Puddingin vuoro

Badding-fiiliksistä siirrytään nyt pudding-tunnelmiin. 

Puddingia tai oikeastaan ihan tavallista kiisseliä keittelin vähän erikoisemmista aineksista. Vanhempani ovat aina olleet taitavia kasvattamaan puutarhassaan kaikenlaista, ja sainkin sieltä ison pussillisen itse ulkona eteläseinän vierustassa kasvatettuja viinirypäleitä - ne kun piti nopsasti pelastaa yöpakkasten alta.

Ne ovat pikkuruisia ja sisällä on paljon siemeniä, joten syömiminen on hidasta puuhaa. Maistiaisten jälkeen päätin keitellä osan viinirypäleistä kiisseliksi.

Enpä tiedä, onko tällaista jälkiruokaa olemassakaan, sillä en ole koskaan kuullut viinirypälekiisselistä.

Maku oli jännä, vähän hapan ja vivahdus punaviinin aromia.

Perheraadin mielestä maistui pienen kermalorauksen kanssa tosi hyvältä.

Joka tapauksessa uusia kokkailu- ja  makuelämyksiä on aina hauska kokeilla.

HerkutEllen uuteen viikkoon:) 

Baddingia ja puddingia

Ihan mahtava viikonlopun aloitus - pääsin katsomaan Lauri Ketosen ohjaaman Badding-musikaalin ensi-iltaa Kulttuurikuppila Brummiin. 

Brummi oli minulle uusi tuttavuus, ja se tarjosi kyllä mukavan rennot puitteet tälle elämykselle. 

Räpsin tähän vain muutaman kuvan ohjelmalehtisestä, sillä en halunnut kameran kanssa heilumalla häiritä omaa ja muiden esitysnautintoa.

Erityisesti pääosan eli Rauli Badding Somerjoen esittäjä Erik Kraemer loisti ja vetosi äänellään, ja koko esitys oli kyllä loppua kohden niin tunteisiin vetoava - ihan vedet pyöri silmissä loppuhuipennuksessa. 

Katsojana sitä myös tarinan seuraamisen lisäksi eläytyy esittäjien onnistumisiin, ja nuo onnistumisen tunteet välittyvät yleisöön. Arvioin yleensäkin kaikkia esityksiä tietynlaisella tunnemittarilla -  hyvä esitys vetoaa tunteisiin. 

No niinhän perjantaina juuri kävikin - suurkiitos Teatteriyhdistys Fakelle ♥

viikonlopun halauksin

J.K. Päätin viime hetkellä siirtää pudding-juttuni seuraavaan postaukseen, joten palataan siihen myöhemmin:)

Tervantuoksuinen kokeilu

Tästä taitaa tulla tämän syksyn viimeinen mökkipostaus, sillä mökki on nyt laitettu talvikuntoon ja venekin on nostettu talviteloille.

Oli mukava puuhailla kauniissa syyssäässä -  niin kaunis viikonloppu auringonpaisteineen. 

Kuten edellisessä postauksessa tuli mainittua, meillä on mökillä hiiret olleet ikävänä riesana - siis lähinnä talviaikaan, jolloin ne hakeutuvat sisätiloihin. Mökkiremontin myötä niiden käynnit ovat mukavasti harventuneet, mutta remontoimattomassa salissa, komerossa ja myös eteisessä ne ovat vilistelleet lähes joka talvi.

Viime talvena oli kokeilussa hiirten yksinkertaiset ekologiset tervakarkottimet.

Rakkauteni keksi viime syksynä laittaa tervaa kertismukeihin huoneiden nurkkiin ja hiirten kulkureiteille, ja keväällä olikin ihana yllätys huomata, että hiiret olivat pysyneet pois mökistämme. Siivousurakka tuntui niin pieneltä, kun ei tarvinnut tolulla käydä joka nurkkaa läpi.

Siirsin tervantujaukset kertiksistä vähän tukevampiin kahvikuppeihin ja savituoppeihin, ja ne ovatkin tuoksuttaneet mietoa tervantuoksua koko mökkikauden ajan.

Lisäsin joka kuppiin tuoretta tervaa ja toivotaan, että tämä luonnonmukainen ja itseasiassa myös hiiriystävällinen DIY hiirenkarkottimen teho ei olisi ollut vain sattumaa.

Onkohan kenelläkään muulla kokemuksia tästä tervantuksuisesta hiirenkarkottimesta?

Vähän on haikeutta ilmassa muillakin kuin Hugolla.

Näillä laitureilla tassutellaan todennäköisesti seuraavan kerran vasta, kun jäät alkavat kantaa.

Syksyisissä tunnelmissa<3

halauksin