Kaupassa käyntiä kartellessa

Koronaepidemia on tuonut monenlaisia muutoksia elämääni. Työkuviot ovat muuttuneet melkoisesti ja vauhdilla on tullut otettua digiloikkia ja uusia työtapoja sekä päätyössäni että pienessä sivutoimiyrityksessäni. 

Kotiarkeni on itse asiassa muuttunut jo ennen koronaa, sillä äitini jo vuosia sairastama ahlzeimerin tauti on alkanut vaatia yhä enemmän auttamista. Se on vienyt harrastukseni  minimiin eli on vaikuttanut myös blogini aktiivisuuteen, sillä päivittäinen apu ja äidin lukuisat puhelut pitkin päivää vievät yllättävän paljon aikaa ja energiaa, vaikka meitä auttajia on muitakin. 

Paljon on myös asioita, joihin pitää perehtyä: on byrokratiaa, terveysasioita, kaupassa käyntiä, talkkarityötä, laskuja, arjen askareita, kuskaamista, asioista sopimista... 

Äidillä on jo paikka varattuna hoivakotiin, mutta koronan vuoksi muuttoa on jouduttu siirtämään eli tilanne jatkuu nyt toistaiseksi ennallaan. Turvallisinta hänelle on nyt olla kotona, vaikka tämä odottelu arjen haasteita tuokin tullessaan.

Koska toimin siis äitini yhtenä omaishoitajana, joten koronaa täytyy nyt varoa saamasta ja välittämästä.

Käytän huivimaskia äitini luo mennessäni eli pikkuhuivi taitettuna viiteen osaan ja hiuslenkit kuminauhoina. Näitä pikkuhuiveja löytyi isompi kasa kirpparitavaroistani eli pesuun menee isompi satsi kerrallaan. Olen myös harkinnut maskien taittelemista vanhoista lakanakankaan paloista - niitä ainakin saisi keitettyä huolettomasti kattilassa.

 Kaupassa käyntiä vältellessä tulee leivottua enemmän, mutta upeisiin erikoisherkkujen luomisiin paukut eivät nyt ole riittäneet. Enemmänkin leipominen on yksinkertaisesti tarpeiden täyttämistä.

Sämpylät tuli pyöräyteltyä tänäänkin, sillä leipälaatikko ammotti tyhjyyttään. Lisään sämpylätaikinaan jauhojen joukkoon reilusti kaurahiutaleita ja ruisjauhoja ja mitä nyt kaapista sattuu löytymään.

Hurjaan makean nälkään olen kehitellyt pikaratkaisuna kaurakakkupellin eli levittelen koko kaurakakkutaikinan leivinpaperille isoksi levyksi. Olen vähentänyt reseptistä rasvan ja sokerin määrää kolmanneksella, lisännyt reilusti kaakaon määrää ja lisännyt kahvia sen verran, että taikina ei jää kuivaksi. Välillä olen lisännyt kananmunan, mutta en ole sen tarpeellisuudesta ihan varma. 

 Paistamisen jälkeen taittelen tai jaan veitsellä paloiksi. Jos taikina jää veteläksi, pyörittelen sen palloiksi. Eivät niin kuvauksellisia, mutta maistuvat hyviltä ja makeannälkä saa kyytiä.

Vaikka välillä huoli painaa omista rakkaista, nautin kovasti tästä kotoilusta. 

Onnenhetkiä löytyy jokaisesta päivästä - tämä videon kuuntelu on ollut yksi niistä. 

Iloa ja aurinkoa kevääseen teille kaikille ihanille, jotka löytävät tiensä tänne<3

tsemppihalauksin

Talvipäivien hitti: Tuu Mun Kaa

Hiihtolomaviikko jäi vähän lyhyeksi, sillä minulla vapaapäiviä oli vain kahdella päivällä pidennetty viikonloppu.

Lomaseura on supistunut, sillä poika jäi viikonlopuksi opiskelukaupunkiinsa, ja tytär kuuluu niiden 2600 opiskelijan joukkoon, jotka osallistuvat  Raumalla pidettäville SOOLin talvipäiville. Talvipäivien huikean mukaansatempaavan energinen  Tuu Mun Kaa- musiikkivideo on soinut  päässäni omienkin talvi(loma)päivieni ajan:)

 Klikkaa videota, niin saat hyvän mielen energialatauksen.

Minulla näihin päiviin kuului myös talvinen mökkireissu. Täällä on jäätilanne ollut niin haastava, että  tämä oli talven ensimmäinen reissu jäitä pitkin -  näytti vahvasti siltä, että oli myös viimeinen, sillä jää tuntui olevan melko haperaa ja tummaa monissa paikoin. 

Varovaisuus- ja liukkaussyistä kulkuneuvoksemme valikoitui potkukelkka, ja naskalit tietenkin olivat kaulassa merenjäätä ylittäessämme. 

Pääsimme kuitenkin turvallisesti mökkisaareen. 

Mökkipihalla odotti iso yllätys:pihapiirissä oli talvimyrskyissä kaatunut valtava kuusi -  suureksi onneksemme poispäin mökistä, sillä osuessaan rakennukseen tuho olisi kyllä ollut valtava.

Toinen iso yllätys oli, että salissa eikä muissakaan huoneissa ollut lainkaan hiirenpapanoita - ainakaan vielä. Jess, ehkäpä kolojen tiivistely on alkanut tuottaa tulosta:)

Mökkireissun lisäksi talviloman ohjelmassa on ihan parhautta eli kotoilua<3 Ihana puuhata sitä, mistä sattuu innostumaan... ja mehän innostuimme pikkurempasta, jonka ajattelimme valmistuvan minilomani aikana. 

Taidankin laittaa haalarit päälle ja laittaa Tuu Mun Kaa- tunnarin soimaan, niin eiköhän energiat taas riitä maalausurakan jatkamiseen. Tässä vaiheessa projektista ei ole vielä oikein kuvia näytettäväksi, Kummasti alkaa näyttää myös siltä, että jonkin aikaa vielä menee, ennenkuin tästä saa postausta tehtyä:D

Ihania talvipäiviä opiskelijoille ja kaikille teille ihanille♥

toivotellen  

Baddingia ja puddingia

Ihan mahtava viikonlopun aloitus - pääsin katsomaan Lauri Ketosen ohjaaman Badding-musikaalin ensi-iltaa Kulttuurikuppila Brummiin. 

Brummi oli minulle uusi tuttavuus, ja se tarjosi kyllä mukavan rennot puitteet tälle elämykselle. 

Räpsin tähän vain muutaman kuvan ohjelmalehtisestä, sillä en halunnut kameran kanssa heilumalla häiritä omaa ja muiden esitysnautintoa.

Erityisesti pääosan eli Rauli Badding Somerjoen esittäjä Erik Kraemer loisti ja vetosi äänellään, ja koko esitys oli kyllä loppua kohden niin tunteisiin vetoava - ihan vedet pyöri silmissä loppuhuipennuksessa. 

Katsojana sitä myös tarinan seuraamisen lisäksi eläytyy esittäjien onnistumisiin, ja nuo onnistumisen tunteet välittyvät yleisöön. Arvioin yleensäkin kaikkia esityksiä tietynlaisella tunnemittarilla -  hyvä esitys vetoaa tunteisiin. 

No niinhän perjantaina juuri kävikin - suurkiitos Teatteriyhdistys Fakelle ♥

viikonlopun halauksin

J.K. Päätin viime hetkellä siirtää pudding-juttuni seuraavaan postaukseen, joten palataan siihen myöhemmin:)

Homemade body butter and lip balm

Olin niin yllättynyt ja ilahtunut ja onnellinen - en edes löydä sanoja: molemmat lapset salaisuuksissa mukana, kekseliäisyyttä, luonnonmukaisuutta, tuunausta, kotitekoista, kierrätystä, esteettistä, itse tehtyä suurella rakkaudella <3 Voiko enempää toivoa - äitienpäivänä ♥

Ihmettelin kovasti, miksi poikani kuljeskeli sauvasekoittajan kanssa jo perjantaina :D Mitään salaisia herkkuja ei kuitenkaan ilmestynyt kaappeihin. Luulikohan poika, että äitienpäivä on lauantaina..?

Vastaus paljastui sunnuntaina. Lapset olivat viettäneet perjantai-illan sekoitellen yhdessä kotitekoisia voiteita. Sain lahjaksi ihovoidetta ja kahta erimakuista huulirasvaa.

Lupasin jo aikaisemmassa postauksessani, että blogi on hetken aikaa mojito-vapaa, mutta nyt tuo tauko on pakko katkaista, sillä ihovoide ja toinen makuhuulirasvoista on Mojito-nimisiä :D

Myös lemon on lemppari sekä tuoksuna että makuna.

Tytär on tuunannut vanhoista maitopurkkien korkeista pikkurasiat minihuulirasvoille, jotka mahtuvat helposti vaikka taskuun mukaan.

Yhteen rasiaan tarvitaan kahden maitopurkin korkit ja lisäksi purkissa kiinni oleva muoviosa reunat pois leikattuna. Osat vain napsautetaan paikoilleen, ja minipurkki on valmis.  Mahtava idea.

Isommat huulirasvat ovat myös kierrätyspurkkeja - niitä on joskus kannettu kotiin joltain reissulta, jossa aamiaishillot oli pakattu pieniin lasipurkkeihin.

Suurin purkki on maalattu metallinen karkkipurkki.

Tyttären taiteilemaan korttiin sisältyy paljon: kaunis teksti on Dumbo-elokuvan laulusta, jota olen hyräillyt aina, kun on ollut tarve lohduttaa, rauhoittaa, välittää huolehtivaa äidinrakkautta ♥

Lasten tekemää itsetehtyä ihanaa browniekakkua...

johon lorautettiin kermavaahdot päällisiksi. 

Teevalikoima, josta valita paras - minun kohdallani se on lakritsatee.

Onnenhippuja sydämeen pitkäksi aikaa.

 Yritän saada tyttäreltä reseptit voiteista ja kakusta, jotta voin itsekin joskus tehdä samanlaisia ihanuuksia ja ehkä jakaa niitä täälläkin.

Ymmärrätte varmaan, että tämä postaus piti tehdä, vaikka vähän myöhässä onkin. Tämä on samalla kiitos ihanille rakkailleni♥

Viikko sitten tapahtunutta ja yhä hymyilen :)

halauksin

Pitsistä lumihiutaleiksi

Ihana joulun tunnelma viipyilee mielissä edelleen. Tapaninpäivänä rauhoitumme viettämään aikaa oman perheen kesken, ja nyt on pieni hetki viimeistellä ennen joulua aloittamani postaus.

 Niin vaan piti vielä jouluviikollakin kaivaa maalipensseli ja valkoinen maali esiin, sillä joulukoristelaatikosta ei löytynyt tämän vuoden tunnelmiin sopivia kuusenkoristeita.

Kuusemme on ennätyspieni, omalta pihalta napattu väärään paikkaan kasvihuoneen kupeeseen itsestään ilmestynyt  yksilö. Hugon vuoksi päätimme vielä tänäkin jouluna tyytyä pöytäkuuseen. Isot pallot ja könnökset eivät sen hennoille oksille sopineet. 

Haaveilin valkoisista lumihiutaleista pikkukuusemme oksille, ja niitähän se sitten saikin.

Minulla oli kätköissäni wanhaa wirkattua lakanapitsiä, joka valitettavasti oli niin rikkinäistä ja kellastunutta, että sen käyttöä sellaisenaan ei voinut ajatellakaan. Olin säästänyt sitä tuunailua silmällä pitäen. Tuo tuunausinto vaan odotutti itseään ja iski siis vasta muutama päivä ennen joulua.

Leikkasin rikkinäisestä pitsinpalasta mahdollisimman monta isompaa lumihiutaletta ja loput leikkasin  pieniksi lumikiteiksi.

Koska pitsi tosiaan oli muuttunut aikojen saatossa ruskeankeltaiseksi, sutikoin pitsinpalat molemmin puolin valkoisella maalilla. Maali myös jäyksisti pitsiä juuri sopivasti.

Tässä hommassa oli muuten ihan mahtavaa, että olimme ehtineet tuhota muutaman suklaarasian jouluvalmisteluja tehdessämme, sillä konvehtirasian välimuovit ja kotelot olivat ihan parhaita sutikoimis- ja kuivatusalustoja. Pitsit pystyi maalaamaan heti molemmin puolin, eivätkä jääneet suklaalta vapautuneisiin koloihin kiinni. Suosittelen!!!

Vielä langat paikoilleen, ja kuusenkoristelu pääsi vauhtiin.

Rakastan tätä yhdessä puuhailua ja perheen yhdessäoloa kuusen koristelun merkeissä. Perinteisesti avaamme konvehtirasian (tänä jouluna tässä vaiheessa kolmas rasia) ja haluan aina kuunnella saman Mel Tormen joululaulun The Christmas song, joka alkaa sanoilla "Hiljaa leijaa maahan hiutaleet". Löysin siitä nostalgisen vintageversion itse säveltäjän laulamana. Linkki siihen tässä: KLIK tai ehkä onnistuu alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

Näiden sävelien myötä joulun ihaninta yhdessäolon jatkoa teille kaikille♥

jouluhalauksin

Huikeita elämyksiä

Reissasimme lauantaina Helsinkiin koko perheen voimin - tällä kertaa myös pojat siis raahattiin mukaan:) 

Ohjelmassa oli kaupoissa kiertelyä ja ihania makucappuccinoja Starbucksissa...

...ja Tarzan musikaalia. 

Oli kyllä niin tunteisiin vetoava esitys: aivan mahtavat lavasteet, Phil Collinsin ihana musiikki, huipputanssijat ja laulajat ja pääosissa ihan parhaat valinnat: Tarzanina ihana Saska Pulkkinen<3 

Tässä Phil Collinsin versio musikaalisävelmistä.

Esityksessä sai kokea isoja tunteita: naurusta itkuun, varsinkin Tarzanin ja hänen kasvattiäidin yhteinen hetki sai vedet valumaan aika vuolaasti silmistä. Kannattaa mennä katsomaan tätä huikeaa musikaaliesitystä, mikäli lippuja on vielä saatavilla. 

Mukaan reissusta elämysten ja yhdessäolon lisäksi tarttui jotain pientä mm. sisustuslehti ja pikkuradio keittiöön.

 Class Ohlssonilta löytyi edullisia pallokuosisia muffinssivuokia. Nyt siis vaan odotellaan leipomisvimmaa saapuvaksi:)

Kartutin myös muovisten viinilasen kokoelmaamme muutamalla uudella kappaleella - nämä ovat hyviä terassilaseina tai veneessä.

Olin niin päättänyt, että en haali näitä sisustuslehtiä itselleni, koska blogeissa inspiroivaa katseltavaa riittää ihan loputtomiin. 

Mutta kuinkas ollakaan sisustuslehden lukeminen on kuitenkin tämän sunnuntain ohjelmistossa:)

Nämä muutamat sisustuskuvat taltioin kameralleni lehden sivuilta.

Yhdessä koettujen huikeiden elämysten jälkimainingeissa ja sisustuslehden herättämissä unelmointitunnelmissa täällä haaveilee...