Vanhan talon ulkopintaa

Ihanaihana lumipeite on sadellut tännekin saaden maiseman taas niin kauniin pehmeäksi. Minulla on kahdella päivällä pidennetty viikonloppu hiihtoloman kunniaksi, ja mukavalta on loma tuntunut. Mukava herätä aamuun pitkällä koiralenkillä ilman kiireen tuntua. 

Päätin, etten sovi itseni kanssa mitään kummenpia näihin kahteen päivään - teen mitä mieleen juolahtaa. No aika ihmeellisiä juolahti: lusikkalaatikoiden ja astiakaappien inventointia - olisin luullut enemmänkin haluavani laiskotella:D Pari laatikollista tavaraa lähti varastoon tilaa viemästä. 

No ulkoilua on tullut harrastettua koiran kanssa peuhaamisen lisäksi lumitöiden merkeissä. Ne ovat mukavin kotityö, mitä tiedän. Jos viettää aikaa omalla pihallaan, onko se kotoilua vai kenties pihailua?

Pihailun lomassa tuli napsittua muutamia kuvia kodistamme talvisessa olossaan. Tässä näkymä kuistilta pihalle päin. 

Talomme on rakennettu joskus vuoden 1929 kieppeillä, ja julkisivu on säilynyt pienistä remonteista huolimatta ennallaan.

Rännit olemme uusineet kaikki - ne olivat ruostuneet puhki talon oltua vuosia tyhjillään ennen sen siirtymistä meille. Myös peltikaton olemme joutuneet uusimaan.

Katonharjan alapuolen päätyristikot olivat romahtaneet alas autiotaloaikoina. Rakkauteni nikkaroi uudet alkuperäisten mallien mukaan. Samoin muutamia ulkolautoja olemme joutuneet uusimaan, mutta ihmeen hyvin kaikki pienet yksityiskohdat ovat vuosien saatossa säilyneet.

Länsipuolella olevat tikapuut ovat alkuperäiset.

Sormipaneelia nurkkalaudoissa - kyllä on joskus ollut taitavia puuseppiä tekemässä monimuotoisia rakenteita.

Kaikki ikkunat ovat edelleen alkuperäisiä - toki olemme muutaman lasin joutuneet vaihtamaan. Olemme pitäneet niitä arvokkaina ja kunnostamisen arvoisina. Kyllä ikkunakauppiaat aina hämmästelevän, kun emme ahkerasta markkinoinnista huolimatta ole kiinnostuneita uusimaan ikkunoitamme:) 

Kuvia kadun puolelta. Joskus on saanut rakentaa rakennuksen ihan kadun reunaan.

Vanhassa talossa on paljon yksityiskohtia, joita tulee harvemmin kuvattua, mutta nythän niitä tuli tännekin laitettua aikamoinen satsi ja niiden mukana pikkuisen talon tarinaa. Varsinainen historiapostaus odotuttaa edelleen itseään:)

Laitan vielä tähän loppuun kuvan pojan helmikuisesta valatilaisuudesta Upinniemestä. Bloggerissa on ollut jonkun aikaa hankaluuksia liittää kuvia, joten kuva jäi laittamatta ajallaan.  

Kyllä oli juhlava tilaisuus. ja silmät ihan kostuivat, kun pojat lauloivat isänmaalleen "...ollos huoleton, poikas valveil on". Lähdenkin hakemaan poikaa kotiin viikonloppua viettämään. Mukava taas kuulla army-kuulumisia:)

Lumisia talvilomatunnelmia teille kaikille ♥

halauksin