Lyseosta lähtöisin

Näitä jonossa olevia projekteja on niin paljon, että välillä ne ehtivät muuttumaan ihan toiseksi kuin alunperin on ajatuksena ollut.

Niin kävi tämän vanhan jumppasalin lasikuvun.

Se on ilmeisesti aikoinaan pelastettu puretusta vanhasta lyseosta ja ollut varastossa vähän unohdetussa tilassa. Olin ajatellut sen päätyvän pikkueteisen kattoon valaisimeksi, mutta jostain syystä hommaa ei vaan ole tullut ryhdyttyä. Tuunaukseen liittyvä sähköistys on varmaankin ollut se perimmäinen hidaste, sillä en ole löytänyt sen seuraksi sopivaa lamppua.

Tuo lasikuvun ympärillä on rautalangasta tehty kehikko tuo mielestäni kivaa tunnelmaa. Se on joskus suojannut lamppua liikunnan tuoksinnassa.

No lasipallo suojahäkkyröineen pääsikin odottelemaan vähän näkyvämmälle paikalle varastosta olohuoneeseen tarjottimen päälle kynttilän suojalasiksi.



Tämän vanhan tarjottimenhan ostin Vanha-Vanton Antiikkitallista vähän ennen joulua siellä käydessäni. Sinne pitäisi kyllä ehdottomasti päästä toistekin käymään.

Tälle suloisuudelle olisi kyllä käyttöä tarjottimenakin, mutta ajattelin napata sen tuosta asetelmasta aina tarvittaessa.

Hmmm...saattaa olla, että lasikupu jää tuohon pidemmäksikin aikaa, koska tuntuu niin kovin luontevalta paikalta.

Taustalla kynttilänvaloa heijastaa ikivanha peili.

Vielä ollaan istuttu iltaa kynttilän valossa, ja nythän siitä ilosta kannattaakin nauttia, sillä illathan alkavat jo pikku hiljaa tulla valoisimmiksi.

Lyseon lukiosta lähti myös ajelulle abipoikani penkkaripäivänä  lego-ukkeliksi pukeutuneena. Tämä hymyilevä blockhead kotiutui juuri abiristeilyltä.

Ihana vaihe elämässä, ja iso urakka pian takana.

Nyt maistellaan risteilytuliasia ja palaillaan pikku hiljaa arkeen.

Ihanaa helmikuun viimeistä viikkoa!

hymyin ja halauksin