Snowflakes

Peikonpähkinän oksia meillä on muutamassakin maljakossa, sillä pidän kovasti niiden kiemuraisesta olemuksesta.

Nyt olohuoneen lasipullossa olevissa oksissa roikkuu lumihiutaleita, jotka saimme lahjaksi tyttäreltämme. Hän on saanut mahdollisuuden kokeilla laserkoneen käyttöä, ja testailun tuloksena syntyivät nämä sirot hiutaleet.

Maljakon oksissa lumihiutaleet saavat olla kevääseen saakka.

Myös ulkona on ihanan lumista. Se ei ole täällä länsirannikolla mikään itsestään selvyys, joten nautin jokaisesta valkeasta päivästä, joka tänne suodaan. Lumimaisemassa tehdyt kävelylenkit ovat ihan onnea.

 Kyllä se vaan niin on, että työ haittaa tätä blogiharrastusta. Loma-aikaan postauksia tulee tehtyä useampia viikossa, mutta arjen ja kahden työn taas alkaessa tahti on hidastunut. 

Omalla kohdallani ei ole puutetta innostuksesta tai postausaiheista, vaan ihan puhtaasti ajankäytöstä - se ei vaan riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Saan nimittäin jostain syystä menemään melkoisesti aikaa yhden postauksen tekemiseen.

Mutta näillä mennään - olen vain pahoillani, että muiden ihanien postausten kommentointi jää turhan vähälle - toivottavasti kukaan ei ole siitä syystä pahoittanut mieltään.

Ihanasti täällä kävijöitä kuitenkin riittää  - olen onnellinen 

teistä kaikista ♥

halauksin

Tässä talossa...

Tässä talossa on tunnelmaa ♥

Tyttäreni tekemä piparitalo on joka vuosi pikkuisen erilainen: tänä vuonna teemaväreinä olivat valkoinen ja hopea. Koko katto on valkoisen kuorrutteen peittämä ja räystäille on sommiteltu jääpuikkoja ja katonharjaa ja kivijalkaa kiertää hopeakuulien helminauha.

Usein olemme tuhonneet piparitalon  loppiaisena tai viimeistään pojan tammikuisilla synttärikekkereillä, mutta poika astui merivoimiin Upinniemeen vuoden alussa, eikä lomista ole vielä tietoa. Sivuutan tämän armeijan alkamisen tässä aika pienesti, mutta tapani mukaan tunnekuohuissa ihan täysillä ollaan niin kuin aina lasten elämän suurissa käänteissä.

Niin no sen verran täytyy kertoa, että latasin kännykkääni aamulaskurin, joka tänään jo ilmoittikin, että tämän ensimmäisen viikon jälkeen 2% armeijasta on jo suoritettu:)

Loppiainen ei siis meillä ollut piparitalon viimeinen ihailupäivä - emme vaan malttaneet rikkoa ja alkaa syödä sitä

Glövivierailulla ollut ystäväni kertoi omasta uudesta ideastaan: heidän perheessään ei kukaan ei halunnut syödä piparitaloa, joten hänpä pussitti tekemänsä talon kaappiin odottamaan seuraavaa joulua. Ikävältä olisikin kuulostanut piparitalon kompostointi. Eipä ole itselläni tullut mieleen, että piparitalon tosiaan voisi säästää ihan vaan koristeena.

To eat or not to eat - that`s the question.

No tämän talon kohtalo ei ole minun hallittavissani, sillä se taitaa olla tekijän päätettävissä:)


Tammikuisin halauksin ♥

 

Sokeritinoja black and white -tunnelmissa

Vuodenvaihteen pippaloissamme teemana oli "black and white" sekä pukeutumiskoodina että tarjoiluissa mahdollisimman paljon. Tervetulojuomiin hankimme apteekin salmiakki -mixeriä, ja coctaillaseihin kaikkein mustimmat kaupasta löytyneet tikkarit. 

Valmiista juomasta ei tullut otettua kuvaa, mutta tässä lasit jo valmiina. 

Laitoin lasien jalkoihin vielä tarratekniikalla juhlijoiden nimet - innostukseni teippitarroihin jatkuu siis edelleen. 

Mustavalkoisia ruokia oli hauska ideoida, vaikka emme kaikkea suunnittelemaamme saaneetkaan toteutettua.

Tinan valu on aina kuulunut traditioihimme, ja niinpä tänäkin vuonna. Jostain osui silmiini, että ekologisinta olisi sokerin käyttö uuden vuoden tinan sijasta. 

Tästäpä innostuneena olkkarin takan eteen kannettiinkin vieraioden ihmetykseksi sokeripurkki. No eipä mennyt ihan niin kuin strömsössä;D Tein itse ensimmäisen valun yhdellä ruokalusikallisella - tuli pari pikkuista ruskeaa sokerikikkaraa. Seuraavassa valussa oli kolme lusikallista, joka oli liikaa, sillä sokeri ei ottanut sulaakseen samanaikaisesti, vaan reunoilta sokeri oli jo mustaa, kun osa oli vielä täysin sulamatta. No kahdella lusikallisella jatkettiin, mutta eipä sokeritinamme oikein kummoisiakaan olleet. Olivat kuitenkin ekologisia ja edullisia, ja ne voi kierrättää vaikka syömällä.

Nolottaa laittaa tällainen kuva tänne, siksi pieni kuva, mutta saattepahan vähän käsitystä, millaisia saimme aikaiseksi. Tämä tuotos oli siis parhaimmistoa:D

Ennustukset jäivät tällä kertaa tekemättä, mutta naurua riitti senkin edestä ... eikä muuten kukaan syönyt sokeritinaansa:D

Hymyillen uuteen vuoteen:)