Hibiskusjuomaa :)

Perheemme sai tuliaisiksi Egyptistä Hibiskus-teetä:)

Tuo tee on minulle uusi juomaherkku, joten tutkin tietenkin heti netin tiedostoja, ja sieltä löytyi seuraavaa: Hibiskusjuoma tehdään hibiskuksen kuivatuista kukista ja juoma on erittäin suosittu Egyptissä, Meksikossa, Jamaikalla , muissa latinalaisen Amerikan maissa ja myös Italiassa.
 
Hibiskustee on terveysvaikutteista, ja sitä on perinteisesti käytetty verenpaineen ja kolesterolin alentamiseen. Se sisältää C-vitamiinia ja autaa painonhallinnassa estämällä hiilihydraattien imeytymistä.
Oho, eikun juomaan!

Hibiskuksen kukkia laitetaan mukin pohjalle, ja kuuma vesi kaadetaan päälle. Juomaa voi toki nauttia kylmänäkin ja myös nuo kukat voi syödä:) Maistuivat hyviltä!

 
Juoma on tosi hyvää ja kauniin punaista ja sopii kynttilän valossa nautittavaksi:)

Kuivatut hibiskuksen kukat ovat kauniita ja ihanan värisiä.
Niinpä laitoin niitä lasipurkkiin esille:)

 Tuominen lämmittää mieltä - maailmalla matkaaja on ajatellut juuri meitä ja nähnyt vaivaa sen hankkimiseen.
Olipa ilahduttava tuliainen - isot kiitoshalit sen ihanalle tuojalle<3

Miten mukavalta tuntuukaan huomata, että SisustEllen on saanut muutaman uuden lukijan:) Olette kaikki uudet ja vanhat lukijat lämpimästi tervetulleita ♥ 

Tunnelmallista joulukuun odotusta ♥

HerkistEllen

Vietimme tyttäreni kanssa kahden hengen leffaillan ja katsoimme niiiin ihanan elokuvan "The notebook" eli Rakkauden sivut. Leffa vetosi todella tunteisiin, ja itkimme kuin vesiputoukset elokuvan loppuvaiheessa. Huoh, miten romanttista <3 Itkun jälkeen halaismme toisiamme ja nauroimme itseämme.
 Miten yhdistävää onkaan kokea yhdessä samanlaisia tunne-elämyksiä. 
(Postauksen kuvat ovat tyttäreni ottamia.)

 Olen muutenkin ollut pidemmän aikaa herkällä päällä.  Laitankin tähän linkiksi iki-ihanan "Elämän junamatka"- kuvasarjan, joka saa aina vaan vedet pyörimään silmissäni....joten herkimmät lukijat varatkaa nenäliinoja ennen klikkausta!

(Isommaksi kuvasarjan saa napsauttamalla oikeassa alakulmassa olevasta fullscreenistä.)
 

...and the same in english: Life On The Train...

Nautitaan rakkaistamme, jotka saamme pitää lähellämme ja niistäkin,  
joita emme lähellä jostain syystä voi pitää.  

Kiitoshaleja teille kaikille, 
jotka olette matkakumppaneinani elämänjunamatkallani livenä ja täällä virtuaalimaailmassa - olen onnellinen 
teistä jokaisesta <3

Makasiini

Kävin ensimmäistä kertaa ihastuttavassa sisustusputiikissa Verhoomo & Sisustuspuoti Makasiinissa.

Se sijaitsee Raumalla Vanhassa Raumassa kirjailija Unto Koskelan syntymäkodissa. Vanha Rauma on kyllä sisustajan onnela - siellä on ihania sisustus- ym. putiikkeja vaikka millä mitalla kauniissa ja ainutlaatuisessa Unescon maailmanperintökohteessa

Putiikissa on myytävänä uutta ja vanhaa tavaraa, käsitöitä ja verhoilupalvelua.
 Tästä sävymaailmasta pidän kovasti <3

Ihania pieniä ja isoja peltitaloja on esillä kokonainen hyllyllinen.

Ostelin putiikista aivan ihania juttuja, mutta en voi paljastaa niitä vielä, sillä aion antaa ne joululahjaksi!

Tänne täytyy ehdottomasti tulla uudestaan ..... varsinkin, kun mieltäni jäi vaivaamaan rustiikkinen lamppu , jota en vielä ostanut (valitettavasti siitä yksilöstä ei ole kuvaa). 

Olen välillä niin kovin hidas tekemään päätöksiä...

Mikäli marraskuun pimeys masentaa, sytytellään kynttilöitä ja yritetään keskittyä positiivisiin asioihin.

"Olen joskus ollut kaamean, epätoivoisen,
äkillisen alakuloinen,
mutta siltikin tiedän aivan varmasti,
että pelkkä elossaolo on jotakin mahtavaa"
- Agatha Christie



Oli mukava saada palautetta edellisestä postauksesta. 
Ehkäpä joku muukin toteuttaa idean sukupuusta - siitä tulisi kyllä tosi hyvä mieli:) 

Kiitos kaikista käynneistänne ja kommenteistanne, niitä on aina niin ihana lueskella♥

Sukupuu

Vietimme reilu viikko sitten mieheni äidin syntymäpäiväjuhlia. 
 Haimme mummin kotoa ja veimme katsomaan hänen lapsuuden kotejaan, ja päivänsankari sai kertoa meille niistä tarinoita. Vanhoja juttuja ja suvun historiaa oli mukava kuunnella.

Mummin ensimmäinen koti

Ajeluretkemme päättyi suvun huvilan terassille, jossa kohotimme onnittelumaljat ja pidimme yhteispuheen niin, että jokainen sanoi vuorollaan jotain kaunista päivänsankarille. Maljojen jälkeen oli juhlalounas ihanassa ruokapaikassa ja sen jälkeen lahjojen ojennus ja kahvit mummilassa.

Perheemme antoi lahjaksi tuon suvun huvilan vanhat piirustukset kehystettynä tauluksi. Nykyisessä huvilassa ei ole enää jäljellä kaikkia noita ihania koristeellisia yksityiskohtia, ja koko huvilan kohtalo on vaakalaudalla.

Toisena lahjana oli sukupuu, jonka oksille on ripustettu lasten ja lastenlasten talviset lapsuuskuvat. Sukupuu on peikonpähkinän oksa, joka upotettiin huvilan rannasta haettuun hiekkaan. Oksa ei oikein tahtonut pysyä pystyssä, joten mieheni valoi siihen pienen sementtituen.

  Jostain syystä lapsuuden valokuvien skannaukset eivät oikein onnistuneet. Niinpä otin vanhoista kuvista valokuvat, siirsin ne näin koneelle käsiteltäviksi ja tulostin ne seepianvärisinä. 

  
Kuvien alle laitoin pahvit ja väliin valkoista ohutta mulperipaperia. 
 Reijät nahkareijittäjällä ja narut paikoilleen. 

 
Puuhun on tarkoitus vielä lisätä mummin ja vaarin kuvat jälkeenpäin, sillä emme onnistuneet saamaan niitä salaa ennen juhlaa. 

Yhdessä koettu on kuin aarrearkku,

josta voi yhä uudelleen ja uudelleen

ammentaa voimaa,

iloa ja elämänrikkautta.”

…ja sitä yhdessä koettua on

onneksemme tosi paljon!

Rakkaalle Leena-mummille

syntymäpäivähaleja  ja onnitteluja !

 Lahja oli onnistunut ja kovin mieluinen sukurakkaalle mummille. Annoimme samanlaisen lahjan myös mummulle hänen täyttäessään aikaisemmin tasavuosia.

Minä ja mieheni ♥

Oikein ihanaa viikkoa teille kaikille♥

Isänpäivähaleja♥

Isänpäivän aamuna tämän perheen iskä heräsi aamulla onnittelulauluihin. Nautimme koko perhe aamupalaa picnic-meiningillä sankarin seurana hänen sängyssään.  

Nuoret keksivät antaa isänpäivälahjaksi lahjakortin elokuviin katsomaan laatuseurassa (lapset ja iskä) sitä ainoaa Bond-leffaa, jota hän ei ole vielä nähnyt:)

 Lisäksi annoimme muutaman erikoisherkun: tyrnisuklaata, suklaavolkkareita ja intiaanilakritsia, joista ei enää kyllä elokuviin saakka taida riittää...

Oikein hyvää isänpäivää

ja haleja kaikille♥

Kaakelimaalausta

Olen siirtänyt tätä hommaa kuukausikaupalla osittain ajanpuutteen ja saamattomuuden vuoksi ja osittain, koska rohkeuteni ei ole riittänyt. Ostin jo kesän alussa maalipurkin, ja maali olikin niin kallista, että pakko hommaan olisi jossain vaiheessa tartuttava . . .

Nyt puhutaan siis keittiön kaakelien maalauksesta!

Aikaisemmin keittiössämme oli paljon sinistä, joka on vähitellen vaihtunut valkoisen ja puunruskeaan sävyihin. Jäljellä ovat enää olleet siniset kaakelit hellan takana, ja sieltä ne ovat todella hyppänneet silmille, koska muut sävyt huoneessa ovat vaaleita.

Olen haaveillut uusista kaakeleista, mutta uusiminen olisi vaatinut myös muuratun hellojen välissä olevan seinämän  purkamista, joten maalaaminen kuullosti aika tavalla helpommalta urakalta. Maalauksen mahdollinen epännistuminen kuitenkin jännitti minua . . . ja myös miestäni:)

Siniset kaakelit ennen maalausta. . .

Perheen syysloma oli ihana siitä, että emme tehneet mitään suunnitelmia, vaan puuhailimme sitä, mistä satuimme innostumaan . . . ja minä innostuin kaakelimaalista - vihdoinkin!!!

Alkuvalmisteluihin meni paljon aikaa, sillä kaakeleissa oli paljon piintynyttä likaa, jota hankasin maalipesuaineella, joka taas puolestaan piti pestä huolellisesti pois. Seuraavana päivänä käyttelin maalarinteippiä ja sanomalehteä suojauksiin ja vedin ensimmäisen kerroksen maalia. 

Kahden maalauskerroksen jälkeen . . .

Maalaamisen haasteita oli nopeasti kuivuva maali ja valumat. Korjailin niitä seuraavana päivänä tärpätillä hinkaten, mikä osoittautuikin ihan hyväksi menetelmäksi. Tarvittiin toinen maalikerros peittämään sinisen sävyt ja korjailin maalauksiani osittain vielä kolmannellakin kerroksella. Jokaisen maalauskerran jälkeen piti odottaa kuivumista seuraavaan päivään.

Mutta nyt homma on tehty! Vielä en ole tottunut tuohon ihanuuteen, vaan tunnen joka kerran keittiöön tullessani huimaa iloa muutoksesta <3

Toivottavasti maali kestää kuumuutta, sillä puuhella on päivittäin käytössä ruuan laitossa ja lämmön lähteenä, joten kaakelit lämpenevät kyllä melkoisesti.

Osan sisustustavaroista asettelin vanhoille paikoilleen kuten kummitytön tekemä lusikkariipus, pikkusiskolta joululahjaksi tullut ihana sinkkinen kyntilänjalka ja ystäväperheeltä saatu tulitikkuaski.
Tietenkin jotain uuttakin piti keksiä.

Löysin kätköistäni äidiltäni saaman vanhan puisen kangasmitan, jonka laitoin seinäkoukkujen väliin.

Näin sain aikaisemmin keittiökaappien välitilassa olleen rottinkikoritelineen roikkumaan puuhellan yläpuolelle. Mieheni on meillä turvallisuusvastaava, ja hänen mielestään viritykseni oli turvallinen :)

Haaveilen isosta sisustustarratekstistä sähköhellan yläpuolelle, mutta mahtaakohan sitä voida laittaa kaakelien ja saumojen yli - onkohan kenelläkään kokemusta tällaisesta?


Viikonloppuna olleet ihanan anoppini syntymäpäiväjuhlat sujuivat hyvin, ja hän oli niin onnellinen saamistaan lahjoista, että ajattelin laittaa niistä myöhemmin kuvia tänne blogiinkin.

Positiivista oloa ja iloa viikkoonne♥