Mojito-villitystä

 Taas on uudet villitykset vallanneet SisustEllenin. 

Nyt on vuorossa mojito-villitys ja erityisesti moussemuodossa.  Mojito-moussea maistelin ensimmäisen kerran Cafe Salin brunssilla Vanhassa Raumassa, ja sieltä tämä innostus lähti liikkeelle - mintun ja limen liitto on vaan niin herkullinen..

Tein ensimmäiset mousseni soveltaen mojito-juustokakkureseptejä. Sittemmin myös varsinainen resepti löytyi täältä. KLIK - kiitokset ihanalle Annille vinkkauksesta <3

Mojito-mousseista seurasi suunnitelma kokeilla myös mojito-juustokakkua.

Kutsuimme ystäväpariskunnan viettämään kanssamme meksikolaista iltaa. Tein itse guagamolea ja pääruokana tarjottiin tortillavuokaa. 

Heh, tajusin jossain vaiheessa, että mojitot eivät ole Meksikosta vaan Kuubasta, joten eipä illasta ihan meksikolainen tullutkaan, sillä menussa oli sekä alkujuomana että jälkiruokana mojiton makuja:D No tästäpä saatiin taas yksi naurun aihe lisää mukavaan iltaamme.

Illanvietossamme valmistinkin sitten elämäni ensimmäiset mojito-juomat.

Laitoin kaiken valmiiksi tarjottimelle olohuoneeseen, ja juomien valmistuksesta tuli kiva pieni ohjelmannumero.

I

Kymmenen mintunlehteä ja kaksi teelusikallista ruokosokeria valmiina lasin pohjalla. 

Tähän lisättiin vielä puolen limen puristettu mehu, pari limesiivua ja paljon jääpaloja, joiden päälle vaaleaa rommia ja soodavettä. Tämä drinkki maistuu hyvältä myös alkoholittomana.

Aika usein lomalla iskee tuunausvimma, mutta nyt hiihtolomaviikkoon onkin kuulunut paljon tapaamisia ja juhlia eri kokoonpanoilla. Tänään juhlitaan vielä tyttären synttäreitä ja huomenna maistelemme siskon luona nyhtöpossuhampurilaisia - hih, ja tuliaisina aion viedä mojito-moussea ja valmistaa kaikille mojitot:D

...lomaillen limen ja mintun lumoissa...

Lyseosta lähtöisin

Näitä jonossa olevia projekteja on niin paljon, että välillä ne ehtivät muuttumaan ihan toiseksi kuin alunperin on ajatuksena ollut.

Niin kävi tämän vanhan jumppasalin lasikuvun.

Se on ilmeisesti aikoinaan pelastettu puretusta vanhasta lyseosta ja ollut varastossa vähän unohdetussa tilassa. Olin ajatellut sen päätyvän pikkueteisen kattoon valaisimeksi, mutta jostain syystä hommaa ei vaan ole tullut ryhdyttyä. Tuunaukseen liittyvä sähköistys on varmaankin ollut se perimmäinen hidaste, sillä en ole löytänyt sen seuraksi sopivaa lamppua.

Tuo lasikuvun ympärillä on rautalangasta tehty kehikko tuo mielestäni kivaa tunnelmaa. Se on joskus suojannut lamppua liikunnan tuoksinnassa.

No lasipallo suojahäkkyröineen pääsikin odottelemaan vähän näkyvämmälle paikalle varastosta olohuoneeseen tarjottimen päälle kynttilän suojalasiksi.



Tämän vanhan tarjottimenhan ostin Vanha-Vanton Antiikkitallista vähän ennen joulua siellä käydessäni. Sinne pitäisi kyllä ehdottomasti päästä toistekin käymään.

Tälle suloisuudelle olisi kyllä käyttöä tarjottimenakin, mutta ajattelin napata sen tuosta asetelmasta aina tarvittaessa.

Hmmm...saattaa olla, että lasikupu jää tuohon pidemmäksikin aikaa, koska tuntuu niin kovin luontevalta paikalta.

Taustalla kynttilänvaloa heijastaa ikivanha peili.

Vielä ollaan istuttu iltaa kynttilän valossa, ja nythän siitä ilosta kannattaakin nauttia, sillä illathan alkavat jo pikku hiljaa tulla valoisimmiksi.

Lyseon lukiosta lähti myös ajelulle abipoikani penkkaripäivänä  lego-ukkeliksi pukeutuneena. Tämä hymyilevä blockhead kotiutui juuri abiristeilyltä.

Ihana vaihe elämässä, ja iso urakka pian takana.

Nyt maistellaan risteilytuliasia ja palaillaan pikku hiljaa arkeen.

Ihanaa helmikuun viimeistä viikkoa!

hymyin ja halauksin

On asioita...

On asioita, joita kuunnellaan korvilla.

On asioita, joita kuunnellaan silmillä.

Ja on asioita, joita kuulee vain

sydämellä, myötäelämisellä.

Näiden tyttären tekemien herkullisten prinsessaleivosten myötä

ystävänpäiväviikonlopun halit ja hymyt kaikille täällä kävijöille♥

Toast it

Yritän pitää keittiökoneiden määrää pienenä, sillä säilytystilat eivät anna myöden laajan repertuaarin omistamiseen. Vohvelirauta on joskus tullut hankittua, ja kesäaikaan se onkin yksi suosikeistamme: paistamme suolaisia ja makeita vohveleita.

Nyt rautamme on kuitenkin saanut uutta käyttöä, sillä olemme ottaneet sen käyttöön myös leipägrillinä. Kerrospaahtoleipiä onkin tehtailtu täällä jo useamman päivän ajan.

Sipaisen leipien alapuolelle vähän oivariiniä ja esipaistan niitä hetken.

Täytteeksi olen lisännyt juustoa ja tomaattia sekä niiden lisäksi kaikkea mahdollista: kalkkunaleikettä, vuohenjuustoa, aterialta jäänyttä kanakastiketta, jauhelihakastiketta, pestoa, vuohenjuustoa, savukalasalaattia...siis mitä tahansa, mitä kaapista sattuu löytymään.

Vohveliraudasta tulee kivan näköinen kuvio leipään. Minusta on mukavaa, että paahtoleivät tarttuvat kunnolla toisiinsa kiinni, joten olen painanut rautaa kiinni hetken ajan vähän napakammin. Nämä ovat meillä nyt todella in, ja erilaisia toasteja testaillaan koko ajan uusilla täytteillä. Mukava välipala tai eväsleipä talvisille retkille.

Nyt olenkin lähdössä Hugon kanssa rally-tokokurssille muutaman koirakaverin kanssa, joten mukava päivä tiedossa:) Sinne ei paahtoleivät kelpaa evääksi vaan taidan napata pakkasesta keitettyä munuaista ...niin siis Hugolle:D

Herkkuhetkiä helmikuuhun<3

halauksin

Mini-DIY: Seepiakuvat jääkaappimagneeteiksi

Halusin laittaa seinäkalenterimme seuraksi omista lapsista pienenä otetut kuvat.  Nämä ovat värikopioita, jotka ovat jääneet ylimääräisiksi sukupuusta, jossa roikkuu koko suvun talviaiheiset lapsuuskuvat. 

Sukupuita olemme antaneet molemmille mummeille lahjaksi - kuvia niistä tästä KLIK!

Näin talviaikaan sopivat kuvat hiihto- ja pulkkaretkiltä. Voisikin olla mukavaa vaihtaa kuvat vuodenaikojen mukaan. Näiden kuvien taakse laitoin magneettitarraa. 

Siellä ne nyt ovat omat rakkaamme pikkuisena ilahduttamassa jääkaapille menijää<3

Tänään emme kuitenkaan enää avaa jääkaappia, sillä lähdemme ystävien kanssa ulos syömään ja nauttimaan yhdessäolosta:) Samalla kuittaamme heiltä allergian takia saadut koiranruuat maksetuiksi:D

Ihania helmikuisia hetkiä teille, rakkaat lukijani♥

Parasta ennen päivämäärien pauketta tuunausrintamalla

Parasta ennen päivämäärät ovat pahasti paukkuneet rikki tämän postauksen osalta. Tuunailuprojektini  päivämäärää en edes kehtaa tunnustaa.

Jostain syystä en vaan saanut otettua kuvia valmiista hommasta, ja sitten se jäi jonkun muun jalkoihin. Edelliseen postaukseen viitaten tätä on ollut  liikkeellä:D

Varaston siivouksen yhteydessä silmäni osuivat vanhaan työkaluarkkuun, joka on yksi talomme mukana tulleista tavaroista. Tummanvihreänä ja huonokuntoisena sitä ei ole kelpuutettu sisätiloihin. Hmmmm...tästähän vosi saada ihan kivan maalaamalla.

Maalipinta oli tosi paksu, joten päätin pitkästä aikaa käyttää kuumailmapuhallinta ja kaapia maalit kokonaan pois.

Aikamoista mömmöä tämä maali olikin.

 Sisäpuolen maalipinta oli myös vihreä - näissä kuvissa se näyttää todellisuutta paremmalta sävyltä. Pinta oli melko huonokuntoinen, joten päätin maalata arkun kauttaaltaan. Pohjatyöksi sisäpinnoille riitti kuitenkin pelkkä maalipesu.

Irrottelin varovasti nahkasta tehdyt osat, jotta maalaminen olisi helpompaa.

Heloja en edes yrittänyt ottaa irti, sillä ne ajattelin maalata samalla sävyllä.

Tässä pohjatyöt tehtynä ja mukavin homma eli maalaaminen oli vuorossa. Hmmm...ja pohjatöiden ajankohtakin käy kuvasta ilmi:D

Tumma pinta vaati useamman maalikerroksen, mutta hyvin sain vihreydet piiloon.

Maalina käytin Teknoksen Futura Aquaa. Maali on oikeastaan ajateltu kesämökin lipaston maalaamiseen, mutta ajattelin pikkuisen testailla ennen tuota isompaa urakkaa, ja hyvältähän tuo vaikutti. Mökkituunailuthan ovat kylmyyden vuoksi tauolla,

Nahkaosat naputtelin varovasti takaisin paikoilleen nupeineen päivineen. Vanha vasara sopi vanhojen nupien naulaamiseen hyvin.

Olen jonkin aikaa haaveillut sänkymme päätyyn jotain kivaa penkkiä tms, jonka päälle voisi asetella päiväpeiton ja tyynyjä silloin, kun ne eivät ole paikoillaan. 

Päätinkin testailla, sopisiko  työkaluarkku tuohon hommaan.

Arkku ei oikeastaan ole tarpeeksi suuri sängyn päätyyn, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden. Jos kiva penkki osuu myöhemmin kohdalle, tälle löytyy kyllä joku muukin paikka. 

Harmaan vanhan pärekorin kelpuutin sen rikkinäisyydestä huolimatta myös makkariin.  En ole malttanut heittää sitä pois ja nyt sitä katsellaan ainakin vähän aikaa arkun kaverina sängyn päädyssä. Sen tarkoitus on kompensoida arkun liian pientä kokoa.

Taas on sudittu valkoista maalia. Saapa nähdä, miten kauan tätä jatkuu :)

There is something about white:D

Hymyjä päiväänne :)