Ystäväkirjassa

Unelmien Talo ja Koti-lehti kolahti postilaatikkoon ja heti innolla selailemaan ja etsimään Ystäväkirjajuttua.  Sieltähän se löytyi ihan lehden lopusta. Tuntuu kyllä niin oudolta lukea itsestään juttua omassa lempparilehdessään:)

Olohuoneemme vanha puilla lämmitettävä kaakeliuuni ja etualalla Pentikin kynttelikkö.

Olin ilmeisesti vähän liian innostunut kirjoittelemaan, sillä vastauksiani oli pikkuisen lyhennelty ja osa tekstistäni oli tilan puutteen takia jätetty pois mm. nämä:

Tuorein sisustushankintani on… purkillinen valkoista maalia tuunauksiani varten. Tällä hetkellä minulla on jonkinlainen maalausmania meneillään -  en ostele kovinkaan paljon uutta,  sillä löydän  omista nurkista tuunattavaa yllin kyllin. Nyt juuri on vuorossa talostamme löytyneen vanhan naulakkohyllykön maalaus, josta laitan kuvia blogiini kunhan saan sen valmiiksi ja paikoilleen.

Haaveilen… yleensäkin todella paljon. Vain osa näistä suunnitelmista pääsee toteutusasteelle. Makuuhuoneen lattian maalaaminen vaaleanharmaaksi on tällä hetkellä sisustuksessa ykköshaaveeni.

Näkymä eteisen ikkunaan päin. Roikkuva savityö on poikani tekemä ja pikkupöydän alla ja ikkunalaudalla näkyy lehdessäkin mainittuja meren sileäksi hiomia kiviä:)

Lähetin lehteen kuusi kuvaa kodistamme, joista lehden toimitus valitsi juttusarjaan mahtuvat kolme kuvaa. Nämä tässä postauksessa olevat kuvat olivat myös vaihtoehtoina.

Keittiökuvassa näkyy mm. tuo lehdessä mainittu kananmunien säilytysastiana toimiva vanha kakkuvuoka.

Oli tämä lehtijutun tekeminen kyllä innostava ja mielenkiintoinen kokemus. Kiitos Unelmien Talo ja Koti -lehdelle kutsusta ja tästä mahdollisuudesta. Tälläisissä vähän jännissä tunnelmissa ollaan siis tällä kertaa.

Tervetuloa  mahdollisesti lehtijutun myötä ensi kertaa tänne poikkeavat ja tietenkin kaikki te ihanat vakkarilukijat! Olen iloinen teistä kaikista<3

Aurinkoista oloa ja iloa kesäiseen viikkoonne♥

Kaamea kohtalo

Vanhassa villintyneessä puutarhassamme kasvoi syreenien ja juhannusruusun lisäksi enimmäkseen villivadelmaa ja nokkosia ostaessamme talomme. Yksi sinnikäs kasvi kuitenkin nousi kaikkien rikkaruohojen keskeltä, nimittäin pioni.

Minusta se oli kamala kasvi: inhottavat lehdet ja valtava kukinto...minä kun tykkään enemmän siroista kukista. Kitkin sen ensimmäisenä vuonna pois pihaltamme!!!

Seuraavana vuonna se kuitenkin taas kasvoi samalla paikalla. Annoin sen juurineen muistaakseni sisarelleni, joka tyytyväisenä istutti sen omalle pihalleen.

 
Kolmantena kesänä se ilmestyi taas pihallamme - on muuten todella sitkeä yksilö!
Muutamana vuonna vielä jatkoin kasvin inhoamista, mutta sitten mieleni alkoi muuttua: miksei tuo sinnikäs pioni voisi sittenkin kasvaa omalla paikallaan juhannusruusujen seassa.

Vieläkään pioni ei ihan pääse lempparikasvieni joukkoon, mutta iloisena sen olemassaolosta ja ihaillen kuvailin sitä tänne blogiini. Olen huomannut, että blogistaniassa vilisee pionifaneja, joten vähän arveluttaa kertoa tästä pionimme kaameasta kohtalosta:D

Kyllä omat  mieltymykset ja maku voivat tosiaan muuttua vuosien varrella ja aika paljonkin...ainakin omalla kohdallani niin on käynyt tässä ja monessa muussakin asiassa.

"Ei se haittaa, jos joskus onnistuu väärin" -Peppiina 6v.

Ihanan positiivisesti määritelty:)

Siskon mattoproggis

 Sisarellani on ollut hauska kesäprojekti, jonka seurauksena vanhoista farkuista syntyi heidän kesämökilleen uusi matto.

Tarvittiin kasa vanhoja farkkuja, mäntysuopaa ja juuriharja.

 Farkut sisko pesi merivedellä mökin kallioilla...

...ja kuivatti kesäauringossa...

...leikkasi matonkuteiksi...

...keri tällaisiksi ihaniksi kerikisi...

...ja tupsahti meille esittelemään projektiaan...

 ...innostuin kuvailemaan noita söpöjä keriä vähän enemmänkin... 

..muut mattoprojektiin liittyvät kuvat ovatkin siskoni ottamia...

Matonkiuteet kiikutettiin kudonta-asemalle...

...ja nyt matto on valmis levitettäväksi mökin lattialle:) 

Kiitos kuvista ja projektin esittelystä, sisko-kulta<3

Omalla pihallamme juhannusruusut kukkivat juuri sopivasti juhannuksen aikaan. Niiden herkkyys lumoaa<3

Vietämme juhannuksemme perinteisesti veneillen ja ystävien seurassa meren äärellä nauttien. Olemme jo muutaman kerran käyneet pienemmillä venepyrähdyksillä :) Minulle merellä olo saa kesän tuntumaan niin...kesältä!

Keskikesän lumoa ja suloista suvea teille kaikille blogissa pistäytyville♥

Halauksin