Helmenharmaata pintaa

Viime viikonloppuna kesämökin sain seinien maalausurakan päätökseen. 

Tavarat ovat vielä hujan hajan, mutta innoissani kuvailin jo uutta seinäpintaa. 

Maalina käytin Country French-maalia, joka on suomalainen ekologinen ja luonnonmukainen innovaatio. Maali on pakattu ihaniin pahvilaatikoihin jauheen muodossa ja maalia tarvitessa jauheeseen lisätään vesi. Sävyksi mökkikeittiöömme valitsin  helmenharmaan.

Veden ja maalijauheen sekoitukseen kannattaa satsata.

Autotallin kätköistä löytyi näin ihastuttava sähkövatkain, jonka rakkauteni on saanut joskus aikoja sitten mummoltaan. Ihastuin siihen kovasti ja harmittelin sen päätymistä remonttikäyttöön. Se on minusta niin retro, ja sille olisi ollut käyttöä meillä ihan keittiöpuuhissakin. No, ehkäpä sen voisi joskus kunnostaa. Nyt se kuitenkin sekoitteli tosi pätevänä maalini ihanan sileäksi. Maali on vesiliukoista ja helposti puhdistettavissa, joten ainakin näistä maalinroiskeista koneen saa helposti putsattua.

Koko urakassa isoin työ oli pestä seinät. Maalaaminen olikin sitten paljon kivampi urakka. Valmistaja suosittelee siveltimen käyttöä, mutta päätin kuitenkin käyttää telaa - ehkäpä tästä syystä jouduin maalaamaan pinnat useampaan kertaan tai sitten pohjaväri oli vain niin hurja: pesun jälkeen seinän sävy oli nimittäin tosi kirkkaankeltainen.

Tässä yllä olevassa "ennen"-kuvassa keltainen näyttää jostain syystä kylläkin aika vaalealta.

Kuten "jälkeen"-kuvastä näkyy, keltainen saatiin kuitenkin kukistettua sinnikkyydellä ja naisenergialla. Tähän seinien maalausurakkaan osallistui lisäkseni myös ihana tyttäreni<3

Tässä urakka oli puolessa välissä, ja oikealla seinä odotteli vielä käsittelyä.

Olen kyllä tosi ihastunut tähän maaliin, sillä sen mattapinta antaa paljon anteeksi, joten se oli ihan nappivalinta tähän vähän epätasaiseen ja muhkuraiseen pinkopahviin. Mielestäni seinät näyttävät nyt paljon tasaisemmilta kuin keltaisen kiiltävämmän pinnan aikaan. Myös pienet maalausvirheet oli helppo korjata, eikä niitä maalin kuivuttua erottanut pinnasta.

Maalattu pinta ei kuitenkaan kestä kovaa hankausta, joten toivottavasti osataan olla liikoja roiskimatta ja kevyt pyyhkiminen toivottavasti riittää. Kyllähän keittiöissä käytetään tapettiakin, joka saattaa olla myös arka rajummalle pyyhkimiselle. 

Tuo lipasto on muuten se viimeinen sinapinsävyinen pinta koko mökissä - se on haaveissa saada maalatuksi valkoiseksi. Päällä olevat tavarat ovat tässä vaiheessa vain säilytyksessä. Varsinainen sisustaminen on vielä edessä.

Tänne yli satavuotiaan mökin seinille vanhan ajan perinteinen maali on todella nappivalinta. Se on myös turvallista, eikä maalatessa ilmaan haihdu mitään haitallisia aineita. Tuoksu on tosi mieto ja olin aistivani mustikan tuoksua seiniä telatessa. Country French-maali on hengittävää ja pidän kovasti valmiin pinnan mattaisesta, aavistuksen rouheisesta pinnasta.

Tältä näytti sama kuvakulma ennen katon ja seinien maalausta. 

Tässä vielä toinen  kuvapari:

..hellanurkkaus ennen...

... ja nyt!

Nuo ennen-kuvat ovat ihan aarteita - sitä huomaa itsekin paremmin aikaan saadun muutoksen.

Mökkikeittiön remppaurakka ei kuitenkaan ole vielä päätöksessään. Aikaisemmin mainitsemani lipaston kunnostamisen lisäksi haaveilen vielä lattian maalaamisesta, joten eipä ole tekemisestä minkäänlaista puutetta:D

Tunnelmallista venetsialaisviikonloppua<3

halauksin 

Seinämaali saatu blogiyhteistyönä  - kiitos Country Frenchille tästä arvokkaasta mahdollisuudesta testata maaleja. Suosittelen piipahtamaan heidän kotisivuillaan ihastelemassa kauniita sävyjä ja tutustumassa tarkemmin tuotteiden ominaisuuksiin, KLIK. 

Yhteinen tuunailupäivä

Yhteinen kuuden hengen tuunailupäivämme on saatu pidettyä.  Pääartikkelimme olivat puulatikot, joita olen hakenut marjanmyyjiltä ja kaupoista, mutta kaikki olivat ottaneet mukaansa muutakin maalattavaa. Tämä päivähän liittyi antamme lahjaan, jossa yhtenä osana oli since 1965-tuotteiden "lanseeraus". Oli kyllä aika vitsikästä matkustaa 1,5 tuntia ja raahata puulaatikoita edestakaisin, mutta yhdessä oleminenhan tässä oli se juttu:)

Lahjan saaja tekikin logon omasta syntymävuodestaan, ja me muut muunlaisia logoja.

Itse tein sabluunan, jossa on talomme rakennusvuosi. Tätä suunnittelen käyttäväni myöhemmin muissakin tuunailuissani.

Päivä oli oikeastaan Country French- teemainen, sillä kaikki olimme hankkineet näitä eri värisiä jauhemaaleja ja lainailimme toisillemme omista sävyistämme logojen töpsöttelyyn. Itselläni oli valkoinen paketti, jonka sain blogiyhteistyön merkeissä Country Frenchiltä. Tämä ekologinen ja turvallinen maali on minulle entuudestaan tuttua, mutta muut kokeilivat sitä ensimmäistä kertaa ja tuntuivat ihastuvan kovasti sen kauniiseen mattapintaiseen jälkeen.

 Teimme jauhemaalista sekoituksia 1 osa maalijauhetta ja 2 osaa vettä. Valmistaja kylläkin suosittelee sekoittamaan koko pussin sisällön 6 dl vettä, mutta emme olisi saaneet millään kulumaan sellaista maalimäärää näissä talkoissa, ja tuo sekoitussuhde toimi oikein hyvin, ja jälki on ihanaa. Maalia täytyy vain muistaa sekoittaa tosi hyvin sekä valmistettaessa että välillä maalauksien lomassakin. Hankin kirpparilta vispilän varta vasten tähän hommaan, jotta maaliin ei jäisi jauhekokkareita.

Sain tehtyä näillä turvallisilla maaleilla tuunatun laatikon, jonka ajattelin ottaa käyttöön kuinkas muutenkaan - hedelmälaatikoksi keittiöön. Tämä ajatus taisi alunperin tulla Kotona Annin kanssa- blogista.

Ups, hedelmiä sattui kuvaushetkellä olla aika niukasti:D En myöskään voinut ottaa enää ennen-kuvaa, sillä edellinen rottinkinen hedelmäkori löysi 50 sentillä uuden kodin kirppariviikonloppunamme.

Hedelmälaatikot saivat nyt käsittelyssämme uuden elämän - muutenhan ne olisivat todennäköisesti menneet poltettavaksi. Minua jotenkin innostaa tosi paljon juuri tällainen tuunausmuoto, joka muuttaa hylätyn tavaran käyttökelpoiseksi. Laatikoita jäi vielä jonkun verran, joten ehkäpä tuunailen näitä vielä lisää jonain päivänä.

Tässä vielä kuva päivän omasta urakastani ennen tuunausta. Nuo taulutelineet löytyivät spr:n kirppikseltä muistaakseni 50 snt/kpl. Sattuivat olemaan samanmallisia. Taas tuli hankittua muutama niihin sopiva kehyskin. Niitä suunnittelen käyttäväni juhlakattauksissa menu-kyltteinä tai sitten ihan vaan taulutelineinä. Niin ja voihan niistä vaikka tehdä liitutaulujakin:D

Pikkulaatikko pääsi siis keittiöön, mutta isompi odottaa vielä käyttötarkoitustaan.

Eiköhän senkin jollain romppeella täyty.

No niin, näin päästiinkin siis takaisin maalauspostausten pariin:)

Töiden alkaminen on vienyt harmittavasti aikaa näiltä tuunailuilta ja täällä blogistaniassa pyörimiseltä -  en ole edes oikein ehtinyt lueskelemaan muiden ihania postauksia. Toivottavasti tilanne tasaantuu työkuvioihin taas totuttuani.

kesähalauksin

Pettymyksen tuulia ja juhlahetkiä saaristossa

Kesälomamme päätökseksi tälle viikolle suunnittelemamme pidempi venereissu supistui päivän reissuksi yhteensattumien ja vastoinkäymisten vuoksi. Veneen sähkölaitteissa oli jotain ongelmia, osa miehistöstä oli kipeänä ja vielä muutama muukin asia vain meni pieleen. 

Olimme odotelleet pitkin kesää sopivaa hetkeä, jolloin pääsisimme lähtemään. Nyt olisi ollut se hyvä hetki: nuorillakin kesätöistä lomaa, ei sovittuja menoja ja suhteellisen hyvä ennuste lomasään osalta. 

Huoh, olo on niin pettynyt, sillä tämä oli tämän kesän ainoa yhteinen koko perheen lomareissu, jolle oli ladattu paljon odotuksia, joista osa liittyi hääpäivämme vuosipäivän juhlintaan. Ajattelin matkaa suunnitellessamme, miten onnekkaita olemme kun vielä saamme järjestettyä tällaiset yhdessäolon hetket meille rakkaan veneilyharrastuksen merkeissä. 

Päärämääränämme olisivat olleet Ahvenanmaalla olevat Getan kalliot ja luolat ja vakiokohteemme Maarianhamina ja moni muukin mukava veneilykohde. 

Aina vaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan

Nyt lomapäivät ovat lopussa ja pidempää venereissua ei enää saada tehtyä. 

Miten kameran linssiin osuikaan näin paljon veteen pudonneita linnun sulkia ja höyheniä. Kuvissakin on jonkinlaista alakuloa.

Tällaisissa tilanteissa yritän kääntää kompassisuuntaa positiivisempiin tunnelmiin. Olemmehan kuitenkin tehneet pienempiä pyrähdyksiä lähisaaristoon erilaisilla kokoonpanoilla pitkin kesää.

Yksi niistä oli kesän yllätyshääparille, siskolle ja hänen aviomiehelleen järjestämämme päivä merellä.

Mukana tietenkin kuplivia juomia ja piknik-eväitä...

..sileitä kallioita ja aaltojen loisketta...

 ...sekä herkullinen juhlaillallinen vanhassa purjelaivassa.

Huomenna Hugo pääsee taas lempparipaikalleen, kun lähdemme päiväksi merelle tai mökille. Nyt on luvattu koko viikonlopuksi ihanaa kesäsäätä, joten siitä nautitaan koko sydämestä<3

 Viikonloppuna pysytelläänkin maissa, sillä asuinaluellamme on kirppisviikonloppu, jossa yritämme kierrättää meille tarpeetonta tavaraa ja saada muutama liitutauluvillityksen tuotoskin myytyä.

Mukavaa kesäviikonloppua teille kaikille ja kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen. 

Hei, ja huomaattehan: postaus ilman maalailukuvia:D

 Kesähalauksin