"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tässä talossa...


Tässä talossa on tunnelmaa ♥

Tyttäreni tekemä piparitalo on joka vuosi pikkuisen erilainen: tänä vuonna teemaväreinä olivat valkoinen ja hopea. Koko katto on valkoisen kuorrutteen peittämä ja räystäille on sommiteltu jääpuikkoja ja katonharjaa ja kivijalkaa kiertää hopeakuulien helminauha.


Usein olemme tuhonneet piparitalon  loppiaisena tai viimeistään pojan tammikuisilla synttärikekkereillä, mutta poika astui merivoimiin Upinniemeen vuoden alussa, eikä lomista ole vielä tietoa. Sivuutan tämän armeijan alkamisen tässä aika pienesti, mutta tapani mukaan tunnekuohuissa ihan täysillä ollaan niin kuin aina lasten elämän suurissa käänteissä.

Niin no sen verran täytyy kertoa, että latasin kännykkääni aamulaskurin, joka tänään jo ilmoittikin, että tämän ensimmäisen viikon jälkeen 2% armeijasta on jo suoritettu:)


Loppiainen ei siis meillä ollut piparitalon viimeinen ihailupäivä - emme vaan malttaneet rikkoa ja alkaa syödä sitä

Glövivierailulla ollut ystäväni kertoi omasta uudesta ideastaan: heidän perheessään ei kukaan ei halunnut syödä piparitaloa, joten hänpä pussitti tekemänsä talon kaappiin odottamaan seuraavaa joulua. Ikävältä olisikin kuulostanut piparitalon kompostointi. Eipä ole itselläni tullut mieleen, että piparitalon tosiaan voisi säästää ihan vaan koristeena.

To eat or not to eat - that`s the question.

No tämän talon kohtalo ei ole minun hallittavissani, sillä se taitaa olla tekijän päätettävissä:)


Tammikuisin halauksin ♥

 

22 kommenttia:

  1. Söötti piparkakkutalo!
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - söpönenhän tuo on ja vielä oman tyttären tekemä♥ Kiitos ja samoin sinulle:)

      Poista
  2. Eihän tuota raahdikkaan syödä.
    Mukavaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ennen edes miettinyt säästämistä, sillä piparitalon syöminen on ollut kiva perinne sekin. Katsotaan, miten käy - saimme tiedon, että poika pääsee lomille ensi viikonloppuna, joten silloin olisi enemmän herkuttelijoita kasassa:)
      Leppoisaa sunnuntaioloa sinnekin♥

      Poista
  3. Onpas hieno piparitalo!
    Hyvää sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tyttäreni on taitava tekijä<3 Olen iloinen, että perheemme piparitaloperinne on siirtynyt lapsille:)
      Kiitos ja samoin sinulle <3

      Poista
  4. Eiköhän tuo komistus tule syötyä, kun alokas palaa ensimmäisille lomilleen! Meillä pojalle jouluksi lähettämäni paketti, ei koskaan mennyt perille ja palautuikin minulle tällä viikolla. Siellä ne äidin rakkaudella tekemät piparkakut nyt odottelevat poikaa ulkomailta kotiin käymään. Saa viedä joulupakettinsa mukanaan opiskelupaikkakunnalle ja uskon että piparitkin vielä maistuvat, näin joulun jälkeenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että noin saattaa hyvinkin käydä - nuoriin miehiin voi ylensä näissä asioissa luottaa:)
      Harmi, että joulupaketti on seilannut turhaan, mutta onneksi ei sentään kokonaan mennyt hukkaan. Kyllä sisältö ilahduttaa saajaansa ihan yhtä paljon nytkin <3

      Poista
  5. Voi miten söpö talo! Oi, miten erityistä aikaa teillä vietetäänkään, poika lähtenyt armeijaan. Tsemppejä niin äidille kuin pojallekin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Aika jänniä tunnelmia tuo armeijaan lähtökin tuo tullessaan, ja huoh, äidille taas yksi konkreettinen muistutus ajan kulumisesta ja lasten itsenäistymisestä. Onneksi on tuo whatsap, jonka kautta saa pikkuisen tietoa siellä olosta ja tunnelmista:) Niin ja kiitos tsempeistä♥

      Poista
  6. Kaunis talo!Jos se piparitalo säilyy seuraavaan vuoteen niin sehän vaan hyvä idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥-kiitos.Ensin talon säilyttäminen kuulosti hassulta idealta, mutta nyt onkin alkanut tuntua siltä, että voisihan niin tehdä itsekin<3 :)

      Poista
  7. Kaunis talo ja ihanaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Souliina♥ Ihanaista uutta vuotta sinullekin:)

      Poista
  8. Mä näitä piparitaloja aina muilta ihailen. Niin innokas leipuri / askartelija kuin olenkin niin jostain syystä nämä on aina jääneet väliin. Onneksi on blogit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla piparitalo liittyy lapsuuden joulumuistoihin, ja olen halunnut siirtää nämä muistot myös omille lapsilleni. Niinpä se vaan tulee tehtyä joka joulu <3

      Poista
  9. Ihana talo, taitavasti toteutettu. 😊 Mulla ei oikein tämä mökkien teko ole onnistunut. Onneksi täällä voi ihailla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset menevät tyttärelleni, joka tämän suloisen talon on suunnitellut ja toteuttanut. On kyllä kiva, että blogeissa voi käydä ihastelemassa muiden kivoja aikaansaannoksia<3

      Poista
  10. Onpa söpö talo! Meilläkin aina tehtiin piparitalo, kun lapset olivat pieniä ja sitten se syötiin loppiaisena. Kiva perinne ja aijon siirtää sen lapsenlapsille myös. Suunnittelin tekeväni sen jouluksi, mutta aika ei vaan riittänyt. Kehittelin talon ympärille aina pienen joulusadun. Ensi jouluna lapsenlapset ovat 5- ja 1- vuotiaita, joten silloin on kyllä ryhdyttävä hyvissä ajoin toimeen.
    Äidille pojan armeijaan meno on yksi elämän käännekohta. Oma poikanikin aloitti Upinniemessä ja siirtyi alokasajan jälkeen Turkuun. Tuttu paikka siis, kun tytärkin on vielä ollut kenttäsairaanhoitajana ja työterveyshoitajana siellä. Kyllä pojista hyvää huolta pidetään. Tsemppiä kummallekin!
    Olen joskus ennenkin poikennut blogissasi, mutta en muista, olenko kommentoinut. Kiva blogi Sinulla on! T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina - kiitos sen jakamisesta<3 Alokas olikin juuri lomilla tämän viikonlopun ja kertoili huumorilla sävyttäen kokemukistaan - oli kyllä kiva kuunnella hänen juttujaan:)
      Kiitos kommentistasi♥

      Poista
  11. En minäkään noin söpöä taloa söisi!
    Ehkäpä voitte herkutella talolla, kun pojalla on seuraava loma? Onnea hänelle uuteen elämänvaiheeseen ja äidille uuteen rooliin. Niinhän se on, että roolimme muuttuvat lasten kasvaessa ja pikkuhiljaa muutumme vähän kauempana oleviksi neuvonantajiksi <3
    Vanhin tyttäreni muutti joulun alla omaan asuntoon ja minusta tuli puhelinneuvoja. Olen opastanut ruokaohjeissa, tahranpoistossa, paperiasioissa jne....ja kyselen koko ajan, koska hän tulee käymään kotona :)

    Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, talo on tainnut saada purkutuomion loppujen lopuksi:D Sulatetulla sokerilla kun noita osia laittaa paikalleen, alkaa ruskea sävy tulla läpi kuorrutteiden, joten tytär talon olevan vapaata riistaa:) Vanhemmuudessa on usein läsnä pieni haikeus uusien seikkailujen tuoman ilon rinnalla<3
      Kiitos ihanasta kommentistasi:)

      Poista