Banaanileipää ja suklaaneliövohveleita

Ihailen niin tätä meidän nuorison intoa kokeilla tehdä uusia herkkuja ja välillä vähän poiketa myös tutuilta reiteiltä.

Tyttären tekemää herkullista banaanileipää on maisteltu useammissakin kahvihetkissä - nyt viimeksi isänpäivänä itse tekemänsä kortin ja halien kera.

Pojallamme oli puolestaan hauska herkkukokeilu suklaaneliötaikinan merkeissä.

Herkkunälkä siivitti nopeuttamaan suklaaneliöiden paistamista. Ensin poika testasi kypsentää taikinaansa paistinpannulla vähän huterin tuloksin. Seuraavana käytössä olikin jo vohvelirauta, jolla hän paisteli taikinan vohveleiksi.

Enpä ole aiemmin törmännyt suklaaneliövohveleihin.

Ihan päteviä ja mahtavan makuisia kuitenkin olivat.

Näissä herkkutunnelmissa tällä kertaa - täytyypä tehdä Hugon kanssa vähän ylimääräistä lenkkiä, jotta tasapaino säilyy.

Hmmm.. jokohan pitäisi siirtää enemmän ajatuksia jouluajan odotukseen?
Omatekoisten lahjojen ideointi on kyllä jo pitkällä, mutta toteutus jää kyllä joulukuun puolelle   - olenkohan tässä asiassa muita myöhempää liikkeellä?


marraskuisin halauksin

Syyskässää ja muita juttuja

Tämän syksyn koiralenkit Hugon kanssa ovat useamman kertaa viikossa suuntautuneet merenrannan sijasta metsään.


Myös tämä pikku puronvarsi on kiva kohde.

 Tunnelmista nauttimisen lisäksi metsään on minua houkutelleet sienet ja olenkin tuonut usealta lenkiltä niitä tuliaisiksi - lähinnä suppilovahveroita, mutta myös minulle vähän harvinaisempaa orakasta. 

Se on siitä mukava sieni, että sen tunnistaa ihan varmasti lakin alapuolen piikkkimäisyydestä. 

Tästä onkin tullut uusi lempparisieni, jossa on mukava kiinteä rakenne ja sopii hyvin paistettavaksi pihvinä tai tällaisina kuutioina. 

Nyt taitaa sienestys kuitenkin jäädä taka-alalle, sillä täällä satoi nyt kuluneella viikolla ensilumi. Suppilovahverot kestävät kyllä kylmyyttä jonkin verran, mutta muut sienet taitavat olla sille herkempiä.

Pimenevät illat innostivat myös aloittamaan pienen syyskässän eli tekemään Hohde-langasta pimeässä heijastavaa pipoa.

Tein ensin taitteen verran kaksi oikein, kaksi nurin ja sen jälkeen yksi oikein yksi nurin -neulosta. 

Vielä pörrötupsu paikoilleen ja valmista tuli. 

Aloitin jo samasta langasta vielä kaulahuivin teon, mutta sen valmistuminen taitaa tällä verkkaisella käsityöntekijällä kestää aika tavalla kauemmin.

Nyt vaan hohdepipoa päähän ja iltalenkille Hugon kanssa.