It´s like treasure hunting

Kahden päivän syyslomani täyttyi kotoilusta ja tuotti myös muutaman kirppislöydön. Ostin parilla eurolla muutaman vanhan kahvan mahdollisia tulevia tuunauksia ajatellen. Ne vaan näyttivät niin omilta, etten voinut olla ostamattakaan.

Vanhoja lasipulloja tarttui myös mukaan. Niistä saatan kehitellä lahjoja tai sitten ne jäävät meille.

Tyynynpäällinen löytyi 50 sentillä, ja sen täytän mökille keittiön sohvatyynyksi. Siellä ei muuten ole vieläkään päästy käymään. Taitaa sisusteluni keittiön osalta jäädä kevääseen, sillä lämmityksen rajoittuessa puuhellaan mökkikautemme loppuu usein kylmiin keleihin. Toki saatamme siellä piipahtaa, mutta isommat hommat saavat odottaa kevääseen.

Peltirasiat ovat yksi heikkouteni - uusina ja vanhoina. 

Tämä löytyi sisustusputiikin valikoimista, ja siitä tuli laastareille kiva säilytysrasia. Hankinta innosti siivoamaan koko lääkekaapin - hyvä hankinta siis:)

Vanha sillivati oli ihanin löytöni. Myyjän lapussa luki, että astia on Karhulan tai Nuutajärven, mutta en netistä löytänyt vahvistusta tälle.

Mahtaisikohan joku lukijoista tunnistaa, onko se suomalaista tuotantoa? Ostospäätös tehtiin tapani mukaan tunnelman perusteella. Hinta oli vain neljä euroa - sen verran olisin maksanut tästä halpislasinakin. 

Pohjassa on tähtimäinen kuvio. Toivottavasti saan tunnistusapua täältä.

Tunnen jonkun verran muualta Suomeen muuttaneita, jotka ihailevat tosi paljon tätä ekologista kirppiskulttuuria: hyvä itselle tarpeeton tavara kiertää halvalla, ja myyjä saa pientä tuloa itselleen.
"It´s like treasure hunting."

Samanlaista ei kuulemma keskieuroopasta löydy. Yksi takaisin Ranskaan muuttanut tuttuni haaveileekin perustavansa kotimaahansa suomalaistyylisen itsepalvelukirppiksen. 

Itse nautin myös löytäessäni ostettavaa spr:n kirppiksellä. Se on kotikaupungissani halpa hinnoittelussaan - usein tavarat myydään vielä puoleen hintaan, ja tinkaamisen varaakin hinnoissa usein on - kierrätysaajatuksen lisäksi tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

  

Aarteiden etsinnän lisäksi olen myös maalaillut täällä kotona jotain pientä. Kuvien otto on vielä kesken, joten tuunailusta tulee tänne juttua vähän myöhemmin.

Hymyjä ja haleja teille kaikille♥

Turvallinen tuunaus

Ihanat seuraamani käsityöblogit vaviskoon: SisustEllen on kaivanut ompelukoneen esiin:D

Tämä kässäprojekti ei ole ihan tyypillinen SisustEllen-juttu, koska tuloksena ei olekaan vaaleaa pintaa, mutta innostukseni oli niin suurta, etten malttanut olla kuvailematta  tänne aikaansaannoksiani.

Syksyn pimetessä olen katsastellut Hugolle heijastimia, huomiohuiveja ja muita heijastavia pukineita, mutta en ole vaan osannut ostaa sovittelematta.

Innostuinkin suunnittelemaan asua itse, sillä  muistin, että kirpparitavaroissamme on jäänyt myymättä lasten pieni heijastinliivi - eipä ole mennyt kaupaksi edullisesta 50 sentin hinnasta huolimatta. Nyt sen joutui tuunauksen kohteeksi.

Leikkasin liivistä toisen osan pois, ja ompelin olkaimet kiinni kolmion malliseksi,

 Pidensin tarroilla kiinni laitettavaa kiinnitysnauhaa leikkaamalla heijastinnauhaa yli jääneestä osasta.

. 

Hugo pisti liivi päälleen ihan mukisematta.

Espanjan vesikoiraurokselle on muuten lasten M eli 9 vuotiaan koko juuri sopiva:D 

 Tätähän voi käyttää myös turvaliivinä kaivuutyömaalla:D

Aika ison montun Hugo onkin taas saanut aikaiseksi.

 Kolmiomainen etuosa kaipaili sittenkin vähän muutosta. Liivin istuvuuteen kaipasin myös vähän parannusta.

Korjasin etuosan muotoa vähän pyöreämmäksi ja lisäsin toisen tarranauhan vatsan alle, jotta asu istuisi tyylikkäästi

Hugo tuntui  toimivan ihan mielellään mannekiinina, poseerailili ja katsoi pyynnöstä kameraan päin. Näin se esitteli täällä elämäni ensimmäisen itse tehdyn koira-asusteen.

Tämä oli helppo ja hauska kierrätyskäsityö, jossa meille turha tavara pääsi hyötykäyttöön.

Halit kaikille karvaturreille ja kaikille teille ihanille, jotka pistäydytte täällä<3

Turvallista oloa ja iloa viikonloppuun:)

Projektina pihaportti

Porttiprojektimme on jostain syystä jäänyt muiden postausten jalkoihin, vaikka se on ollut valmiina jo pidemmän aikaa. 

Portin rakentaminen tuli ajankohtaiseksi viime kesänä, kun koiranpentumme Hugo tuli taloon. Virittelimme ensin portin eteen pikasuojan, jotta Hugo saisi olla pihalla vapaana. Eihän tuo tietenkään pidemmän päälle ollut toimiva ratkaisu, eikä se ihan miellyttänyt myöskään sisustussilmää:) 

Tässä osassa aitaa on jo pieni portti, jonka takana on jäteastia.

Ostaessamme talon pihassa ei ollut aitaa - ainoastaan tällä kadun reunalla kasvoi ränsistynyt siperianhernepensasaita. Aidan rakensimme, kun lapset olivat pieniä ja kaipasimme muutenkin näkösuojaa. Vanhoja malleja ei siis ollut käytettävissä suunnittelun apuna.

Suunnittelu oli tosi vaikeaa - vanha talo luo aina omat haasteensa. Kuvailin muiden portteja ja tein postauksen (KLIK) saadakseni lukijoiltakin vinkkejä, Teimme kaikenlaisia puuvirityksiä ja sommittelin  porttiaukosta otetun valokuvan päälle erilaisa paperista tehtyjä hahmotelmia.

Lopulta päätimme rakentaa ensin alaosan ja jatkaa suunnittelua sen jälkeen. Tässä portit on viritetty  naruilla paikoilleen, ja katsastelemme korkeuksia sekä saranoiden paikkoja. Kovin suurta maarakoa ei voisi jättää, jotta Hugo ei pääsisi karkaamaan.

Näitä vinopuitakin piti kokeilla monella eri tavalla ennen kuin löysivät paikkansa -  tukipuista olisi voinut tehdä alaosiin ristikot. Tämä kuva on viime talvelta.

Maalasimme valmiit osat, jotta todellisen tilanteen näkisi konkreettisesti. Yhtenä vaihtoehtoina tässä vaiheessa oli matala portti, jolloin maalaamattomat osat sahattaisiin pois. Toisena oli laittaa portin päälle jonkinlaisia koristeita: kaari, pystypuita tai noita jo aidassa olevia ristikoita. Tein alaosan päälle pahvista malleja, joita tuijottelimme aikamme. Tämä helpotti päätösten tekoa.

Valmista aitaan sopivaa salpaa ei löytynyt, joten rakkauteni teki sen itse. 

Salpaan laitettu nuppi löytyi keittiövedinvalikoimista.

Myös portin muita metalliosia väsäiltiin omassa autotallissa.

Saranat onneksi läytyivät rautakaupasta.

Prikkojen avulla portteja säädettiin samalle korkeudelle. 

Loppujen lopuksi portin päälle tuli samaa ristikkoa kuin aidassakin on ja tolppien päälle pienet hatut. Vaikka portti valmistui viime talven aikana, vasta kesällä se sai toisen maalikerroksen pintaansa. Sateinen sää aiheutti maalaukselle omat haasteensa, sillä aurinkokelit haluttiin viettää veneillen tai mökillä. 

On tässä ollut aika paljon säätämistä, mutta nyt ollaan tyytyväisiä tulokseen.

Kirpsakoita syyspäiviä kaikille täällä piipahtaville♥

Hugs&smiles

Ps. SisustEllen on mukana vuoden inspiroivin blogi-äänestyksessä. Pääset äänestämään tästä, KLIK!

SisustEllen on mukana "Blog awards"-äänestyksessä

Ihan jännittävää aikaa tässä nyt elellään. Blogini on mukana Indiedaysin "Blog awards livingspace" -äänestyksessa, jossa valitaan vuoden inspiroivinta sisustusblogia! Pääset äänestämään kuvaa klikkaamalla tai tästä: KLIK!

Enpä ole ennen ollut mukana missään kisailuissa, joten aika huisilta tuntuu tällainen:) Toivottavasti mahdollisimman moni teistä ihanista innostuu äänestyksestä!

halauksin

Deja wu -tuunailua ja vanha Fredriksson

Vanhoille lukijoilleni saattaa nyt tulla jonkinlainen deja wu -tunne. Samanlainen tuunaus on ollut blogissani ennenkin - muistihäiriöstä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan innostuin uudestaan samasta asiasta.

Olen taas kerran pyörtänyt päätökseni olla ostamatta tuunattavaa. Spr:n kirppiksellä käsiini osui kaksi samanlaista tarjotinta, joita olen ennenkin tuunannut - siis samaa sarjaa, joten ihan pakko ostaa- Lähtöhinta 2,50 e/kpl oli aivan naurettava näin rumille esineille, mutta repsahdin ostamaan jotain muutakin pientä, ja sain kaikki tavarat kolmella eurolla. Tarjottimien hinnaksi taisi jäädä 70 snt/kpl, joten ihan kannattava kauppa.

Maalikerroksia piti vetää kolme, jotta kulta ja oranssinkirjavat sävyt saatiin piiloon.

Vanhat aikaisemmin tuunaamani tarjottimet olivat kovassa käytössä pikkuisen naarmuuntuneet, joten maalasin samalla niihinkin uuden pinnan. Hioin maalin kuivuttua reunakuvioiden kohdalle pikkuisen kulunutta pintaa. Sen verran syvälle kuitenkin piti hioa, että alta ei pilkota kulta vaan peltitarjottimen oma sävy.

Nyt minulla on viisi somaa pikkutarjotinta - kaikki samaa sarjaa:)

Meillä töissä oli talon 30v. juhlatarjoilua. Siellä uutukaiset tarjottimeni saivat olla kaikki käytössä minismoothieitten alustoina.

Tarjottimelta voi tietenkin tarjota muutakin :)

Valitettavasti en ole päässyt mökille järjestelemään tavaroita paikoilleen lattiamaalauksen jälkeen. Herra SisustEllen oli koko viikonlopun hirvimetsällä, ja minä Hugon kanssa harrastamassa rally-tokoa.

Perjantai-ilta puolestaan suhahti samassa ammatissa toimivien hauskassa illanvietossa, jossa illan teema ja pukeutumiskoodi oli American style. Siellä SisustEllen nähtiin cowgirl-kostuumissaan kokeilemassa rivitanssin rytmejä ja syömässä ameriikan herkkuja.

Vanhasta Fredrikssonin herrain hatusta muokkasin pikaisesti cowboy- tyylisen ompelemalla reunoja vähän ylöspäin ja narua lisäämällä. Vaikka hattu on todella vanha, se itse asiassa ei koskaan ole ollut käytössä - olipa senkin aika päästä menoihin mukaan.

Nyt on hymyä riittänyt useammaksi päiväksi, sillä oli niin virkistävää viettää iltaa mukavassa seurassa. Hmmm voisihan sitä useamminkin kuin kerran vuodessa käydä iltariennoissa:D

halauksin