Mustikassa...

Kävin pienellä metsäretkellä.
Jostain syystä metsä on yksi niistä paikoista, jossa isäni tuntuu olevan aina niin lähellä ja ajatuksissa.

 
Meillä oli yhdessä tapana hänen eläessään käydä sieni- ja marjametsässä. Kuljen yhä mielelläni samoissa metsissä, isäni näyttämissä paikoissa. Etsiskelin tutun kuusen juurelta lampaankääpää, hiekkatien varrelta kantarelleja ja voitatteja, mutta tällä kertaa en löytänyt sieniä.

Tunnelmaa on vaikea kuvailla: samanaikaisesti tuntuu onnelliselta palata yhteisiin muistoihin,
mutta kuitenkin haikealta: on niin kova ikävä...
 
 Tarvitsen välillä tällaisia hetkiä - niiden jälkeen olo
tuntuu jotenkin hyvältä.

No tulipa kirjoiteltua tällaista herkistelyjuttua mustikkaretkestäni :)

Vaikka sieniä ei löytynyt, sain kuitenkin muutaman litran  mustikoita,
jotka jo herkuttelimme melkein kaikki samantien.

Poimin myös muutaman mustikanvarvun ja vanamonvarsia kotiin vietäväksi. Vanamo on niin siro ja ihana kasvi ja kaunis  ilman kukkiakin. Vanamot päätyivät kiepiksi Riviera Maison rottinkitarjottimelle ja varvut asettelin valkoiseen posliinikannuun.

On se vaan niin ihanaa,kun metsistä saa vapaasti poimia marjoja ja sieniä! Täytyy mennä uudestaan vähän pidemmäksi aikaa, jotta saisi säilöttyä jotain talvenkin varalle:)

Ihanaa huomata, että uusia lukijoita on tullut lisää ja kommentteja ja käyntejä on ollut ihan hurjasti !

Kiitoshaleja teille kaikille ihanille hyvän mielen tuojille♥ Toivottelen loppukesän lämpimien iltojen myötä suloista elokuun puoliväliä ♥