"Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista"

”Unelmointi on mahdollisuuksien punnitsemista”

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Tällainen päivä tänään



Arvaatte varmaan kuvísta, mitä ohjelmaa synttärisankarin päivään aurinkoisten lenkkipolkujen lisäksi on kuulunut:)




Miten tämäkin perheenjäsen voi ollakaan niin rakas <3


Hyvää koiranpäiväiltaa muillekin karvatassuille!

halauksin

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kaupassa käyntiä kartellessa


Koronaepidemia on tuonut monenlaisia muutoksia elämääni. Työkuviot ovat muuttuneet melkoisesti ja vauhdilla on tullut otettua digiloikkia ja uusia työtapoja sekä päätyössäni että pienessä sivutoimiyrityksessäni. 


Kotiarkeni on itse asiassa muuttunut jo ennen koronaa, sillä äitini jo vuosia sairastama ahlzeimerin tauti on alkanut vaatia yhä enemmän auttamista. Se on vienyt harrastukseni  minimiin eli on vaikuttanut myös blogini aktiivisuuteen, sillä päivittäinen apu ja äidin lukuisat puhelut pitkin päivää vievät yllättävän paljon aikaa ja energiaa, vaikka meitä auttajia on muitakin. 

Paljon on myös asioita, joihin pitää perehtyä: on byrokratiaa, terveysasioita, kaupassa käyntiä, talkkarityötä, laskuja, arjen askareita, kuskaamista, asioista sopimista... 


Äidillä on jo paikka varattuna hoivakotiin, mutta koronan vuoksi muuttoa on jouduttu siirtämään eli tilanne jatkuu nyt toistaiseksi ennallaan. Turvallisinta hänelle on nyt olla kotona, vaikka tämä odottelu arjen haasteita tuokin tullessaan.

Koska toimin siis äitini yhtenä omaishoitajana, joten koronaa täytyy nyt varoa saamasta ja välittämästä.


Käytän huivimaskia äitini luo mennessäni eli pikkuhuivi taitettuna viiteen osaan ja hiuslenkit kuminauhoina. Näitä pikkuhuiveja löytyi isompi kasa kirpparitavaroistani eli pesuun menee isompi satsi kerrallaan. Olen myös harkinnut maskien taittelemista vanhoista lakanakankaan paloista - niitä ainakin saisi keitettyä huolettomasti kattilassa.


 Kaupassa käyntiä vältellessä tulee leivottua enemmän, mutta upeisiin erikoisherkkujen luomisiin paukut eivät nyt ole riittäneet. Enemmänkin leipominen on yksinkertaisesti tarpeiden täyttämistä.


Sämpylät tuli pyöräyteltyä tänäänkin, sillä leipälaatikko ammotti tyhjyyttään. Lisään sämpylätaikinaan jauhojen joukkoon reilusti kaurahiutaleita ja ruisjauhoja ja mitä nyt kaapista sattuu löytymään.


Hurjaan makean nälkään olen kehitellyt pikaratkaisuna kaurakakkupellin eli levittelen koko kaurakakkutaikinan leivinpaperille isoksi levyksi. Olen vähentänyt reseptistä rasvan ja sokerin määrää kolmanneksella, lisännyt reilusti kaakaon määrää ja lisännyt kahvia sen verran, että taikina ei jää kuivaksi. Välillä olen lisännyt kananmunan, mutta en ole sen tarpeellisuudesta ihan varma. 

 Paistamisen jälkeen taittelen tai jaan veitsellä paloiksi. Jos taikina jää veteläksi, pyörittelen sen palloiksi. Eivät niin kuvauksellisia, mutta maistuvat hyviltä ja makeannälkä saa kyytiä.


Vaikka välillä huoli painaa omista rakkaista, nautin kovasti tästä kotoilusta. 

Onnenhetkiä löytyy jokaisesta päivästä - tämä videon kuuntelu on ollut yksi niistä. 


Iloa ja aurinkoa kevääseen teille kaikille ihanille, jotka löytävät tiensä tänne<3

tsemppihalauksin