Salmiakin voimalla sinapinsävyä valkoiseksi, osa 3

Keittiön katto on ollut aika hurja projekti: hurjin se on sävyltään, mutta myös työmäärältään. Pesun lisäksi on tarvittu kolme kerrosta maalia peittämään tumma sinapinruskea.

Tässä kuva ennen maalausta. Parrun kohdalta näkee, että tulipalo on joskus ollut tosi lähellä, sillä katto on mustunut aika pahasti ja maalit irtoilleet. Tarinaa en tiedä tarkemmin, sillä tämä on tapahtunut ennen meidän suvun saapumista saarelle. Kiva sisustuselementti myös tuo katosta roikkuva kärpäspaperi:D

Työtä on ollut pakko tehdä pitkin kesää aika pienissä erissä, sillä työasento on niin valtavan huono, ja sen vuoksi on tullut ikäviä ylimääräisiä mirgeenipäiviä.

Aloitin itse asiassa urakan jo viime kesänä, jolloin sain maalattua noin kolmasosan katosta. Siitä huolimatta täksi kesäksi hommaa oli kuitenkin ihan tarpeeksi.

Tämän ottivat huomioon myös ihanat lapsemme. He pyrähtivät synttäripäivänäni onnittelemaan minua mökille. Kestotoivelahjani on yhdessäolo, joten parempaa en olisi voinut toivoa. Olihan heillä vielä kassillinen yllätyksiäkin mukana, ja sain kyllä niin nappilahjoja: uudistuvaan mökin keittiöön sopivan vanhan suloisen kahvipurkin ja kotiin vietäväksi Pentikin Halla-sarjan ison kulhon. Tuon sarjan valmistushan on jo lopetettu, joten tämä oli hyvä kirpparilöytö - tarratkin vielä pohjassa:) Huippuna vielä monta askia supersalmiakkia, jonka voimalla saan tehtyä remonttia eteenpäin.

Olin jo ihan onnessani tästä kaikesta, mutta silloinpa nämä kaksi ilmoittivat, että he tulivat maalaamaan  !!  Poikani halusi olla avuksi kattopuolella, tyttäreni aloitti seinänmaalausurakan ja minä teippasin ja hoidin pohjapesut, muonituksen ja suojasin, sillä emme tyhjentäneet huonetta, vaan siirtelin vähän tavaroita ja peittelin huonekalut aina sen alueen alta, jossa maalailtiin. Mieheni ja Hugo puuhasivat ulkotöissä, sillä keittiöön ei olisi enää mahtunut lisää porukkaa puhumattakaan uteliaasta joka paikkaan ehtivästä karvaisesta kuonosta. Meillä oli sitten iloinen ja energinen  talkoopäivä. Katosta jäi enää muutama neliö maalaamatta ja seinänmaalausurakkaakin saatiin aloiteltua.

Rakkauteni hemmotteli minua juhlapäivänäni kukilla...

 ja Hugon kanssa poimimillaan metsämansikoilla sekä...

lupauksella tehdä tällainen vempele mökille - kuvassa siis tekniset piirrustukset. Hmmm...tästä on syytä tehdä ihan oma postauksensa, kunhan se valmistuu kokonaan ja saan napsittua kuvia.

Vihon viimeinen neliö viime viikonloppuna...

...ja valmista tuli !!!

Nyt nämä vanhempieni kattoon virittämät puut nyt tulevat paremmin esiin valkoista kattoa vasten.

 Tässä sama kohta, joka näkyi ennen-kuvassa parru mustuneena.

Kattourakka on saatu loppuun salmiakin voimalla ja poikani avustuksella. Tyttären aloittama seinänmaalausurakka on vasta niin alussa, että siitä kuvia myöhemmin.

Seuraava postaus voisi kyllä vaihteeksi olla jotain muutakin kuin maalausta - se voi kyllä olla vaikeaa, sillä pensseli ja maalipurkki ovat kuuluneet oleellisesti minun kesääni:D
Kiitoshalit ihanalle perheelleni mahtavasta päivästä vielä näin bloginkin välityksellä♥

Kiitokset myös teille kaikille ihanille täällä piipahtaville - saan käynneistänne niin paljon hyvää mieltä ja innostusta. Aurinkoista heinäkuun loppua<3

halauksin

Sisävesisysteemejä ja sinapinsävyjä, osa 2

Maalaushommat mökillä ovat jatkuneet. Innostuin muurin jälkeen maalaamaan vähän pienempää sinapinsävyn aluetta piiloon. 

Kohteena oli tämä kaappi. 

Kaapin sisäosat oli maalattu kirkkaan keltaisiksi.

Tässä kohtaa paukut eivät ihan riittäneet, sillä keltaiset sisäosat jäivät ovien sisäpintaa lukuunottamatta maalaamatta. Vähän harmittaa, mutta kun hommaa on niin valtavasti, on pakko välillä rajata. Kyllähän ne kattilat siellä keltaisissakin sävyissä viihtyvät :)

Yllättävän paljon vaikuttaa jo näiden kahden eli kaapin ja tuon muuriseinän maalaaminen tunnelmaan - tai ehkä enemmänkin omaan mielialaan: tuntuu niin kivalta, kun on saanut jotain aikaiseksi.

Niin ja onhan keittiössä jo monta neliötä sinapinsävyä vaihtunut valkoiseksi.

Tässä vielä ennen-kuva.

Tämä kuva olisi sopinut edellisen postauksen loppuun, mutta nyt vasta sain sen otettua. 

Toinen asia, josta olen huikean onnellinen: meillä on ensimmäistä kertaa sisällä juokseva vesi. Se tulee hanallisesta kuuden litran lasipurkista, jonka ostin jo keväällä. En voinut kuvitellakaan, miten luksusta tuo pieni muutos voikaan tuoda mökkiarkeemme. Laitoin vanhan pikkujakkaran purkin alle, jotta alle mahtuu asettamaan vaikkapa vesilasin. Hanan alle olen sovitellut erilaisia astioita. Olisi kiva löytää tuohon vaikkapa pieni vanha emalivati. Useamman kokeilun jälkeen kelpuutin kaapista löytyneen soikean astian, joka saa ehkä siihen jäädäkin. 

Tässä sisävesisysteemi ennen: vesi oli ämpärissä jakkaran päällä. Onpa kiva päästä tuosta muoviämpäristä eroon. 

Kyllä on ihana saada näin helposti juomavettä tai vaikkapa huuhtaista vihanneksia. Voi tätä onnea ja elämän helppoutta<3 

Minun toimiessa  sisävesimestarina ja -maalarina, rakkauteni on puuhaillut ulkovesisysteemien parissa, mutta niistä lisää myöhemmin, sillä seuraavaksi katseet nostetaan ylöspäin - siis kohti kattoa! 

Edelleen maalaustunnelmissa

Sinapinsävyjä valkoiseksi, osa 1

Nyt on alkanut keittiön remontti 1800-luvun loppupuolella rakennetulla mökillämme. 

. Mökki on ollut vanhempieni ja pitkään aika vähällä käytöllä.  Tavaroista suurin osa on heidän tänne keräämiään aarteita ja mummiloiden peruja. Nyt meidän perhe on alkanut vähitellen kunnostella täällä paikkoja.

Värimaailma on vanhempiani edeltävien omistajien luomaa, pintojen maalaus on ilmeisesti  tehty 1960 ja 1970 luvun vaihteessa. Sävyt ovat eteistilojen tapaan iloisen kirjavat. Vahva sininen lattiassa, keltainen seinissä, ja sinapinsävyä eri voimakkuuksilla huonekaluissa, muurissa ja katossa

Ensimmäisenä halusin kunnostaa keittiön muurin. Teräsharjalla ja skrapalla kaavin irtonaiset maalit irti ja pesin pinnat vielä maalinpesuaineella. Ajattelin, että tässä kohtaa huolellinen pohjatyö kannattaa, sillä keittiössä saattaa pinnoissa olla ruuanlaitosta kertynyttä rasvaa, johon maali ei kunnolla tartu. Muutenhan ole ottanut vähän keveämmän linjan. Usein pelkkä maalipesu on riittänyt pohjatöiksi remontti ja tuunaushommissani.

Kotoa löytyi taas sopivasti maalipurkinpohjia, joilla maalasin muurin harmaaksi. Sävy oli kuitenkin väärä, ihan liian tumma. Harmitti turha työ, mutta maalasin kaiken uudestaan valkoiseksi. Se oli kyllä hyvä valinta, sillä valoisuutta tähän keittiöön kaipaan eniten. Eipä näköjään kamerasta löytynyt kuvaa, jossa ei olisi noita sanomalehtiä liesikuvun päällä ja muutenkin tavarat järjestyksessä. Keittiössä on jatkuva kaaos, sillä siellä ollaan jo seuraavissa kohteissa. Mökillä en ole tehnyt postauksia, joten vähän nämä jutut laahaavat jäljessä.

En tiedä tekevätkö muut bloggarit näin, mutta minä valitsen ensimmäiseksi kuvaksi kuvan, jonka sävymaailma sopii blogiini:) Nytkin piti muuttaa kuva harmaansävyiseksi, jotta vanhan piparimuotin taustalla oleva sinpinväri ei olisi toivottamassa lukijoita tervetulleiksi:D

Halauksin

Las Posadillas- laatikko DIY

Marjojen suhteen olen yleensä melko tarkka valinnoissani: ostan kotimaista ja mielellään vielä läheltä poimittuja marjoja. Tänäänkin on herkuteltu ihanilla kotimaisilla mansikoilla.

Mutta nyt täytyy tunnustaa...että ostin alkukesästä espanjalaisia mansikoita.  Eihän siinä mitään - ihan pedantti ei tarvitse olla periaatteissaan...mutta kun ostin niitä kokonaisen laatikollisen vain saadakseni kivan näköisen puusta tehdyn mansikkalaatikon itselleni...!!!

No tulihan ne mansikat syötyä ja hyviltä maistuivat silloin kotimaista satoa odotellessa, vaikka ostopäätöksn syy olikin vähän arveluttava.

Laatikko on juuri niin hyvä kuin kuvittelinkin: sopivan kokoinen ja tukeva. Aioin ensin maalata sen, mutta teksti alkoikin näyttää kivalta ja päätin ainakin vielä jättää sen tuollaiseksi. Himoitsin lisää laatikoita, sillä olisin halunnut kokeilla, millainen laatikosta tulee tuunattuna. Kotimainen mansikka oli kuitenkin jo saapunut myyntiin, ja sitä myytiin pahvilaatikoissa.

Mutta ei hätää, sillä huomasinkin espanjalaisten kirsikoiden saapuneen valikoimiin juuri samankokoisissa puulaatikoissa!!! Kirsikoita en kuitenkaan ostanut vaan varovasti kyselin saisinko suomalaiset mansikkani tuollaiseen tyhjentyneeseen kirsikkalaatikkoon. Se onnistui:)

Kirsikkalaatikko oli liian räikeä minun makuuni, joten se pääsi maalattavaksi ilman muuta, joten valkoinen maali esiin ja pensseli heilumaan.

Kylkeen olisi voinut laittaa sabluunalla jonkun kivan tekstin ja mietin myös liitutaulutarraetikettiä,  mutta päädyin loppujen lopuksi kuvansiirtoon.

Laatikko on matkustanut kaukaa tänne, joten postileima-aiheinen kuva sopi mielestäni hyvin. Tämä ei myöskään liikaa määritä laatikon tulevaa käyttöä, sillä se on vielä täysin avoin. Laitoin tekstikuvia joka reunalle vähän eri kokoisena ja eritavoin sommiteltuna.

En olekaan pitkään aikaan tehnyt tätä kuvansiirtoa. Paperia irti hieroessani muistin, miksi tämä tekniikka on jäänyt vähemmälle: vaatii nimittäin aika paljon kärsivällisyyttä irroitella ylimääräinen paperi pois siirtyneen tekstin päältä, ja kuva myös rikkoutuu tosi helposti. Kannattaakin käyttää kuvia tai tekstiä, joihin tavallaan sopii chabby-tyyli eli ei haittaa, vaikka jokin kirjain tai kuvio on osittain repaleinen.

Aina nämä hommat eivät ole menneet ihan nappiin, mutta nyt tykkäsin tuloksesta.

Seuraavat laatikot muuten sain ihan vaan kysymällä, ja kyllähän myyjät niitä muutaman siihen mennessä tyhjentyneen antoivatkin. Luit oikein: myyjät monikossa, sillä kävin kaupan molemmilla ulko-ovilla olevilta kahdelta eri myyjältä kyselemässä:D

Edelleen olen kulkenut kojujen ohi tarkkaillen laatikkotilanteita, mutta pahvilaatikot ovat nyt vallanneet myyntitiskin.

Tämä intohimoinen laatikoiden metsästys johtui siitä, että meillä on elokuussa tulossa suvun naisten yhteinen tuunauspäivä. Siellä tehdään noita aikaisemmassa postauksessani nähtyjä liitutauluja ja tuunaillaan puisia hedelmälaatikoita, ja nyt siis myös näitä vähän pienempiä söpöjä  kirsikkalaatikoita.

Niin ja liitutauluja on syntynyt taas lisää:) Rakkauteni sai tehtäväkseen porata kehysten yläosaan pienet reijät, joiden läpi pujottelin ripustusnarun.

Näistä narullisista liitutauluista pidän tähän mennessä tehdyistä eniten. Nyt pitäisi vaan tosissaan alkaa jarruttelemaan tässä hommassa:D

Tuunaamani kirsikkalaatikko etsii vielä käyttötarkoitustaan. Jos muuta en keksi, se saa toimia tarjottimena.

Tässä menneessä kesäsäässä ollut puolensa. Jos olisi hellesää, hamstraisin aurinkoa - nyt vietän lomaa pensseli kädessä mökkiä remontoiden ja esineitä tuunaten... ja mmm...mansikoita syöden eli joka tapauksessa kesästä nauttien:)

Summer hugs&smiles

Rautalangasta vääntäen

Monta vuotta palvelleet vanhat rottinkiset kukkalaatikkomme hajosivat lopullisesti. Irrottelin rautalangat niistä laittaakseni ne metallinkeräykseen. Rautalanka alkoikin näyttää kivan näköiseltä ja oli sopivasti ruostunutta, joten innostuinkin vääntelemään siitä kaikenlaisia kieppuja. Lopulta niistä syntyi koukkuja. 

Erittäin persoonallisia sellaisia, sillä rautalankaa olikin yllättävän hankala saada vääntymään siihen suuntaan, johon halusi. 

Hih, ei taida koukkukaupoille näistä tulla kilpailijaa:D

Nämä rautalankahässäkät kuitenkin löysivät paikkansa...

...nimittäin kasvihuoneesta. Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt sinne kivoja seinäkoukkuja, mutta eipä ole osunut silmiini. 

Haussa on ollut näihin kasvitueksi ostamiini lyhtypidikkeisiin sopivat valkoiset metallikoukut, mutta nyt niitä ehkä ei enää tarvitakaan. 

Noita metallitukia ei ole riittämyt kurkuille, joten kaikenlaiset kepit ja viritykset ovat käytössä.

Haaveenani on ollut ripustaa kaikki lattialla koreissa olevat kasvihuonetarvikkeet pois jaloista ja ainakin tämä kasvilannoitetta sisältävä purkki myös Hugon takia. Purkin olen joskus on tuunannut vanhasta kannellisesta kahvipurkista.

 Yhteen koukkuun ripustin sinkkiämpärin siemenille, siihen olen töpsptellyt sabluunan avulla talomme rakennusvuoden.

.

 Yhdessä korissa on sekalaisia tarvikkeita. 

Tämä muutos ei maksanut mitään, sillä kelpuutin näin ensi hätään ripustettavaksi ihan vaan, mitä nurkista sattui löytymään. Vaihtelen sitten, kun sopivampia löytyy tilalle.

 Samalla tuli siistittyä lattiaa, jonka reunoilta löytyy myös kiviaarteitani. Ne ovat vähän kuin jalkalistana kasvihuoneessa:)

Ripustelin myös pudonneet kristallit kristallikruunun virkaa toimivalle tuunaamalleni kynttelikölle. 

 Nyt vaan odotellaan kurkkujen ja tomaattien kasvua. Ovat aika tavalla myöhässä aikaismpiin vuosiin verrattuna. Sadevettä on sattumoisin riittänyt sadevesisaavistamme kasvihuoneen kasteluun koko kesän ajan - kivahan se on, ettei tarvitse käyttää hanavettä, mutta kyllä nuo kasvit aurinkoa ja lämpöäkin kaipaisivat kuten myös SisustEllen.

Pikkuinen kasvihuoneemme kaipaisi myös uutta maalia pintaansa, mutta tälle kesälle tuo homma ei taida päästä. Maalausurakoita kun on kasaantunut lomalle muutenkin aika tavalla - suurin osa niistä mökillä, ja pienempiä juttuja täällä kotonakin...siispä käpälät irti tietokoneesta ja taas pensselin varteen!

On tämä loma niin ihanaa, kun saa puuhata, mitä mieleen sattuu juolahtamaan:) 

Kesähalauksin