Pipari-cocktailtikkuja ja -tikkareita

Tänä vuonna kehittelin uusia ideoita piparilahjoiksi: piparitikkareita ja piparicocktailtikkuja.

Piparitikkareita en ole itse aikaisemmin tehnyt, mutta nähnyt niitä muiden tekeminä. Käytin tikkuna puolikasta puista grillitikkua.

Tikkarit koristelin aika pelkistetysti valkoisella kuorrutteella.

Näitä käärittin lahjoiksi tänä vuonna kaikille lapsille, ja he saivat myös lahjakortin luistinten terotukseen.  Siispä lähes aineettomia lahjoja:) Rakkauteni on tullut hankkineeksi meille teroituskoneen toimiessaan aikoinaan pojan jääkiekkojoukkueen huoltajana. Nyt hyödynnämme konettamme teroitellen tuttujen luistimia.
Vinvink lähiseudun teroitusta kaipaavien luistinten omistajat:) 

Aikuiset saivat lahjaksi cocktailpiparitikkuja, jotka ideoin ihan omasta päästä - en ainakaan googlettamalla löytänyt vastaavaa ideaa. Käytin sisareltani lahjaksi saamiani pikkuruisia piparimuotteja ja cocktail-tikkuja.

Tikun työnsin pipariin ennen paistamista, ja se pysyi tosi hyvin paikallaan paistamisen jälkeen. 

Näitä voi käyttää jälkiruokien, kakkujen, kuppikakkujen tms. koristeluun tai piparitikkuun voi pujotella vaikka sulkaata tms. herkkua.

Pipari-cocktailtikut pussitin pieniin sellofaanipusseihin ja niittasin taitetun tekstipaperin kanssa kiinni.

Pipari-cocktailtikut olivat jo testikäytössä jouluna. Leikkasin  minikokoisia porkkanakakkupaloja, sujautin piparitikkuun ananaskirsikan ja tarjosin uutena pikkuherkkuna joulupöydässä.

Osa pikkupipareista päätyi purnukoihin - kaikki isommat onkin jo syöty, mutta nämä yritetään säästää loppiaisherkuiksi.

Omien lasten lahjapaketteihin innostuin tänä jouluna kirjoittelemaan vinkkejä lahjan sisällöstä.

Lapsuuden jouluista on yksi jäänyt erityisesti mieleen: isäni lisäsi joulun odotuksen jännitystä kertoessaan hankkineensa meille lapsille lahjaksi vempeleen. Hän antoi muitakin vinkkejä, ja me yritimme arvailla lahjan sisältöä hypistellen vaatehuoneeseen ilmestynyttä pakettia. Salaisuus säilyi kuitenkin jouluun saakka, ja kaikkien suureksi yllätykseksi saimme sinä jouluna yhteiseksi lahjaksi mikroskoopin. Siitä saakka tuo vempele-sana on ollut käytössämme monessa eri tilanteessa.

Tänä jouluna molemmat lapset saivat lahjaksi lahjan saajalle sopivan vempeleen, joka ei kylläkään tällä kertaa ollut mikroskooppi:D Toivottavasti sain paluteltua heille pienen häivähdyksen joulunodotuksen tunnelmia lapsuuden joulusta<3

Nyt ajatukset alkavat kuitenkin siirtyä vuodenvaihteen tunnelmiin: ystäväjoukkomme saapuu meille vuoden vaihdetta juhlistamaan.

Olemme luvanneet uusia perinteeksi muodostuneen uuden vuoden menun, ja ideointi on vielä pahasti kesken, ja tämä yllä oleva joulumenu taitaisi olla liian yksipuolinen:D

Varmuuden vuoksi toivottelenkin jo nyt mukavaa vuoden vaihdetta kaikille täällä kävijöille♥

Lämpimin ajatuksin

Niin ja muuten olen aloittelemassa Instagramin käyttöä, joten tervetuloa sinnekin piipahtamaan!

Pitsistä lumihiutaleiksi

Ihana joulun tunnelma viipyilee mielissä edelleen. Tapaninpäivänä rauhoitumme viettämään aikaa oman perheen kesken, ja nyt on pieni hetki viimeistellä ennen joulua aloittamani postaus.

 Niin vaan piti vielä jouluviikollakin kaivaa maalipensseli ja valkoinen maali esiin, sillä joulukoristelaatikosta ei löytynyt tämän vuoden tunnelmiin sopivia kuusenkoristeita.

Kuusemme on ennätyspieni, omalta pihalta napattu väärään paikkaan kasvihuoneen kupeeseen itsestään ilmestynyt  yksilö. Hugon vuoksi päätimme vielä tänäkin jouluna tyytyä pöytäkuuseen. Isot pallot ja könnökset eivät sen hennoille oksille sopineet. 

Haaveilin valkoisista lumihiutaleista pikkukuusemme oksille, ja niitähän se sitten saikin.

Minulla oli kätköissäni wanhaa wirkattua lakanapitsiä, joka valitettavasti oli niin rikkinäistä ja kellastunutta, että sen käyttöä sellaisenaan ei voinut ajatellakaan. Olin säästänyt sitä tuunailua silmällä pitäen. Tuo tuunausinto vaan odotutti itseään ja iski siis vasta muutama päivä ennen joulua.

Leikkasin rikkinäisestä pitsinpalasta mahdollisimman monta isompaa lumihiutaletta ja loput leikkasin  pieniksi lumikiteiksi.

Koska pitsi tosiaan oli muuttunut aikojen saatossa ruskeankeltaiseksi, sutikoin pitsinpalat molemmin puolin valkoisella maalilla. Maali myös jäyksisti pitsiä juuri sopivasti.

Tässä hommassa oli muuten ihan mahtavaa, että olimme ehtineet tuhota muutaman suklaarasian jouluvalmisteluja tehdessämme, sillä konvehtirasian välimuovit ja kotelot olivat ihan parhaita sutikoimis- ja kuivatusalustoja. Pitsit pystyi maalaamaan heti molemmin puolin, eivätkä jääneet suklaalta vapautuneisiin koloihin kiinni. Suosittelen!!!

Vielä langat paikoilleen, ja kuusenkoristelu pääsi vauhtiin.

Rakastan tätä yhdessä puuhailua ja perheen yhdessäoloa kuusen koristelun merkeissä. Perinteisesti avaamme konvehtirasian (tänä jouluna tässä vaiheessa kolmas rasia) ja haluan aina kuunnella saman Mel Tormen joululaulun The Christmas song, joka alkaa sanoilla "Hiljaa leijaa maahan hiutaleet". Löysin siitä nostalgisen vintageversion itse säveltäjän laulamana. Linkki siihen tässä: KLIK tai ehkä onnistuu alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

Näiden sävelien myötä joulun ihaninta yhdessäolon jatkoa teille kaikille♥

jouluhalauksin

Joulun taikaa ♥

Joulun taikaa, ihanaa aikaa teille kaikille♥

Lämpimin jouluhalauksin

Pipariperinteitä

Meillä piparileipojaiset kuuluvat yksiin mukavimmista jouluvalmisteluista. Olen istuttanut lapset ihan syöttötuoli-ikäisestä keittiön pöydän ääreen tonttulakki päässä ihmettelemään taikinan tekoa, leipomista ja taikinan maistelua. Olemme joka joulu myös tehneet piparitalon.

Perinteet kantavat, sillä jo monena vuonna piparitalon luomisesta ovat vastanneet lapset. Erityisesti tämä homma on innostanut tytärtäni, joka tänäkin vuonna loi tämän hänen itsensä ottamissaan kuvissa näkyvän ihanan luomuksen. 

Tänä vuonna sinivalkoinen sävytys ja räystäillä tippuvat jääpuikot ovat uusia tuulahduksia, samoin tuo talon alaosaa kiertävä ruudutus. Uutta on myös pieni kuisti, joka näyttääkin tosi suloiselta.

Kiitos tyttärelleni näistä ihanista kuvista♥

Itse tein leipojaisissa taas joitain pieniä piparilahjoja. Tekisikin niin kovasti mieli laittaa niistä jo nyt kuvia tänne muidenkin nähtäviksi - lueskelenhan itsekin muiden blogeja etsiskellen uusia kivoja joululahjaideoita. 

Hankaluutena on kuitenkin salaisuuden paljastuminen lahjojen saajille liian aikaisin.  Miten oikein ratkaisisin tämän jouluisen postauspulmani? 

Joulumielellä♥

Wanhoja aarteita ja uusia löytöjä

Postattavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta suma seisoo. On nimittäin vähän onnetonta tämä valokuvien ottaminen tässä jatkuvassa pimeydessä. Kun töistä tulee kotiin, ei kauniin sävyisten kuvien ottaminen minijärkkärilläni enää tahdo onnistua. 

Hmmmm...taidan olla liian tarkka, mutta tekee niin mieli kuvata ihanat löytöni Vanha-Vanton reissultani niin, että putiikin lumous välittyy muillekin:)

 No sain kuitenkin räpsittyä muutaman kuvan viikonlopun keskipäivän valossa. 

Ihastuin muun muassa Ib Laursenin tuotteisiin tosi paljon. 

Niistä mukaani nappasin kaksi kuppia ja saippuatelineen. 

Emaliset löytöni löytävät näillä näkymin paikkansa mökiltä. 

Tunnelma emalipintaisissa esineissä on vanhaan mökkimiljööseemme sopiva.

Vanha-Vantosta jäi käteen myös metallinen kuluneen valkoiseksi maalattu Jeanne d`arc living pannualunen, joka jää puolestaan kotikäyttöön. Tekstiservettipaketti oli myös ihan pakko saada. 

Tässä servettien teksti näkyy vähän paremmin. Välillä käy niin, etten meinaa malttaa käyttää hankkimiani servettejä. Nämä sopisivat kyllä tosi hyvin myös kuvansiirtomateriaaliksi.

Päätin vihdoinkin tutustua myös Jeanne d`arc living Vintage-maaleihin, ja nyt minulla on pienet purkilliset antiikinvalkoista ja helmenharmaata kalkkimaalia.

Kaksi kivaa tuunausideaa muhii jo päässä, joista toinen pitäisi tehdä vielä ennen joulua. 

Vanha-Vanton Antiikkikellarisssa oli kyllä niin omanlainen tunnelma. Siellä(kin) viipyilin pitkään ihastellen kaikkea vanhaa.

Pikkuisen kolhiintunut tarjotin sai sydämeni sulamaan. Se sopii tunnelmaltaan kotiimme ja käyttöä löytyy varmasti. 

 Sitä vastoin tämä antiikkinen muotti taitaa päästä lähinnä sisustusesineeksi. En huomannut kysyä sen varsinaista käyttötarkoitusta - nappasin vaan onnellisena sen mukaani.

Se on n. 7 cm korkea ja halkaisija kannen kohdalla n. 6 cm - siis aika pikkuinen. Otan mielelläni vastaan tietoa tuosta pikkuesineestä teiltä lukijoilta !

Kiitios teille taas lukuisista käynneistänne blogissani ja kommenteistanne edelliseen postaukseen<3 Suurkiitokset vielä uudestaan myös Vanha-Vanton väelle inspiroivista hetkistä tunnelmallisessa sisutusmiljöössä♥ Tässä vielä linkki putiikin sivuille, KLIK!

Nyt käytän loppupäivän joulusalaisuuksien parissa näperrellen, ja toivottelenkin teille kaikille ihanille iloa ja intoa jouluisiin valmisteluihinne<3

With big hugs&smiles