Helmenharmaata pintaa

Viime viikonloppuna kesämökin sain seinien maalausurakan päätökseen. 

Tavarat ovat vielä hujan hajan, mutta innoissani kuvailin jo uutta seinäpintaa. 

Maalina käytin Country French-maalia, joka on suomalainen ekologinen ja luonnonmukainen innovaatio. Maali on pakattu ihaniin pahvilaatikoihin jauheen muodossa ja maalia tarvitessa jauheeseen lisätään vesi. Sävyksi mökkikeittiöömme valitsin  helmenharmaan.

Veden ja maalijauheen sekoitukseen kannattaa satsata.

Autotallin kätköistä löytyi näin ihastuttava sähkövatkain, jonka rakkauteni on saanut joskus aikoja sitten mummoltaan. Ihastuin siihen kovasti ja harmittelin sen päätymistä remonttikäyttöön. Se on minusta niin retro, ja sille olisi ollut käyttöä meillä ihan keittiöpuuhissakin. No, ehkäpä sen voisi joskus kunnostaa. Nyt se kuitenkin sekoitteli tosi pätevänä maalini ihanan sileäksi. Maali on vesiliukoista ja helposti puhdistettavissa, joten ainakin näistä maalinroiskeista koneen saa helposti putsattua.

Koko urakassa isoin työ oli pestä seinät. Maalaaminen olikin sitten paljon kivampi urakka. Valmistaja suosittelee siveltimen käyttöä, mutta päätin kuitenkin käyttää telaa - ehkäpä tästä syystä jouduin maalaamaan pinnat useampaan kertaan tai sitten pohjaväri oli vain niin hurja: pesun jälkeen seinän sävy oli nimittäin tosi kirkkaankeltainen.

Tässä yllä olevassa "ennen"-kuvassa keltainen näyttää jostain syystä kylläkin aika vaalealta.

Kuten "jälkeen"-kuvastä näkyy, keltainen saatiin kuitenkin kukistettua sinnikkyydellä ja naisenergialla. Tähän seinien maalausurakkaan osallistui lisäkseni myös ihana tyttäreni<3

Tässä urakka oli puolessa välissä, ja oikealla seinä odotteli vielä käsittelyä.

Olen kyllä tosi ihastunut tähän maaliin, sillä sen mattapinta antaa paljon anteeksi, joten se oli ihan nappivalinta tähän vähän epätasaiseen ja muhkuraiseen pinkopahviin. Mielestäni seinät näyttävät nyt paljon tasaisemmilta kuin keltaisen kiiltävämmän pinnan aikaan. Myös pienet maalausvirheet oli helppo korjata, eikä niitä maalin kuivuttua erottanut pinnasta.

Maalattu pinta ei kuitenkaan kestä kovaa hankausta, joten toivottavasti osataan olla liikoja roiskimatta ja kevyt pyyhkiminen toivottavasti riittää. Kyllähän keittiöissä käytetään tapettiakin, joka saattaa olla myös arka rajummalle pyyhkimiselle. 

Tuo lipasto on muuten se viimeinen sinapinsävyinen pinta koko mökissä - se on haaveissa saada maalatuksi valkoiseksi. Päällä olevat tavarat ovat tässä vaiheessa vain säilytyksessä. Varsinainen sisustaminen on vielä edessä.

Tänne yli satavuotiaan mökin seinille vanhan ajan perinteinen maali on todella nappivalinta. Se on myös turvallista, eikä maalatessa ilmaan haihdu mitään haitallisia aineita. Tuoksu on tosi mieto ja olin aistivani mustikan tuoksua seiniä telatessa. Country French-maali on hengittävää ja pidän kovasti valmiin pinnan mattaisesta, aavistuksen rouheisesta pinnasta.

Tältä näytti sama kuvakulma ennen katon ja seinien maalausta. 

Tässä vielä toinen  kuvapari:

..hellanurkkaus ennen...

... ja nyt!

Nuo ennen-kuvat ovat ihan aarteita - sitä huomaa itsekin paremmin aikaan saadun muutoksen.

Mökkikeittiön remppaurakka ei kuitenkaan ole vielä päätöksessään. Aikaisemmin mainitsemani lipaston kunnostamisen lisäksi haaveilen vielä lattian maalaamisesta, joten eipä ole tekemisestä minkäänlaista puutetta:D

Tunnelmallista venetsialaisviikonloppua<3

halauksin 

Seinämaali saatu blogiyhteistyönä  - kiitos Country Frenchille tästä arvokkaasta mahdollisuudesta testata maaleja. Suosittelen piipahtamaan heidän kotisivuillaan ihastelemassa kauniita sävyjä ja tutustumassa tarkemmin tuotteiden ominaisuuksiin, KLIK.