Tietokone tarjottimella

Viimeistä edelliseen postaukseen (Klik!) liittyen päätin yrittää pidentää tietokoneeni ikää.

Istuskelen usein olohuoneen sohvalla läppäri sylissäni.

Olen jopa virittänyt sohvatyynyjen väliin lataussysteemit:) Tämä johdonpää on siis yleensä piilossa - vedin sen esille kuvausta varten:D

Helposti läppäri tulee laskettua suoraan sohvalle tai sängylle...missä sitä nyt vaan sattuu tarvitsemaankin. Kone kuitenkin kuumenee tuuletusaukkojen upotessa pehmeään alustaan, mikä taas rasittaa konetta.... ja edellisen postauksen kaltaista täyspaniikkitilanne voi olla piankin todellisuutta:D

Hmmm...tarvitsen tietokonealustan.

No löysin kätköistämme tuunausta kaipaavan juuri sopivan kokoisen puutarjottimen. Pian se olikin maalattu valkoiseksi. Vähän on pinta muhkurainen, mutta en viitsinyt paklailla sitä tasaiseksi.

Tässä kuva tarjottimesta ennen tuunailua. Ihme, että tuota rumilusta on yleensäkin säilytetty meillä!

Nyt on sitten kokeiltu köydenkin maalaamista, sillä halusin nuo narukahvat myös valkoisiksi. Hyvin maali tuntuu pysyvän.

Viimeistelin tarjottimen Deco 133 -blogin arvonnasta voittamallani Designtarrat.fi:n sisustustarralla. Kiitos vielä kerran arvonnan järjestäjälle<3 Nyt tarjotinta voi käyttää herkkujen kantamisen lisäksi tietokoneeni alustana.

On aika sopivan kokoinen vai mitä?

Huonona puolena tässä käytössä on tietenkin tarran jääminen läppärin alle -  mutta kyllä tarjotinta on tarkoitus käyttää myös muussa tarkoituksessa:)

Nyt kone ei kuumene niin helposti, ja saan edelleen istuskella olkkarin sohvalla näitä juttujani kirjoittelemassa;) Niin, että terkkuja vaan täältä Ektorpin syleilystä:D

Täällä aletaan seurata koko perheen voimin olympialaislajeista jääkiekkoa, joten jännittäviä hetkiä tiedossa:)

Toivotellaan menestystä matsiin!

Marjavillitystä

Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen sekä täällä blogissa että livenä - on tästä aika tavalla naurua riittänyt:D Ennen kuin jatkan samasta aiheesta pistän tähän väliin postauksen tämän hetken villityksestämme. 

Olen päättänyt lisätä perheen marjansyöntiä. Mustikoita menee tällä hetkellä eniten, ja niitä on pitänyt jo alkaa hankkia lisää kaupan pakkasesta, kun itse kerätyt on jo kaikki syöty. Isommissa kilon pusseissa niitä kannattaa ostella, sillä näin hinta jää vähän alhaisemmaksi, ja meillä tuo menekki on myös sen verran suurta. 

Tänään aamupalaksi oli mustikkajugurttia<3

Olen jo jonkin aikaa ostanut vain maustamatonta luonnonjugurttia - valmiit sokeroidut jugurtit saavat meiltä jäädä kaupan hyllyille. Niissähän on aika tavalla lisättyä sokeria, ja osa maistuu esanssille.  Maustamattomaan jugurttiin voi itse lisätä marjoja tai hedelmiä oman maun mukaan.

Tässä tyttären herkkuhetki.

Marjoja kuluu siis myös smoothie-annoksiin, rahkaan, marjacoctaileihin ja syödäänhän niitä ihan sellaisenaankin. 

Mutta jottei vietettäisi liian terveellistä elämää, repsahdetaan tässä tyttären abiristeilyltä tuomiin tuliaisherkkuihin:D

Tuliaisten tuoja näytti näin suloiselta penkkaripäivänään♥

Nyt lähden maalailemaan seuraavaa postausta silmällä pitäen - niin ja täyttelemään papereita ajolupahakemusta varten!!! AjEllen autokouluni on saamassa pojastani uuden asiakkaan, sillä nykyisin saa ajo-opetuksen aloittaa jo vuosi ennen 18v. päivää.

 Tästä alkaakin taas kiva projekti, laatuaikaa pojan seurassa:)

Iloa viikkoonne:)

Täyspaniikkia ja hyytävää tunnelmaa

Tapahtuipa tässä jokin aikaa sitten pientä paniikkia aiheuttanut tapaus:)

Läppärini ilmoitti akun olevan lähes tyhjä, ja se ehti sammua ennen kuin sain laturin esille. Laitoin koneen lataukseen, mutta kone ei käynnistynyt.  Odotin latauksen vaikutusta puuhaillen välillä kaikkea muuta, mutta ei mitään reaktiota...hain toisesta koneesta eri laturin - jospa omassa laturissani oli jotain vikaa ja taas odotin...ei mitään elonmerkkiä - apua - täyspaniikki!!! 

Tietokoneisiin perehtynyt parikymppinen ystäväni oli vähän aikaa sitten huoltanut konettani ja muistuttanut tiedostojen tallentamisen tärkeydestä. No en ollut saanut aikaiseksi, vaikka meillä on ulkoinen kovalevy hankittu varta vasten... Mietin kauhuissani kaikkia mahdollisesti menetettyjä tiedostoja ja varsinkin tärkeitä valokuvia. Niistä ei ole varmuuskopioita tehty ainakaan pariin vuoteen eli ei koko blogiurani aikana...

Yhtään SisustEllen-kuvaa ei siis ole enää koneellani!!!

Olin iltamyöhäsellä yksin kotona, mies tavoittamattomissa saunaillassa ja lapset ties missä. Paniikissa lähetin tietokoneystävälleni tekstiviestin: TÄYSPANIIKKI läppärini ei käynnisty... olisikohan jotain, jota voisi tehdä..... No hän hän kyseli koneen merkkiä ja lupasi yrittää auttaa ja ottaa jotain netistä selville - ihana tyyppi♥ Hermostuneena etsiskelin koneen koodeja ja pistin tekstiviestiä menemään.

Viestitellessämme ja panikoidessani poikani tuli kotiin - ihanaa joku jonka kanssa jakaa kasvotusten murhettani<3 Poikani tarkisti johdon liittimet ja....

... KÄYNNISTI koneen.... Voihan NOLOTUS!!!

Mietin, minkä ihmeen viestin laittaisin avuliaalle tietokoneystävälleni. Nyt oli kyllä maine mennyt viimeistä ripettä myöten. No en sitten mitenkään saanut muotoiltua tyylikästä viestiä, joten soitin ja selitin tilanteen. En nähnyt ilmettä, mutta vaistosin kyllä pientä (???!!!) hymyilyä äänessä:D
No onneksi osaan nauraa itselleni:D

Muun muassa nämä postauksen talviset kasvihuonekuvat eivät siis onnekseni häipyneetkään taivaan tuuliin. Onneksi, sillä luonnon muovaama pakkastaide on niin kaunista. Niin ja liittyväthän ne tekstiin hyytävän tunnelmansa johdosta:D

Kiitos avusta molemmille nuorille miehille - olette ihan parhaita♥ 

...juttuun on tulossa vielä jatko-osa:)

Sitä odotellessa oikein mukavaa viikkoa teille kaikille<3

Halauksin

Onnenpotkuja

Mikä onnenpotku - voitin Deco 133 -blogin järjestämässä arvonnassa Designtarrat.fi:n sisustustarran :) Suurkiitokset♥

Tarran sijoittamiseksi on jo suunnitelma valmiina, mutta sitä ennen olisi vähän tuota maalaushommaa. Toivottavasti hiihtolomalla ehdin tämän tuunailuprojektin pariin - saisin laitettua vaikka tännekin kuvia.

Juuri nyt on ollut vaan vähän keskittymisvaikeuksia ja  ilmassa pientä jännitystä, sillä ylioppilaskirjoitukset ovat alkaneet ja tämä äiti on taas kerran täysillä mukana lastensa jutuissa eläytyen ja nauttien tähän elämänvaiheeseen liittyvistä säpinöistä ja tunnelmista.

Tämän hetken opintoja ja tulevia on niin mukava pohtia lasten kanssa. Aihe on ajankohtainen molemmille lapsilleni: toinen aloitti syksyllä lukion ja toinen jättää sen tänä keväänä taakseen, joten juteltavaa riittää:) Onni on kun lapset jakavat edelleen asioitaan♥

Voittotarrani teksti on yksi hyvistä elämänohjeista nuorille ja meille kaikille:)

Onnenpotkuja ja tsemppiä erityisesti kaikille tänä keväänä ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden
parissa ahertaville -  niin ja kyllähän niitä tietenkin täytyy toivotella kaikille muillekin♥

halauksin

Kaappaus keittiössä

Aikamoista säpinää viime viikolla työrintamalla. Meillä kävi MTV3:sta kuvaajat kuvaamassa pieniä pätkiä  ohjelmaan nimeltä Kaappaus keittiössä! Työpaikkani ei kylläkään ollut mitenkään pääosissa kyseisessä ohjelmassa, vaan roolimme oli olla ns. arjen inspiraation lähteenä ja tuoda pääroolissa olevan perheen arkeen virkistystä.

Työni ei muuten liity kokkailuun - tämä tarkennukseksi siksi, että olen täällä blogissakin esitellyt lukuisia  kokkailukämmejäni:D

Ohjelman symppiskokki Kari Aihinen kokkaili meille arkiruokaa, ja me ihmettelimme tv-sarjan tekemisen kuvioita. Tästä hässäkästä minun ei varsinaisesti ollut tarkoitus kertoa, tämä oli lähinnä taustaa siihen, miksi innostuin kokeilemaan fenkolikeiton tekoa tänä viikonloppuna. Ihastuin nimittäin tuon sarjan filosofiaan: arjen iloa terveellisen kotiruuan laitosta ja iloa yhdessäolosta ruuanlaiton ja syömisen merkeissä -  sopii niin omaan ajatusmaailmaani<3

Tästä syystä innostuin katsomaan tällä hetkellä TV:ssä pyöriviä  jaksoja, ja heti iski inspiraatio: Kari kokkaili jossain jaksossa fenkolikeittoa! Enpä ole koskaan tehnyt fenkolista mitään, joten sen enempää suunnittelematta kauppareissulla nappasin pari sellaista mukaani. 

Kokkailuni ovat yleensä aina soveltamista, sillä minun on jostain syystä vaikea noudattaa tarkasti reseptejä. Tällä kertaa se johtui kylläkin siitä, ettei inspiraation iskiessä ollut intoa hakea kaupasta puuttuvia aineksia. Korvasin siis salottisipulin tavallisella keltasipulilla ja voin margariinilla. Auts, yllättäen valkosipulia ei löytynytkään sipulikorista, joten laitoin keittoon kaapista löytynyttä valkosipulilevitettä aimo nokareet. Kuvassa ainekset jo porisevat puuhellan lämmössä.

Fenkolikeitto (neljälle)

2 fenkolia

3 salottisipulia

2 valkosipulin kynttä

3-4 dl vettä

1 dl kermaa

1-2 rkl Creme Fraichea

suolaa

pippuria

 Alkuperäinen resepti teko-ohjeineen löytyy tästä klikkaamalla KLIK!

Tässäpä siis elämäni ensimmäinen fenkolikeitto. Kyllä maistui hyvältä, aavistuksen aniksen makuiselta ja hyvä mieli tuli maisteltuamme koko perheen voimin uusia makuja.

Kyllä ne arjen pienet ilot ovat sitä, mikä tuo elämään onnellisuutta. Välillä ne huomaa helpostikin ja tuntuvat ilonkuplina olossa ja elossa - joskus hukkuvat johonkin. Nyt lähden hakemaan sitä oloa lumitöistä, sillä ne ovat yksi lempparihommista näissä kotiympyröissä:) 

Ilonkuplia viikkoosi♥