Kevääseemme on kuulunut kivoja maljankohotuksia pyöreiden synttärien ja pienempien juhlahetkien myötä.
Tosin juhlat on juhlittu lähinnä oman perheen kesken vallitsevan poikkeustilan vuoksi.
Perheen yhteistä aikaa ja puuhaprojekteja onkin nyt ollut tavanomaista enemmän. Mökillä on aloiteltu uusia projekteja ja tänään grillauksen jälkeen on suunnitelmissa vielä mennä paatin kimppuun, jotta saadaan se vesille ennen helteiden alkamista.
Nyt kuitenkin onnitellaan ja kohotetaan vielä malja kaikille valmistuville ja erityisesti nyt alkavalle kesälle.
Koronaepidemia on tuonut monenlaisia muutoksia elämääni. Työkuviot ovat muuttuneet melkoisesti ja vauhdilla on tullut otettua digiloikkia ja uusia työtapoja sekä päätyössäni että pienessä sivutoimiyrityksessäni.
Kotiarkeni on itse asiassa muuttunut jo ennen koronaa, sillä äitini jo vuosia sairastama ahlzeimerin tauti on alkanut vaatia yhä enemmän auttamista. Se on vienyt harrastukseni minimiin eli on vaikuttanut myös blogini aktiivisuuteen, sillä päivittäinen apu ja äidin lukuisat puhelut pitkin päivää vievät yllättävän paljon aikaa ja energiaa, vaikka meitä auttajia on muitakin.
Paljon on myös asioita, joihin pitää perehtyä: on byrokratiaa, terveysasioita, kaupassa käyntiä, talkkarityötä, laskuja, arjen askareita, kuskaamista, asioista sopimista...
Äidillä on jo paikka varattuna hoivakotiin, mutta koronan vuoksi muuttoa on jouduttu siirtämään eli tilanne jatkuu nyt toistaiseksi ennallaan. Turvallisinta hänelle on nyt olla kotona, vaikka tämä odottelu arjen haasteita tuokin tullessaan.
Koska toimin siis äitini yhtenä omaishoitajana, joten koronaa täytyy nyt varoa saamasta ja välittämästä.
Käytän huivimaskia äitini luo mennessäni eli pikkuhuivi taitettuna viiteen osaan ja hiuslenkit kuminauhoina. Näitä pikkuhuiveja löytyi isompi kasa kirpparitavaroistani eli pesuun menee isompi satsi kerrallaan. Olen myös harkinnut maskien taittelemista vanhoista lakanakankaan paloista - niitä ainakin saisi keitettyä huolettomasti kattilassa.
Kaupassa käyntiä vältellessä tulee leivottua enemmän, mutta upeisiin erikoisherkkujen luomisiin paukut eivät nyt ole riittäneet. Enemmänkin leipominen on yksinkertaisesti tarpeiden täyttämistä.
Sämpylät tuli pyöräyteltyä tänäänkin, sillä leipälaatikko ammotti tyhjyyttään. Lisään sämpylätaikinaan jauhojen joukkoon reilusti kaurahiutaleita ja ruisjauhoja ja mitä nyt kaapista sattuu löytymään.
Hurjaan makean nälkään olen kehitellyt pikaratkaisuna kaurakakkupellin eli levittelen koko kaurakakkutaikinan leivinpaperille isoksi levyksi. Olen vähentänyt reseptistä rasvan ja sokerin määrää kolmanneksella, lisännyt reilusti kaakaon määrää ja lisännyt kahvia sen verran, että taikina ei jää kuivaksi. Välillä olen lisännyt kananmunan, mutta en ole sen tarpeellisuudesta ihan varma.
Paistamisen jälkeen taittelen tai jaan veitsellä paloiksi. Jos taikina jää veteläksi, pyörittelen sen palloiksi. Eivät niin kuvauksellisia, mutta maistuvat hyviltä ja makeannälkä saa kyytiä.
Vaikka välillä huoli painaa omista rakkaista, nautin kovasti tästä kotoilusta.
Onnenhetkiä löytyy jokaisesta päivästä - tämä videon kuuntelu on ollut yksi niistä.
Iloa ja aurinkoa kevääseen teille kaikille ihanille, jotka löytävät tiensä tänne<3
Aikaa ehti vierähtää, ennen kuin saimme lunastettua "WE can do it" - tiimin lahjakortin. Ihan huikea lahja lapsiltamme.
Lahjakortin työpanos kohdennettiin yläkerrassamme olevaan entiseen lastenhuoneeseen, nykyiseen varasto-sekamelskatilaan, josta on haaveiltu työhuonetta.
Maalisävy sekoiteltiin itse kalkkimaalista, ja taas kerran valinta osui vaaleimpaan sävyyn. Käytin mittana kertismuovipikaria, joka sattuu olemaan tasan 2 desin vetoinen. Sekoitussuhde maalissamme 1 osa Stone Grey harmaata ja 6 osaa valkoista.
En tiedä, osaisinko edes enää valita valmiista maalisävyistä sopivaa maalia - niin helposti tulee valittua liian tummia sävyjä ja niin hauskaa tuo itse sekoittelu ja sävyn etsiminen on.
Lähtötilanne näytti tältä sekamelskahuoneen sisääntulo-oven nurkkauksesta.
Kyllä on muuten vaikea laittaa tänne tällaisia kuvia ja tunnustaa, että meillä on tosiaan kokonainen huone ollut epämääräisenä varasto- ja tuunailutilana. Täällä on mm. maalattu huonekaluja, sekoiteltu DIY pyykkipulvereita ja pidetty joululahjatalkoita.
Boordi ja sininen sävy seinistä saavat nyt häipyä - voi tätä onnea.
Kalkkimaalia on siitä niin huoletonta maalata, että ei tarvitse edetä niin järjestelmällisesti ja siltikin tulee tasaisen sävyistä pintaa. Tässä tosin vasta pohjamaalausta.
Valmista pintaa pientä viimeistelyä vaille.
Me vanhemmat olimme mukana hanslankareina ja minä ihan vähän myös maalitelassakin kiinni, sillä itselleni tämä lahjakortin lunastus oli ennen kaikkea yhdessäolon ja puuhailun lahja - halusin ottaa kaiken irti yhteisestä ajastamme.
Tässä pönttömuurin toisella puolella ennen-kuvassa on "WE can do it" -tiimillä seinän maalipesu meneillään.
Sama seinä seuraavana viikonloppuna kuvattuna.
Tässä vaiheessa lattialle ei tehty mitään, sillä en ihan tiedä, haluaisinko siihen muutosta vai en. Lattia on alkuperäinen, mutta lakattu joskus aikoinaan.
Ikkunaseinältä päin otettu ennen-kuva sekamelskatilanteesta. Tuo korkea lipasto saattaa jäädä huoneeseen, jos vaan paukut riittävät sen kunnostamiseen ja maalaamiseen.
...ja maalauksen jälkeen.
Emme tyhjentäneet huonetta kokonaan, vaan kasasimme kaikki tavarat keskelle huonetta - tästä syystä en saanut otettua kuvia kokonaisuudesta.
Yksi oviseinistä ennen...
...ja nyt.
Useampi viikonloppu maalauspuuhailussa on vierähtänyt - jee, onnea joka hetki ! Kiitoshalit rakkaalle tiimille <3
Nyt seinät ovat siis valmiit, mutta muu sisustus on täysin vaiheissa, joten puuhaa riittää. Edelleen vanha pois lähtevä vaatekaappi seisoo keskellä huonetta ja tavaraa on väärissä paikoissa. Tiedossa siis plokkausurakkaa ja uuden kaapin etsintää.
Kolmen ruokalajin menu juomineen koko suvulle - elämyslahjakortti, jonka omalta osaltamme lunastimme viime lauantaina.
Tämän mahtavan lahjaidean takana oli sisareni miehineen eli kyse oli heidän antamastaan joululahjasta.
Osa suvusta pääsee herkuttelemaan tänä viikonloppuna.
Kuten jo aiemmin olen kertonut, pyrimme jouluna antamaan toisillemme perinteisten pakettien sijaan lahjoja, jotka eivät jää kerryttämään pölyä - siis mm. herkkuja, elämyslahjoja tms.
Tässä yhdistyivät nuo molemmat.
Lahjakortti oli rakkaudella ja myös lämpimällä huumorilla tehty, sillä suvun kaksi koiraa saivat oman lahjakorttinsa:D
Hugo saikin elämänsä ensimmäisen kolmen ruokalajin koiramenun oikein hopeanhohtoisilta lautasilta tarjottuna:D Tässä hänen karvaisuutensa heijastuu katelautasen pinnasta.
Nappuloiden lisäksi Hugo sai lihapateeta ja jyrsimisherkkuja.
Edellen naurattaa ajatus Hugosta syömässä herkkuannoksiaan puhumattakaan siitä, mitä Mustissa ja Mirrissä on mahdettu tuumaillla sisareni käydessä pyytämässä myyjien neuvoja koiramenun laatimiseen:D
Huomaan, että olen blogissani kirjoitellut aika paljon erilaisista lahjaideoista, mutta tästä(kin) hymyä ja hyvää mieltä pitkäksi aikaa tuoneesta jutusta oli ihan pakko saada kertoa huolimatta liian tummiksi jääneistä kuvista.
Eikä tämä edes jää viimeiseksi, sillä lapsemme antoivat meille vanhemmille mahtavan lahjakortin, jonka lunastus on jo pikku hiljaa aloitettu. Tästä kuitenkin myöhemmin lisää.
Minulle näihin loppiaisen tunnelmiin liittyy oikeastaan jonkinlaisia haikeudenkin sävyjä.
Kuvailin joulukuustamme ennen sen pois vientiä. Itse kuusi haettiin veneellä mökkisaarestamme - siis vaihteeksi joulupuun osalta mentiin perinteisemmällä linjalla.
Tänä vuonna muiden koristeiden joukkoon ripustelimme muutaman talostamme löytyneen wanhan enkelikellon osan, joista hopeinen tähti pääsi latvatähdeksi. Kolhuinen ja pienihän se oli, mutta ihan pätevänä hoiti hommansa.
Huoh, en oikeastaan malttaisi luopua vielä kuusesta, enkä ylipäänsä näistä joulun tunnelmista.
Loppiaisena on maisteltu vielä viimeisiä joulusuklaita - tämä itse tuunattu tumma suklaa kesäkukkaströsselillä oli osa toisen sisareni perheen upeaa joululahjapärettä, jonka päälle oli aseteltu muitakin herkkuja.
Tätä ihanaa tyttären tekemää kakkuluomusta glögin kera maisteltiin hänen luonaan. Huoh, nyt vaan muistellaan kaikkia näitä kaikkia ihania ilahduttamisen, yhdessäolon ja herkuttelun hetkiä.
Minulle ihan parasta koko tässä joulun ajassa on ollut se, että molemmat lapset ovat olleet kotona eli koko oma rakas perheeni on ollut taas kasassa - ihan huippua ja niin onnelliseksi tekevää. Tuon yhdessäolon väheneminen nyt arjen alkaessa taitaakin olla juuri se, joka loppiaiseen näitä haikeuden sävyjä aiheuttaa <3
