Kärhöjen herkkyyden lumoissa

Viime kesän lopun taimien loppuunmyynnistä tarttui käteen valkoinen kärhö, jonka luulin olevan runsaasti ja pitkään kukkiva pikkukukkainen lajike.

Nyt elokuussa tämä uusi hentoinen tulokas sai aikaiseksi kukintonsa - taitaakin olla jalokärhö, sillä kukat ovatkin paljon suurempia. Ihastuin suloisiin kukintoihin, mutta kukinta-aika jäi aika lyhyeksi.

Voi olla, että tämä lajike ei menesty karulla pihallamme, joten täytyy varmaankin suunnistaa taas tämän kesän taimimyymälöiden lopettajaisiin.

Kasvupaikka on vaativa myös siksi, että talomme lähellä kasvaa koivu, joka vie muilta kasveilta veden ja ravinteet. Emme kuitenkaan malta luopua koivusta ja säleikkö on tuohon joskus tullut rakennettua, niin yritän sinnikkäästi saada jonkun kärhön siinä viihtymään. 

Nyt tällä kokemuksella ja useamman kuolleen köynnöskasvin jälkeen en tähän paikkaan edes ritilää laitaisi, mutta sen siirtäminen jättäisi seinään jäljet, joten näillä mennään.

 Tämän kesän alesta olen hankkinut kaksi kansituolia ja lisää harmaita pajukoreja. Näistä noppakivistä olen muuten ylpeä, sillä olen ne siihen itse naputellut muutama kesä sitten.

 Ajuruohot ja neilikka eivät kylläkään enää kuki - kuva on otettu aiemmin kesällä. 

Niin ja päivävarjo on pitänut uusia, sillä vanha valkoinen varjomme riepoutui rikki myrskyissä. Etsin kauan uutta valkoista varjoa, mutta sitten tyydyin beigeen. Pihakeinun katos on myös beige, joten sopiihan tuokin pihan sävyihin, mutta pikkuisen harmitti huomatessani Sannan Ruutuoven takaa blogissa uuden ihan valkoisen varjon - en sittenkään ollut tarpeeksi sinnikäs etsinnöissäni. 

Pihakalusteet on aikoinaan ostettu puunvärisinä, mutta olemme maalanneet ne valkoisiksi niiden pinnan homehduttua ilmeisesti vääränlaisen öljyämisen ansiosta.

Pikkuisen kuvassa näkyvä pihakeinu on ollut ostettaessa joskus kauan sitten männyn värinen, mutta se on maalattu heti uutena valkoiseksi. Keinuun jättämäni retrotyynyt eivät muuten kestäneet koko kesää, vaan ne hapertuivat ja linnut nokkivat superlonirouheen ulos. Jos löydän jostain kivaa retrokangasta, ompelen ensi kesäksi muutaman uuden tyynyt väriläiskäksi.

Elokuun viimeistä viikkoa viedään - varmuuden vuoksi toivottelen jo nyt tunnelmallista venetsialaisviikonloppua ja kesäkauden päätöstä ♥

Helppo naulakko DIY

Löysin ruosteisia vanhoja naulakkokoukkuja, jotka innostivat DIY-hommiin.

Koukkuja oli kolme: yksi ruosteinen ja kaksi tosi ruosteista.

 Naulakon puuosaksi löysin mökiltä vanhaa ponttilautaa, josta rakkauteni sirklasi alapontit pois.

 Maalasin laudanpätkän valkoiseksi ja hioin aavistuksen kuluneen näköiseksi.

Hioin myös tosi ruosteisista koukuista osan ruosteesta pois, jotta kaikki kolme olisivat samantyylisuiä.

Naulakko jäi mökille, mutta en vielä ripustanut sitä minnekään -  se voisi löytää paikkansa myös kotoa. Oli kyllä tosi helppo homma:)

Tällaista sisusteluni on aika usein. Tarvitsen pohtimisaikaa sellaisten juttujen suhteen, jotka pitäisi saada kerralla kohdalleen. Tämäkin naulakko täytyy kiinnittää kahdella tukevalla ruuvilla - en halua joutua siirtämään sitä useampaan kertaan, sillä joka siirrosta jää aika isot jäljet seinään.

Ihan muuhun asiaan: ulkolaisten roskapostikommenttejen määrä on kesän aikana lisääntynyt blogissani - onneksi bloggerin suodatin seuloo ne pois, mutta tilastoihin ne vaikuttavat. Olisi kiva tietää todellisten kävijöiden määrä. En haluaisi lisätä kommenttilootaan koodivarmennetta, sillä olen huomannut, että sen käyttö hankaloittaa ja vähentää kommenttien jättämistä - niitä kun on niin kiva lukea:) Onkohan tämä ilmiö valloillaan muissakin blogeissa vai onko vain sattumalta SisustEllenissä? 

Kiitokset ja halit teille kaikille todellisille kävijöille ja kommenttien jättäjille - you just make my day♥

...niin ja intoa kaikkiin mahdollisiin DIY-projekteihin:)

Matonpesua lankkupöydällä

Kiitos vielä kerran ihanista kommenteista edelliseen postaukseen - saan niistä kyllä niin paljon hyvää mieltä ja postitiivista energiaa...ja sitä onkin tarvittu, sillä kesäloman loppumisen myötä aikaistuneet herätykset eivät ole ihan helpoilta tuntuneet.

No onneksi kesää on vielä jäljellä ja tänä sunnuntaina veneillään taas mökkirantaan<3

Rakkauteni teki mökille viime kesänä lankkupöydän käyttäen pöydän tasona kahta haapalautaa. Sen pinta on talven aikana kivasti harmaantunut. 

Tässä viime kesän kuva juuri valmistuneesta pöydästä. 

Lankkupöytä on ollut mökin pihalla hyvänä tarjoilupöytänä, mutta  se toimi hyvin myös matonpesupaikkana. Hugo-pentumme jahtailee ihan hulluna liikkuvia harjoja, joten tämä oli ainoa mahdollinen pesupaikka siinäkin mielessä:D

 Kesän helleaallossa matonpesu oli kivaa puuhaa - roiskeet eivät haitanneet, ja matot kuivuivat tosi nopeasti.

Jynssäyspuuhissa huomasin vanhan maton pään olevan aika risainen. 

Purin kudetta jonkun verran ja solmin loimilangat maton hapsuiksin reilut seitsemänkymmentä uutta solmua tekemällä.

Vanhoissa räsymatoissa on kyllä ideaa: vanhat rikkimenneet vaatteet ym. kankaat on leikattu matonkuteiski ja käytetty hyödyksi. Ihailen tekijöiden taitoa ja taiteellista silmää: raitojen ja värien sommittelut ovat harmooninen kokonaisuus, vaikka samanvärisiä kuteita ei välttämättä ole niin suurta määrää ollutkaan.

 Kotona matot pestiin vähemmän romanttisesti painepesurilla. Se on kyllä siinä mielessä hyvä vempele, että sen avulla saa houkuteltua miespuolisia koneenkäyttäjiksi :D

Kuvissa näkyy näköjään pikkuisen kesämökin terassilautoja. Projekti on vielä aika keskeneräinen, ja sitä ollankin nyt menossa taas jatkamaan (lue: rakkauteni nikkaroi, minä ja Hugo toimimme ..hmmm..avustajina).

Aurinkoista oloa ja iloa<3

halauksin

Viaggiare con la madre di Venezia

Annoimme tyttärelleni ylioppilaslahjaksi Ideakorun ihanat rannerenkaat, joissa oli tekstit 

"Time together is my favourite time" ja "A dream is a wish your heart makes" sekä elämyslahjan, jonka toivon liittyvän noiden rannerenkaiden lauseisiin: unelman toteutumista ja yhdessäoloa<3 

Lahjaan nimittäin kuului matkalaukku, jonka nimikyltissä oli teksti : Viaggiare con la madre di Venezia ... ja tällä viikolla toteutimme tämän yhteisen äidin ja tyttären matkan Venetsiaan!

Matka oli minullekin monella tapaa oppimisen paikka. En ole kovinkaan tottunut maailmanmatkaaja, vaan tähän asti varannut netistä valmismatkoja tuttujen matkanjärjestäjien kautta.. Nyt kuitenkin varasimme omatoimimatkamme hotellin ja lennot netistä itsenäisesti. Jännitti vähän nuo maksamisasiat ja luotettavuus, mutta hyvinhän kaikki sujui.  

Mutta eihän tästä reissusta kommelluksitta selvitty:D

Rakkauteni on yleensä kuskina matkoillamme ja hoitelee ihan helpon tuntuisesti navigointi- ja parkkilippuasiat, joten niissä oli ihan omat säätämisensä.

Ensimmäinen varsinainen kämmi sattui jo Suomessa lentokentälle matkatessa. Helsinki-Vantaan lentokentän tuntumassa oli mittavat tietyöt käynnissä, ja sitä sitten tuli valittua väärä kaista, josta ei päässytkään kääntymään lentokentän suuntaan. Kesti jonkun matkaa, ennen kuin saimme kiepautettua takaisin ongelmaristeykseen. 

Niin no oikeastaan tätä ennen oli jo tapahtunut pikku purkkakämmit. Ajelimme moottoritietä 120 km/h ja heitin purkan vastoin ekoajattelutapaani ikkunasta ulos. No sellaisessa vauhdissa ja 30 asteen hellesäässä purkka tarttuukin aika tiukkaan ikkunaan kiinni. Naurettiin sitäkin aika tavalla, siinä purkka kökötti monta kymmentä kilometriä. Vauhtien hiljetessä avasin ikkunaa (autossani ei ole ilmastointia) ja unohdin koko purkan...no sehän venyikin koko ikkunan pituiseksi purkkaviivaksi...:D

Tein lähtöselvityksen kotona etukäteen netissä ennen matkaa - sekin ihan uusi juttu minulle:) Tosi kätevää, sillä näin ei lentoasemalla tarvitse jonotella. Lentoasemalla turvatarkastukessa kävi ilmi, etten ollutkan saanut boarding pass-dokumenttia sähköpostiini. Onneksi olin tulostellut jotain papereita lähtöselvitystä tehdessäni, niin saimme pitkien selvityksien jälkeen puhuttua itsemme tarkastuksen läpi:D 

Näitähän sattu varmasti myös muillekin maailmanmatkaajille, joten eihän tämä mitään!

Perillä Venetsiassa siirryimme lentokentältä vesibussilla hotellille. 

Siellä taas ihan pientä sahläystä aiheutti pistorasiat. Ajattelin vähän ehostaa lookiani ennen ulos lähtöä hiustensuoristajalla, mutta eihäs pistoke sopinut rasiaan! Siis voiko olla, että Italiassa tarvitaan adapteria!!!??? Kumma, ettei moisesta ollut missään matkaoppaissa ja netissä mainintaa. Mahtaisikohan repsussa olla adaptereita lainattavissa... Tyttäreni huomasi, että hotellihuoneen tv oli jonkun laitteen avulla seinässä. Huh, siinähän se adapteri onkin. Sovittelin johtoa sinnekin, mutta huomasin sen olevan pelkkä jakorasia. Harmi! Tyttäreni päätti kokeilla vielä kännykkälaturia sähkörasiaan, ja sehän meni sinne ihan helposti! Hmmm...voi nolo..suoristajani pistokkeen piikit olivat matkan aikana laukussa jotenkin vääntyneet...pikku suoristus ja laite sopi sittenkin pistorasiaan.... No, näitähän sattuu ehkä muillekin maailmanmatkaajille:D

Yksi tavoitteemme oli matkallamme oli eksyä ihanille pikkukujille ja silloille Venetsian sydämeen. No sehän onnistui useamman kerran. Kuljimme tarkoituksella ilman karttaa ja löysimme ihania paikkoja - joitakin niistä useamman kertaa kierrettyämme vahingossa ympyrää. Ihan mahtavia rakennuksia ja maisemia ja hyvin erilaista kaupunkikulttuuria. Rakastuimme Venetsiaan<3 

Toinen tavoitteemme oli ottaa ylioppilaskuvat matkallamme, ja löysimmekin aivan ihania kuvauspaikkoja pikku silloilta ja venetsialaisilta portailta, vanhojen ovien edustoilta ja vaikka mistä. Kuvia on tosi paljon. Nyt vain täyty valita kiitoskortiksi sopivin.

Nautimme todella paljon ihanista hedelmistä ja marjoista, joita ostelimme torilta ja pikkukojuista. Eurolla sai mahtavan kokoisen vesimelonisiivun, jonka pilkkomiseen ilman veistä tarvittiin pikkuisen kekseliäisyyttä. Loppujen lopuksi pilkoin sen hotellihuoneessa olevalla kovaa muovia olevalla kertakäytömukilla. 

Viimeisenä iltana tyttäreni päätti vielä kokeilla kylppärissämme olevaa poreammetta. Oho, huomasimme, ettei ammeessa ole pohjatulppaa. Totesimme, että moni muu luovuttaisi, mutta me emme! Erilaisia systeemejä hetken kokeiltuamme päädyimme ratkaisemaan tulppaongelman wc-paperilla, joka oli survottu hotellin tarjoamaan kertakäytöiseen suihkumyssyyn. Solmu vain päähän, niin vedenpitävähän siitä tuli:) Ankkuroimme systeemimme pohjaan kylpyhuoneen posliinisella saippuakupilla, ja omatekoinen tulppa toimi ihan loistavasti. Tytär pääsi vaahtokylpyyn ja ammeen poreisiin rentoutumaan. 

Havahduin josain vaiheessa siihen, että huoneemme lattialla tulvi vettä!!! Apua, olimme aiheuttaneet tulvan Venetsiassa! Kylpyammeeen tulppa oli ehkä otettu pois siksi, että amme vuosi ilmeisesti noiden poremekanismien kautta. 

Huomasimme kuitenkin pian olevamme myös tulva-asiantuntijoita. Hotellin pyyhe lattiaan ja sen päällä Aku Ankka- kävelyn tyylistä tassuttelua lätäkön reunoilta kylpyhuonetta kohti ja vesi saatiin helposti pois huoneen puolelta. Kyllä naurettiin näille kaikille kämmeille:D

Kaikkien kommellusten ja naurun lomassa kävelimme kymmeniä kilometrejä satumaisen kauniissa Venetsiassa, ja meillä oli ihania äidin ja tyttären keskusteluja sekä ikimuistoisia hetkiä kahviloissa, nähtävyyksillä ja putiikeissa<3

Ostimme muistoksi matkalta molemmille samanaiset italialaiset Muranolasista tehdyt pikku sydämet. 

Mukaan tarttui myös italialaisia asusteita...

... ja herkkuja.

Olen onnellinen suloisesta matkaseurastani ja onnistuneesta matkastamme!

Time together is my favourite time♥

Sisters and summer, part 2

 Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna reissasimme koko perhe isosiskoni mökille - emme kuitenkaan millään Titanic-tyyppisellä aluksella vaan ihan omalla veneellämme:)

Sisko oli miehensä kanssa remontoinut varastorakennukseen uuden vierashuoneen, ja sinne oli  tuloeteisen seinään laitettu Titanic-teemaisia julisteita.

Tässä näkyy melkein koko kokoelma.

Vierashuoneen sisustus oli merihenkinen merikarttoineen ...

..ja merilintuineen,
ja seinissä oli kivasti käytetty kahta erityyppistä valkoista ja kahdensuuntaista laudoitusta.

Näppärästi pieneen huoneeseen oli saatu mahtumaan nukkumispaikat kahdelle. Suloisen kutsuva vierashuone<3 Me nukuimme kuitenkin yömme omassa veneessämme, sillä se on meidän kesäonneamme:)

Täällä ihanat kalliot ja luonto lumoavat kerta toisensa jälkeen.

...ja sileä auringon lämmittämä kallio tuntuu terapeuttiselta paljaiden jalkojen alla ja todellista terapiaa on viettää myös aikaa siskojen kesken. Pikkusiskoni perhe saapui nimittäin myös mökille jossain vaiheessa:)

Olen kyllä niin onnellinen sisaruksistani - on ihanaa, kun voi jakaa elämän asioita henkilöiden kanssa, joihin luottaa niin täysillä.

I love my sisters♥

Nyt pistän pikaisesti postauksen julkaisuun, sillä jotain huippukivaa on tiedossa huomenissa ja alkavalla viikolla, ja siihen pitää pikkuisen valmistautua:) Siitä pistän tännekin jotain vähän myöhemmin... Niin ihan vaan vinkiksi, että se ei ole töihin meno - se on tiedossa vasta viikon päästä:D

With big summerhugs♥