Pietra di lecce perla

Mainitsin täällä jo aiemmin, että pienen eteisemme remontti on käynnistynyt. Aika verkkaisessa tahdissa täällä on kuitenkin edetty, sillä niin kuin usein remonteissa käy, se laajeneekin kaikkiin pintoihin. 

Sävyjen ja materiaalien etsimiseen on mennyt aikaa, mutta nyt suunnitelmat alkavat vähitellen hahmottua, sillä löysin ihan huippuihanat lattiakaakelit Väriraumasta, josta on aiemminkin tullut hankittua yhtä jos toista - meillä kun tuntuu aina olevan jonkun paikan kunnostus meneillään. 

Suunnittelin ensin, että lattiaan tulisi grafiitin tai savunharmaat melko isot suorakaiteen malliset kaakelit. Napsin kännykkään kuvia hyvistä ehdokkaista ja sain myös tosi mukavan ja ammattitaitoisen myyjän avukseni. Hän ehdotti, että ottaisin muutaman laatan kotiinkin soviteltavaksi.  

Oli todella hyvä, että kokeilin laattoja kotona, sillä sekä väri että koko menivät uusiksi. Eteiseen taitaisikin sopia vähän vaalampi sävy ja pienempi laattakoko. 

Olin silitellyt ja ihastellut Väriraumassa vanhahtavan tunnelmaista Pietra di lecce perla-laattaa jo ensimmäisellä käyntikerrallani. Reunat ovat vähän epäsymmetriset ja sävy eläväpintainen vaaleanharmaa, jossa on aavistus beigen sävyä - ihan kuin vanhan talon kulunut kivilattia. Kun näin kaakelit uudestaan, tiesin heti, että tässä ovat unelmieni lattialaatat.

Sama ihana myyjä auttoi laskemaan määriä ja löytämään täydellisen saumasävyn näihin kaakeleihin sekä pohti kanssamme ladontavaihtoehtoja, joissa laattojen leikkaamista joutuisi tekemään mahdollisimman vähän.

Oli kyllä niin miellyttävää asiointia - hyvän palvelun ja laadukkaan monipuolisen valikoiman kombinaatio on kyllä todella kohdillaan - kiitos väriraumalaisille vielä täältä bloginkin kautta:)

Tilasimme loppujen lopuksi kahta eri laattakokoa, jotta kokonaisuudesta tulisi eläväpintaisempi. Nyt täällä onkin sommiteltu erilaisia vaihtoehtoja 30x30 ja 30x 50 senttisten laattojen ladontaan. 

Ennen kun päästään laatoittamaan, pitäisi kuitenkin kunnostaa seinät ja maalata katto. Seinien sävyksi on valikoitunut grafiitin harmaa ja katto, listat sekä tilaan rakennettava uusi sähkökaappi maalataan valkoisiksi. 

Seuraavaksi pitäisi löytää tilaan vanhan talon tyyliin sopiva kattovalaisin sekä puutavaraa kaapin rakentamiseen ja muutama listakin pitäisi vielä hankkia. Yllättävän paljon vaan on hommaa  pienessäkin tilassa. 

Auringonpilkahduksia viikkoonne, ihanat lukijani<3

halauksin

Kierrätyskuvioita

Kirppari Eveliinassa oli jokin aika sitten Unicef-loosi, jota sai tukea ostamalla tavaraa. Sisareni oli tempauksessa puuhanaisena, joten pitihän ihan senkin takia tuota loosia käydä katsastamassa.

Tutkin innolla kaikki tarjolla olevan, koska tuntui kivalta kannattaa tällaista hyväntekeväisyystempausta. Löysinkin kivan sinkkitarjottimen, josta maksoin viisi euroa.

Se pääsi heti käyttöön - juuri sopivan kokoinen kahvikuppien kantamiseen pienelle porukalle olohuoneen puolelle. 

Olen tyytyväinen löytööni - sillä on nyt jo ollut paljon käyttöä.

Ajattelin alunperin patinoida sinkkitarjottimen etikkaliuoksella, mutta homma on edelleen tekemättä, sillä tämäkin pinta näyttää loppujen lopuksi ihan kivalta. En ole koskaan testannut etikkapatinointia, joten ihan hauska kokeiluhan se kylläkin olisi. 

Jälkeenpäin muuten selvisi, että sisareni oli lahjoittanut tämän sinkkitarjottimen Unicef-loosiin:D Nyt siskon vanha tarjotin onkin siis meillä pienen kierroksensa jälkeen - kiva, ettei kukaan muu ollut ehtinyt ostaa sitä:) 

Hmmm...voihan sitä tavaraa suvussa kierrättää näinkin:D

Pieniä maalaushepuleja

Täyttyy kyllä sanoa, että vanhan puutalon pinnat kuluvat eri tahtiin, kun on koira talossa. Aloittelevina koiranomistajina olemme tehneet sellaisen virheen, että pallonheittelyä on leikitty myös sisällä. Niinpä puulattioiden maalipinta on kulunut innokkaiden koirantassujen sutiessa pallon perässä. Palloleikit sisällä ovatkin vaihtuneet rauhallisempiin kopitteluihin ja pallonvieritys- ja etsimisleikkeihin, jotka ovat ihan lattiaystävällistä puuhaa.

Hugolla on ollut myös tapana laittaa makuupaikkansa kuntoon raapimalla lattiaa tai uunineduspeltiä. No sen olemme kieltäneet, ja Hugo onkin onneksi keksinyt itse korvaavan toiminnon eli se käykin sohvan takana rapsuttamassa sohvan selkämystä - siihen ei jää jälkiä, joten hyvä muutos.

Vahinkoa oli kuitenkin ehtinyt tapahtua ennen kuin tajusimme tehdä näitä korjausliikkeitä.

No näistä johtuen olen saanut pari pientä hepulia, joiden seurauksena maalasin eteisen raapiutuneet kynnykset sekä olohuoneen ja keittiön uunineduspellit. Peltien maalipintaa ovat kuluttaneet myös puukorit ja pelleille pudonneet halot ja muutama kekäleen jälkikin niihin oli ilmestynyt.

Eipä tullut kolhiintuneista pelleistä otettua ennen-kuvia, mutta maalausvaiheesta huomasin napata kuvan. Siinä näkyy myös, miten olemme "integroineet" puu- ja sähköhellan kokonaisuudeksi.



Onneksi autotallistamme löytyi jotain maalinloppuja - tarkistin vain pikaisesti, että sopivat myös metallipinnoille.

Innostuksen iskiessä ei nimittäin maalikauppoihin ehdi sännätä - tämäkin maalaushepuli sattui osumaan viikonlopun myöhäiseen iltaan. Hmmmm...välillä tulee mieleen, että SisustEllenillä olisi tarvetta ympärivuorokautiselle päivystävälle maalikaupalle:D

Kynnyksistä pahin näytti näin hurjalta -  toki tätäkin ovat kuluttaneet ihan muutkin kuin Hugo.

Tässä kurkistus eteisestä olohuoneen puolelle.

Kynnysten maalaus siisteytti yleisilmettä ihan kivasti. Harmi, että lattian sävyistä harmaata maalia ei enää löytynyt kätköistämme - olisin voinut yrittää jotain paikkamaalausta, sillä tämä kuluminen on ollut hyvin paikallista. (lue: kohta, jossa olohuoneen sohvalta heitetyn pallon kiinnisaamiseksi Hugon on täytynyt joko jarruttaa tai kiihdyttää vähän ennen ja jälkeen kynnyksen)

Kuvassa näkyy olkkarin vanhan kaakeliuunin edustan suojapelti maalattuna. Lattiat ovat siis edelleen maalaamatta, mutta se on hommana sen verran laajempi, että siihen tarvitsen jo apujoukkoja ja aika paljon isompaa maalaushepulia.

Ulko- ja eteisenovessa on myös Hugon aiheuttamia raapimisen jälkiä. Niiden maalaus hoituu kyllä tässä varmaankin lähiaikoina, sillä WOHOO, meillä on aloitettu pikkueteisen remontti :) 

Siitä laittelen tänne jossain vaiheessa kuvia - vielä kun ei oikein ole saatu mitään kuvaamisen arvoista aikaiseksi.

Maalauspuuhien lomassa ihanista hiihtolomakeleistä nauttien

Uskaltaisitkohan maistaa?

Meillä on käynyt kuluneen talven aikana visiitillä erilaisia kokoonpanoja ystäviä ja sukulaisia.  On ollut kiva kattaa ja tarjota pieniä herkkuja - kotikin on pysynyt siistimpänä kutsujen innoittamien siivouksien myötä.

Kaikille vieraillemme olemme tarjonneet yllätysmaistiaiset, joita suurin osa onkin innolla maistellut. 

Maistelun kohteena on ollut lapsilta joululahja, jonka kortissa luki Samu Sirkan joulutervehdys, ja paketin sisältä löytyi pussillinen paahdettuja suomalaisia kotisirkkoja.

Tämä oli tavallaan toivelahja, sillä olen jo jonkun aikaa kohistanut, että pitäisihän noita uutuuksia saada maistaa.

Tästä on nyt sitten tullut hauska maistelun ja keskustelun aihe illanviettoihimme - kaikille vieraillemme maistiaiskokemus on ollut ensimmäinen. Yhdelle porukalle tarjosimme myös kaupan hyllyltä löytyneitä sirkkanakkeja coctailpaloina.

Olen yllättynyt ennakkoluulottomuudesta, jolla ystävämme ovat popsineet sirkkoja -  visiitillä käynyt mummukaksikko taisi olla määrällisesti yksi innokkaimmista maistelijoista.

Yhdessäolon hetkistä on jäänyt mukavia muistoja. 

Siihen liittyen kuvailin tähän postaukseen Mamma Roosassa omalla tekstillä teettämiäni pellavakankaisia ruokaliinoja. Mahtavaa, että on mahdollista saada itse suunniteltuja yksilöllisiä tuotteita - kiitos Terhille onnistuneesta toteutuksesta<3

 Pellavaliinoja olen käyttänyt pullon ympärille sidottuna niin, että hetkissä mukana olevat huomaavat myös tekstin, joka pitää niin paikkansa:

Time together is my favourite time<3

halauksin

Olympiaviesti 1952

Parhaillaan meneillään oleva olympiahuuma sai minut palauttelemaan muutaman kuukauden takaisia tunnelmiani tänne blogiin. 

Ilmassa oli tällöin kovasti vaarin eli isäni ikävää, joka aina välillä nostaa haikeana päätään. Se sai minut googlettamaan hänen nimeään netissä. Yllättäen haku johti urheilumuseon sivuille, josta löytyi vaarin kuva nuorena poikana olympiasoihtua kantamassa yhtenä oman kylänsä Pyhäjoen edustajana. 

Muistan kyllä vaarin puhuneen tästä upeasta kunniatehtävästä, mutta kuvaa en ollut aikaisemmin nähnyt. Ihan mahtava yllätys juuri vähän ennen uuden olympiavuoden alkua. Kihisin ihan innosta, kun sain idean antaa kuvan joululahjaksi kaikille läheisilleni. 

Ostin siis kuvan oikeudet urheilumuseolta itselleni ja tulostin tarvittavan määrän mustavalkokuvia. Kuvaan liitin alla olevan tekstin, josta kylläkin otin henkilökohtaiset osuudet pois ennen blogiin laittamista.

Soihtuviesti 1952

Helsingin olympiakisojen soihtuviesti kulki halki Suomen heinäkuussa 1952. Soihtuviesti lähti liikkeelle Lapista Pallastunturilta mm. Rovaniemen,  Oulun, Raahen ja 11.7. Pyhäjoen kautta  ensin rannikkoa alas, josta se jatkoi matkaa Keski-Suomen halki mm. Jyväskylän  ja  Tampereen kautta Helsingin olympiastadionille 19.7.1952

Soihtuviesti kesti kaikkiaan 13 vuorokautta, ja olympiatulta kuljetti yhteensä 1680  juoksijaa ja lisäksi tuhannet juoksivat soihdun saattueissa ja osallistuivat soihtujuhlien järjestämiseen.

Pyhäjoella juhla oli saanut kansan liikkeelle - paikalle oli saapunut olympian liekkiä ihmettelemään n. 2000 henkilöä Pyhäjoelta ja lähiseuduilta.  

Soihtuviesti saapui vaarin kotikuntaan urheilukentälle ja siellä pidettiin klo 15  alkaen tunnin mittainen juhla, jossa puheen piti soihtuviestin kuntapäällikkö ja osuuskaupanhoitaja Iisakki Marjomäki. Tilaisuudessa esiintyi naiskuoro ja Pyhäjoen Pyryveikkojen naisvoimistelijat antoivat näytteen voimistelutaidoistaan vannevoimisteluesityksessä.

Täältä soihtuviestiä lähti kuljettamaan kylän urheilijoita kukin n. kilometrin mittaisen matkan Kalajokea kohti. Yksi näistä tämän suuren kunnian saaneista oli vaarimme.  

Jokaisen soihdunkantajan rinnalla juoksi saattaja. Myös vaarin ystävistä ainakin Kalervo ja Veikko olivat saaneet myös soihdunkantajan kunniatehtävän.

Kylän raitille ja koko matkan varrelle oli kerääntynyt paljon ihmisiä, ja suuri joukko kulki koko soihtuviestin matkan seuraten mm. polkupyörillä. 

Vaarin ystäväpiiriin kuuluva Briitta on päässyt mopon kyytiin.

Alimmassa kuvassa vasemmalla taustalla näkyy Pyhäjoen osuuskauppa.

Kuvat ja teksti koottu urheilumuseon sivuilta sekä kirjasta ”Tuli olympiasta”

Tämä valokuvalahja ja muisto vaarin nuoruuden suuresta tapahtumasta tuntui olevan tosi mieluinen läheisilleni, joten antajalle jäi onnellinen olo<3

Vaikka kyllä oli muuten vaikuttava soihtukulkue ja sen saapuminen nyt meneillään olevien PyeongChangin kisojen avajaisissakin. Lähtemättömän vaikutuksen tekivät varsinkin yli tuhannen dronen muodostamat valokuviot taivaalle - ihan huikea idea ja toteutus!

Jännittäviä kisahetkiä !

Olympiahuumassa

Lyhtyjä ja lisähyllyjä

Tyttären kanssa tehtiin shoppailukierros iloisen yhdessäolon, smootieiden siemailun ja huikeiden askelmäärien merkeissä. 

Tällä reissulla kauppakassiini sattui noiden kuvassa näkyvien Clasun alen loppumyynnissä olleiden viiden euron peltilyhtyjen lisäksi sujahtamaan pari Ikean metallista kaapin sisähyllyä. 

Uusi tuote minulle, mutta vastaavaa olen itse koettanut kehitellä milloin mistäkin kumolleen asetetusta laatikosta. Näistä intoutuneena olen nyt järjestelemässä ja inventoimassa keittiön kahden kaapin sisältöä. 

Joskus on kyllä pienestä kiinni, mistä asiasta milloinkin innostuu. 

Kivasti nuo lisähyllyt antavat tilaa sekä koriste- että ruokatavarakaappiin. Aika näppärä keksintö. Näitähän täytyy hankkia muutama vielä lisääkin ja ainakin yksi isompi "kulho-vuoka ym.rompe" -kulmakaappiin tuomaan helpotusta korkeisiin astiapinoihin. 

Samalla reissulla ostin varastohyllyjä ja kunnon satsin pahvilaatikoita järjestelyä ja inventointia innostamaan sekalaista tavaraa sisältävän sekamelskakomeroomme (lue: vanhoja vaatteita, leluja, pelejä, historian havinoita, kirjoja...) 

Nyt on täällä sitten käyty vähitellen läpi tavaroita - osa on lähtenyt heti kiertoon, mutta kyllähän sitä kaappeihin edelleenkin paljon turhaakin jää. Välillä tuo tunnepuoli sanelee päätöksiä järjen sijaan:D  

 Niin ja tulihan taas jotain uuttakin hankittua. Kynttilöitähän voi vielä iltaisin poltella, vaikka ihana valoisuus lisääntyy vauhdilla:)

Iloa uuteen alkavaan viikkoonne♥

halauksin

Uusia tuulia MiMin Kierrätysaitassa

Olen pitkästä aikaa harrastanut loosikirppistelyä. Sain nimittäin ihan mahtavan mahdollisuuden olla yhden lempparikirppikseni MiMin Kierrätysaitan uuden viivakoodisysteemin testailijana. Voi, miten hauska homma. 

MiMin kirppikselle on tullut isoja muutoksia vuodenvaihteen jälkeen, kun he muuttivat uusiin tiloihin ja ottivat samalla uuden viivakoodeihin perustuvan hinnoittelusysteemin käyttöönsä ensimmäisenä paikkakunnalla. 

Sain sähköpostilla linkin hinnoittelujärjestelmään, jonne omat myytävät tuotteet kirjattiin ylös. Olipa helppoa, kun ei tarvinnut käsin kirjoitella lappuja - systeemin avulla oli myös mahdollisuus kirjoittaa helposti vähän enemmänkin kuvailua tuotteesta. 

Kirpparilla sitten tulostettiin viivakoodilla varustetut tuotetarrat, jotka laitoin paikoilleen järjestellessäni tavaroita loosiin. Huomasin juuri MiMin face-sivuilta, että tarrojen tulostusmahdollisuus on nyt myös kotona. 

Tarrat tuovat myyjälle mukanaan myös suojaa, sillä tarran avulla tavara pystytään entistä helpommin tunnistamaan. 

Hinnoittelu sujui siis aiempaa paljon sutjakkaammin, mutta suurin hauskuus tässä systeemissä oli ajantasainen myynnin seuraamisen mahdollisuus. Ohjelmassa voi tutkia myyntitapahtumia mm. päivämäärän tai hinnan mukaisesti. 

Oli jännä käydä kurkkimassa omilla nettisivuilla, onko yhtään tuotetta mennyt kaupaksi... ja voitte arvata, että sitähän tuli tehtyä monta kertaa päivässä :D

Tämä uusi systeemi antaa mahdollisuuden myös kirppistellä vähän kauempana asuvillekin, koska loosin tilannetta ei tarvitse käydä tsekkaamassa ihan joka päivä, ja myynnin seuraaminen käy niin näppärästi netin kautta. Tosin voi olla, ettei sieltä vaan malta olla pois:)

No heti ensimmäisenä päivänä meni kaupaksi jotain ja toisena lisää:) Siitähän se sitten lähti, ja loppujen lopuksi pari isoa kassillista tavaraa lähti kiertoon. Ihan mahtavaa! Niin no jotain tuli itsekin hankittua, joten kierrätystä tuli harrastettua molemmilta kanteilta. 

Postauksessa näkyvät esineet eivät ole omiani, vaan kävin viime viikolla kuvaamassa uusissa tiloissa tällä hetkellä myynnissä olevia tuotteita. Ihan mahtava valikoima kivaa tavaraa - nämä kuvat voisivat olla hyvin jostain sisustusputiikista. 

Kirppiksellä on tietenkin monipuolisesti kaikenlaista tavaraa myytävänä - kamerani vaan jostain syystä hakeutui lähinnä sisustustavaroihin:) 

Kiitokset ja halit vielä tätäkin kautta sinne MiMin Kierrätysaittaan♥  

Hmmm...taidanpa tänäänkin lähteä kirppiskierrokselle:)

Löytöjen viikonloppua toivotellen