Pieni piparisaari

Loppiaista juhlistamme yleensä popsimalla loputkin jouluherkut. No niitä ei useinkaan ole jäljellä muuta kuin piparitalo. Sen syöminen ja kuusen uloskantaminen ovat joulusta luopumisen viimeisiä puuhia. 

Tänä vuonna(kin) piparitalomme on tyttäreni luomus. Sen erikoisuus on sokerimassan testailu katon ja nurkkalautojen somisteena. Näppärän näköisesti ne siihen ilmestyivät ja lopusta massasta muovautui pihalle lumiukko.

 Tytär asetteli pipariluomuksensa hauskasti isolle metallitarjottimelle, jonka pintaan talo heijastuu vähän kuin veden tai jään pintaan.

Piparisaaressa asuvan lumiukon hatuksi tytär valitsi konvehtirasiasta parhaimman mallin, jonka hän koversi tyhjäksi. 

Tästä puuhasta tuli niin lapsuuden omassa mielessäni valtavan kokoiset konvehtirasiat, jotka olivat kauniissa rasioissa täynnä ihanan mallisia herkkuja.  

Isosiskoni oli pienenä allerginen suklaalle  joten meillä oli ihan mahtava työnjako: koversimme konvehtien sisustat siskolle ja minä sain syödä kuoret. Teimme kuorista pikkuruisia suklaisia huonekaluja ja keksimme kaikenlaisia kivoja leikkejä.

Pikkusisarelle terkkuja, että olit näiden lapsuusmuistojen aikana vielä liian pieni osallistuakseen tällaisiin herkutteluleikkeihin:)

Tämän talon purkuhetkien jälkeen alkaakin taas kevennetympi herkkukausi, johon minulla top kolmosessa keikkuvat vihersmoothie, tyrmimehulla ja pellavarouheella maustettu luonnonjugurtti ja tuoresalaatit.

 Onnellista uutta vuotta - toteuttakoon se unelmiamme tullessaan sekä suokoon tilaa uusille ihanille haaveille♥ 

loppiashalauksin