa mukaa multa hommiin :D
    Taitais tulla sotkua enemmän kuin mitä pitäisi.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hugo on niin innokas osallistumaan kaikkeen - jos se on ulkona pihatöiden aikaan, sitä ei millään saa pysymään pois toiminnasta oli se mikä hyvänsä. En oikein malttaisi sitä sisällekään jättää muiden puuhaillessa pihalla, mutta pienellä suihkutuksellahan näistä mud dog- jutuista pääsee eroon:D

      Poista
  4. Mikä söpöliini apulainen sielä :)

    VastaaPoista
  5. Rikkaruohojen kitkeminen on niin palkitsevaa (sen hetken, minkä paikka kestää rikkaruohovapaana ;D Täällä tuntuu siltä, että kun yhden korren nyppäisee, kolme tulee tilalle ;D

    Ihana puutarha-apulainen siellä on hommissa mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitkemisessä kyllä näkee työnsä tulokset, mutta valmiiksi ei työ tule koskaan - on ne heinät vaan niin sinnikkäitä tulemaan takaisin:D
      Tämä on sitä koiranomistajan onnea - yksin ei tarvitse puuhailla koskaan<3

      Poista
  6. Sinullahan on siellä semmoinen osittain luonnontilassa oleva puutarha :) Vaali sitä. Voikukka on ainut rikkakasvi joka vie hermoni. Muuten ei juurikaan rikkakasveja ole pihalleni eksynyt..vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota luonnontilaosuutta yritänkin vaalia, se tuntuu näin kaupunkioloissa aarteelta, ja se sattuu olemaan juuri tuollaista kuivaa kangasmetsää, jossa kasvaa kaikki lempparivarpukasvini<3 Muutenkin yritän vaalia talon pihalla ostaessamme olleita kasveja: syreeniä ja juhannusruusua sekä niittykukkia. Voikukat eivät kuulu minunkaan suosikkeihini:D

      Poista
  7. Minusta sinulla on hyvä asenne - kaiken ei tarvitse olla puutarhassa kuin viivottimella piirretty! Minullakin oli tänään mukana aikamoinen mud dog :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Onneksi jokainen saa muovailla pihaansa omanlaisekseen - luovuus ja kaikenlaiset pihat kukkikoon:)
      Ai teilläkin on ollut apulainen puuhissa mukana samanlaisin seurauksin:D

      Poista
  8. Sama vika vähän ttäälläkin, luonnokukat (rikkaruohot) ovat mielestäni osa todella kauniita eikä niitä viitsisi kitkeä pois. :) Olenkin mielessäni rajannut pihaan alueen, jossa ne saavat villiintyä ja niittyyntyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä luonnonkukissa että puutarhakasveissa on valloittavia yksilöitä, mutta molemmissa myös monta lajia, joita en välittäisi katsella omalla pihallani.
      Luonnonkukkaniitty kuulostaa niin tosi ihastuttavalta<3

      Poista
  9. Ihan paras kiireapulainen sielläkin ja ihan samoilla periaatteilla Isolankin piha rehottaa. Levitkööt lemmikit, esikot, sormustinkukat, vuorikaunokit ja muut itse valitsemilleen paikoille sulostuttamaan suvea. Ihanaa kesää!

    VastaaPoista
  10. Ihanaa puutarhaideologiaa sinulla. Meidän piha on melko helppohoitoinen, kunhan jaksaa ulkoiluttaa ruohonleikkuria n. kerran viikossa. Ruohikkokin on sammaloitunut osittain, mutta mielestäni se on niin kaunis sellaisenaan. Nyt kun tulimme reissulta, täytyisi ruveta toteuttamaan vähän pihaprojekteja... Terkkuja Hugolle!

    VastaaPoista